Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi sosiaalipuolen ihminen äidin kotona kartoittamassa yksinasuvan muistisairaan tilanteen. (Olin siis itsekin paikalla). Lääkeautomaatti ja ovivahti olisi ollut heillä tarjolla mutta kun äiti sanoi "ei, en halua" niin siihen tyssäsi hommat. Aika pian äiti sitten kuolikin muuhun sairauteen.

Siinä vaiheessa on otettava edunvalvoja. Silloin ei äidin "en halua"-sanomisella ole mitään väliä vaan se on edunvalvoja, joka päättää. Mielellään heti laajennettuna eikä vain taloudellisiin asioihin.

Meinasin just sanoa, että pitää olla se laajennettu. Toisaalta ei se kotihoidon työntekijäkään kenellekään lääkkeitä väkisin syötä ja lääkeautomaattia ne sieltä silti ensin tarjoaa. Ovivahtikaan ei estä muistisairasta lähtemästä kotoaan, mutta se sentään tekee hälytyksen, kun lähtee. Jos on vikkeläjalkainen vanhus, niin voi ehtiä kauaskin ennenkuin joku ilmestyy paikalle. 

Varmasti monista syistä, mutta jos miettii keskituloisen palkansaajan näkökulmasta, niin oli aika typerä veto heikentää työttömyysturvaa samaan aikaan irtisanomissuojan kanssa. Tähän päälle vielä paikallinen sopiminen eli jos kenkää tulee, joudut tyytymään vastaavassa työssä vaikkapa vain puoleen aiemmasta palkastasi. Ja nyt sitten syyllistetään sitä keskituloista palkansaajaa, kun onkin pirulainen ruvennut säästämään pahanpäivän varalle, ei otakaan enää velkaa eikä enää hummaile rahojaan ympäri kyliä. Niin ja vielä määräaikaisten työsuhteiden ketjuttaminen ilman erityistä syytä eli yhä harvempi tulee saamaan pankista asuntolainaakaan, kun ei ole vakituista työsuhdetta. Kun mä aikoinaan otin asuntolainan, pystyin luottamaan siihen, että ansiosidonnaista saan sen verran pitkään, että joko löytyy uusi työpaikka tai saan asuntoni myytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Älä syytä sisarusta, syytä muoria

Samaa mieltä. Jos mun vanhempani olisivat halunneet jotenkin palkita mut niistä lähes kolmesta vuodesta, kun isä soitti aina mulle ja mä juoksin etsimässä muistisairasta äitiä, rauhoittelemassa äitiä kolmen aikaan yöllä, kun meinasi lähteä lapsuudenkotiinsa, nostamassa äitiä lattialta jne ylös, niin he olisivat palkinneet. Tai no äiti oli jo niin hönö, ettei se tuollaisesta mitään edes tajunnut, joten isän päätös se oli. Mutta en syytä siskoani isäni päätöksestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisten pitää jo auttaa lääkeasioissa, juominen, arki ja syömisessä yms. Tai olla muu apu. Ei saa jättää heitteille.

Missä välissä kun pitää käydä töissä, hoitaa omt asiat, lastenlapsiakin olisi kiva tavata ja nukkuakin pitäisi??

Kotihoidon 2 käynnin lisäksi ramppasimne 1-3 päivässä kilometrien päässä tarkistamassa mummon tilannetta, hoidimme ruokaostokset, pyykit, lääkärikäynnit jne. Silkkaa helvettiä!

No mitä jos ottaisit sen mummon asumaan kotiisi. Elää muutaman vuoden, hänellä on seuraa ja samalla teet ruuat hänelle kun lapsillekin jne. Saat omaishoidontukea myös.

Tuossa on vaan se huono puoli, että omaisensa luona asuva muistisairas ei ole sairauden edettyä niin kiireellisen hoivakotipaikan tarpeessa kuin yksin asuva. Nyt, kun ympärivuorokautisen hoivan paikkoja pyritään vähentämään, niin ensimmäisenä jonossa ovat ne, joitka asuvat yksin. Siis toki se muistisairaan tilanne vaikuttaa, mutta jos on kaksi yhtä sekaisin olevaa ja yksin pärjäämätöntä, niin yksin asuva ohittaa jonossa sen omaisen kanssa asuvan. 

Vierailija kirjoitti:

Lammas

On sulla remonttia/huoltoa/huonekalujen siirtoa usein. Hyvä toki, että kiinteistöstä huolta pidetään.

Meillä oli kerran ikkunan vaihto, kaikki huonekalut piti siirtää pois ikkunan edestä (minne???). Sit oli putkiremontti. Sai asua, laittoivat vessanpöntön aina yöksi kuntoon, ettei talvinnut kellarin saunatiloihin hipsutella. Sitten oli julkisivuremontti. Helteisen kesän ajan oltiin 'hupussa', kukat kuoli ja pöly oli mahdoton, kuukausia. Parvekeremontti.

Huh. Hengästyttää, kun muistelenkin. Nyt on kaikki kunnossa. Siisti, vanha talo. 

Mukavaa lauantaita

Doris

On tosiaan ihan hyvä, että remontoidaan, vaikka siitä aiheutuukin harmia asukkaalle. Mua ei niinkään haittaa se, kun remontti alkaa omassa asunnossani, mutta se odottelu. Jos tietäisikin tarkan päivän sekä kuinka kauan remppa suunnilleen kestää, niin voisi suunnitella jotain ennen ja sen jälkeen. Mutta kun aikataulut leijuu ilmassa, ei voi muuta kuin odottaa. Ja myöskin sitten tänä, missä kerrotaan joku viikko mja sitten joutuu klo 8-16 joka päivä olemaan kotona odottamassa, milloin ne tulee. Ei voi käydä kaupassa eikä mitään. 

Voit kuvitella, kun meillä silloin vesivahingossa kiireellä piti tyhjentää asunnon alakerta kokonaan. Yläkertaan tungettiin kaikki mahdollinen, mikä sinne mahtui. Loput oli pakko heittää pos. Ja sitten, kun päästiin takaisin, ihan hirveä homma siirtää tavaroita taas pois yläkerrasta ikkunoiden edestä. Alakerrassa ei tietty tarvinnut siirtää mitään, kun ne oli tyhjät. Mutta yläkerran käytäväkin oli täynnä pahvilaatikoita ja  pienempiä huonekaluja ja piti nopeasti saada tehtyä kulkuväylät vapaaksi. Mulla oli kaksi nojatuolia, jotka heitin lopulta vaan parvekkeelta alas :D 

Mä olisin kyllä toivonut, että putkiremppa olisi tehty nyt samalla kuin noi ilmanvaihtokoneiden rempatkin. Olisi voinut sitten kylppärit laittaa mieleisekseen. Nyt tarvitaan toiseen kylppäriin sitten remppaa enkä vielä tiedä, miten iso. Mutta en todellakaan aio investoida siihen omia rahojani euroakaan. Laittakoon taloyhtiö halvimman mahdollisen, kun se putkiremppa on kuitenkin lähivuosina edessä.