Reipas ja tunnollinen lammas

Savuhovin Perinteinen joulukinkku

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva joulusta jankkaus pilaa joulun.

Kaupat aloittaa jo lokakuussa, joulukoristeet, kynttilät, kukat, lahjat, kinkut. Päälle lehtijutut, mainokset, jouluradiot, keräykset.

Joulusta revitään kaikki irti eikä ketään edes hävetä. Kassakoneet raksuttaa. Karjalaumana juostaan tämän perässä. Ylensyöneitä kuskataan sairaalaan ja juoneita putkaan. Sukulaiset riitelee. Turvakodit täyttyy. 

Missä on joulun arvokkuus, rauha ja sanoma?Vaatimattomuus, hiljentyminen, oman sisimmän tutkiskelu. 

Korvattu tyhjänpäiväisellä kohelluksella ja pinnallisella sanahelinällä. Kunhan saadaan hyvä postaus, se riittää.

Olen samaa mieltä, ettei kauppojen jouluhässäkän tarvitsisi alkaa jo lokakuussa, mutta kyllä mun mielestä joulukuussa voi jo joulusta puhua. Vaan eiköhän tammikuussa tule jo ensimmäiset mämmit ja suklaamunatkin kauppoihin, vaikka pääsiäinen on vasta huhtikuussa.

Ap:lle: Onko tuo joulustressi lapsuudenkodin peruja? Muistan aikoinaan, kun joulun alla makasin saunan lattialla (lapset oli silloin pieniä) ja pesin vanhalla hammasharjalla lattiakaakeleiden välejä. Puhelin soi ja lapseton kaverini (mies) soitti ja kysyi kuulumisia. Kerroin, mitä olin ollut just tekemässä, ja hän kysyi, meinaanko viettää joulun lauteiden alla. Puhelun jälkeen se hammasharja lensi roskiin ja menin puuhastelemaan muuta mielekkäämpää. Mutta joo, omassa lapsuudessani heti itsenäisyypäivän jälkeen alkoi kotona ihan hirveä jouluhössötys. 

Mun vanhempani halusivat aikoinaan viettää joulun ihan vaan oman perheen kesken. Eli vanhemmat ja me kaksi lasta. Mutta kun me lapset aikuistuttiin, ei äidille käynytkään, että olisi viettänyt joulun kahdestaan isän kanssa. Ja kun vanhemmillani sitten oli lapsenlapsia, niin ehdottomasti piti mummin ja ukin saada nähdä lasten jouluriemu. Jälkiviisaana olisi pitänyt jo heti kotoa lähtemiseni jälkeen sanoa, että vietän joulun yksin.Koska mitä useampana jouluna lähtee mukaan sukujouluihin, sitä vaikeampaa on päästä sukujouluista eroon. Mä joskus sitä yritin,  mutta äitini alkoi jo 50-vuotiaana voivotella, miten tämä joulu saattaa olla hänen viimeinen joulunsa. Noh, ehti viettää vielä 46 joulua sen jälkeen. 

Olet saanut  hyviä vinkkejä ketjussa. Jos mulla olisi aikoinaan ollut jouluaatto työpäivä, niin todellakaan en olisi järjestänyt enkä edes osallistunut sukujouluihin. 2 vuotta sitten meillä tehtiin iso remontti ja silloin hetken aikaa mietin, mitä teen massiivipuiselle 12 hengen ruokapöydälle. Päätin heittää sen pois, vaikka se tarkoittikin, että ei enää sukujouluja mun kotonani. Hyvä päätös. Kun muistelen aikaa, jolloin oli sitten jo lapsilla puolisoita ja piti ottaa huomioon monen aikataulut, moet erilaiset jouluperintete, kaikki allergiat ja erikoisruokavaliot, niin ehhän edes näitä 80-luvun keittiöitä ole suunniteltu miksikään suurtalouskeittiöiksi. Uusimmissa asunnoissa ei välttämättä ole edes erillistä keittiötä, niin perinteisten sukujoulujen, joiden järjestämisvastuu siirtyy tietyssä vaiheessa seuraavalle sukupolvelle, ei tule monenkaan kohdalla onnistumaan. Omat lapseni viettävät ihan mielellään omia joulujaan. Viime vuonna oltiin yhdessä, koska äiti kuoli sinä keväänä ja oli isän eka joulu ilman äitiä. Mun siskoni olisi halunnut edelleen pitää perinteistä kiinni, mutta lapseni viettävät omat joulunsa ja minä kissan ja koiran kanssa omani. Mun osaltani sukujoulut on nyt lopullisesti ohitse. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että nykyään ihmiset stressaantuvat vähän kaikesta. Lisäksi on yleistynyt tämä että ollaan vain oman perheen kesken. Okei, kukin tyylillään , mutta itse muistan kyllä lämmöllä oman lapsuuteni isoja sukujouluja, jossa oli niin mummo tkuin siarusten lapset ja taatat ja joskus jopa joitain yksin jääneitä perheystäviäkin sulassa sovussa. 

Jouluevankeliumi luettiin aterian aluksi, myöhemmin laulettiin ensin enkeli taivaan, sitten myöhemmin muita joululauluja, koska suvussa on soittajia ja laulutaitoisia useampikin. Alkoholia ei perheessä/lähisuvussa käytetty.

 Ruokapöydässä oli riittävästi kaikkea, aina iso kinkku ja ne perinteiset laatikot, rosollia , ehkä yhtä sorttia kalaa, joskus liepäkalaakin , jonka isäni hommasi, jälkiruoaksi  useimmiten riisipuuroa ja pipareita ja torttuja kahvin kanssa. Eli ei mitään ylenpalttista mutta riittävästi. Isä paistoi sen kinkun, suvun naiset valmistivat laatikot etukäte

Myös mun lapseni nauttivat sukujouluista pitkälle aikuisuuteen asti. Itseasiassa siihen asti, kun olisi tullut heidän vuoronsa alkaa järjestää sukujouluja :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi haluta tutustua tuntemattomiin?

Siksi koska tuntemattomille on helpompaa puhua murheistaan kuin kuormittaa läheisempiään.

Voiskohan tässä  olla yksi syy siihen, miksi tuntemattomien kanssa ei haluta jutella? Ei siis haluta jonkun tuntemattoman oksennusämpäriksi?