Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 279: Joitakin vuosia sitten yksi kaverini sairastui. Hänellä oli kyllä vakituinen työpaikka, mutta jäi siis ensin pitkälle sairaslomalle. Sitten tuli ne mitä nyt ovatkaan kuntoutustukipäivät eli käytännössä määräaikainen työkyvyttömyyseläke. Kun sekin päättyi, hänen piti ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Siis ihmisen, jolla oli kuitenkin vakituinen työpaikka, mutta joka ei ollut työkykyinen. Ei hänen työkykynsä työkkäriin ilmoittautuessaan palautunut vaan vasta sitten, kun monien mutkien kautta pääsi leikkaukseen ja siitä sitten saikun jälkeen takaisin omaan työpaikkaansa. Ihan hullun hommaa. Terveydenhuolto sakkaa nyt ihan urakalla ja siinä missä mä pääsin 2018 polven tekonivelleikkaukseen kolmessa kuukaudessa, nyt joutuu pahimmillaan odottamaan leikkaukseen pääsyä jopa yli 2 vuotta. 

Nro 272: Kirjoitat ihan asiaa. Vielä 1980-luvulla suomalaiset kokivat häpeällisenä, jos piti asioida sossun kanssa. 1990-luvun lama muutti tilanteen. Silloin telkkariss aja muuallakin mediassa lähes päivittäin korostettiin, että ei ole häpeä hakea yhteiskunnan tukia, kun laman seurauksena työpaikka on mennyt alta. Tukia tarvitsevat kun eivät enää olleetkaan mitään laitapuolenkulkijoita vaan ihan insinöörejä, sairaanhoitajia jne. Tästä on joku noin 10 vuotta, kun tehtiin tutkimus siitä, miten paljon harkinnanvaraista toimeentulotukea on kunnilta hakematta. Siis rahaa oli, mutta ei hakijoita. Usein nämä, jotka olisivat olleet oikeutettuja toimeentulotukeen, olivat pienituloisia ikäihmisiä. Heillä oli vielä se häpeän asenne. 

Yksi asia,  mikä mua nykysysteemissä vähän ärsyttää, on se, että koska työkyvyttömyyseläke on pienimmilläänkin suurempi kuin työttömyyspäiväraha, työkyvyttömiä ei päästetä eläkkeelle. Vaikka olisi viideltä eri lääkäriltä lausunnot työkyvyttömyydestä, niin ei pääse. Toki tässä rahanäkökulmassa sen ymmärtää. Valitettava käänne sitten on, että myös näiden - jo työkyvyttömyyseläkkeelle kuuluvien - pitää hakea töitä. Ja siksi työpaikkoja hakee nekin, jotka eivät sitä työtä edes pystyisi terveytensä puolesta tekemään. Syypää tähän eiole tämä hallitus vaan jo edellisetkin. Työnantajat eivät enää halua laittaa avointa työpaikkailmoitusta, koska hakemuksia tulee satoja ja osa sellaisilta, joilla ei ole enää edes työkykyä. Vielä reilu 10 vuotta sitten meidänkin pikkufirmassa pistettiin työpaikka avoimeen hakuun, mutta todettiin jo silloin, että ihan liian iso homma. Itse silloin oman työni ohella kävin läpi hakemuksia ja mua kyllä suretti ne hakemukset, joista tiesin, että paikkaa haettiin vain siksi, että oli pakko. En siis ollut ärsyyntynyt niille hakijoille vaan systeemille. 

Ei mulla ole mitään viisastenkiveä, jolla tietäisin, miten tämä himmelihommeli pitäisi ratkaista. Jos olisi, lähtisin mukaan politiikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskusta toivoo, että ihmiset muuttavat kaupungeista maalle halpoihin asuntoihin. Suomen maaseutuhan on autioitumassa ja joka niemessä, notkossa ja saarelmassa on joku tyhjillään nököttävä tönö.  

Maalla auto on lähes pakollinen, ja siihen ne asumisesta säästyneet varat sitten hupenevatkin. Ja vanhojen mörskien sähkölaskuihin. Julkinen liikenne voi olla olematon, ei työpaikkoja eikä terveyspalveluja

Kepun ajatus onkin, että jos saadaan ihmisiä muuttamaan kaupungeista maaseudulle, sitten sinne tulee myös palveluita ja muitakin työpaikkoja. Suomalaiset eivät vaan ole kauhean innoissaan ajatuksesta, että pitäisi 39 asteen kuumeessa hiihtää 50 km lähimpään terveyskeskukseen. Lapsuudessani 1960-luvulla eräs pieni Keksi-Suomen paikkakunta oli elävä ja virkeä. Siellä oli töitä, siellä oli kauppoja, siellä oli kaikkien pankkien konttorit, oli apteekki, kukkakauppa, kunnanlääkäri, kansakoulu, oppikoulu ja vaikka mitä. Sitten rakennettiin Parkanon rata ja se oli tälle paikkakunnalle kuolinisku, koska merkittävä osa paikkakuntalaisia oli VR:llä töissä. Nuoret joutuivat muuttamaan työn perässä muualle ja mitä ikääntyneempää väestöä jäi paikkakunnalle, sitä vähemmän oli kulutustakaan eli lähti niin kaupat kuin muutkin palvelut. Ja myös muutama isohko teollisuuden tuotantolaitos, kun työikäisissä perheissä piti tehdä päätös, onko vain toinen vanhemmista töissä ja otinen työtön vai olisiko parempi asua jossain muualla, missä molemmille olisi töitä. Kyllä mä ymmärrän Kepun tavoitteen, mutta suhtaudun vähän skeptisesti siihen, tuleeko se koskaan toteutumaan. 

Nro 267: Samoilla linjoilla. En nyt aja asumistuen lakkauttamista kokonaan, mutta kyllähän työsuhdeasunto on työsuhde-etu siinä missä e-passit, kattava työterveyshuolto  ja moni muukin . Näiden työsuhde-etujen tarkoitus on ollut, ettei se työntekijä ainakaan kovin nopeasti karkaisi kilpailijalle töihin. Eli pyrittiin sitouttamaan työntekijä työnantajaansa. Hyvinhän tämä toimii silloin, kun työnantaja haluaa pitää työntekijänsä, mutta huonosti silloin, jos työnantaja mieluiten vain hankkiutuu työntekijöistä eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomi maksaa verovähennystä ulkomailla olevien asuntojen ja loma-asuntojen remontteihin.

 

 

Voisi leikata rikkailta välillä. 

Mutta jos leikataan nimenomaan veronmaksajien maksamista tuista, niin minkäs teet? Rikkaat saavat vain harvoin tukia, niin mistä heiltä leikataan?

Vai haluatko muuttaa Suomen verotusperusteita? Se on hyvä idea, monessakin mielessä. Mutta silloin pitää puhua asioista niiden oikeilla nimillä, eikä sotkea asioita. 

Olen hyvätuloinen enkä ole kyllä saanut mitään tukia/vähennyksiä valtiolta. Joskus aikanaan sai vähentää asuntolainan korkokulut mutta nyt ei ole enää sitäkään. Veroja veroja vaan. Eli ainoa tapa

Verottamalla. Mä olen parhaimpina vuosinani tienannut yli 120 000 € vuodessa, mutta ei kertaakaan käynyt edes mielessä, että verojen takia olisi vaihtanut pienipalkkaiseen duuniin. Eli en todellakaan kadehdi niitä, joilla on pieni palkka ja tarvitsevat asumistukea. Mieluummin olen ollut hyväpalkkaisessa duunissa ilman asumistukea. Ja kun ikää tuli lisää, niin progressiivisen verotuksen ansiosta työviikon lyhentäminen ei ollutkaan erityisen hankalaa, koska vaikka bruttopalkka pienenikin, ei nettopalkka kuitenkaan pienentynyt samassa suhteessa. Pehmeä lasku eläkepäiviin.