Reipas ja tunnollinen lammas

Tämän hetkinen elämäni ei muuttuisi yhtään mitenkään, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa voisi ostaa enemmän palveluita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos köyhään perheeseen syntyvällä lapsella olisi potentiaali ja lahjakkuus kehittää innovaatio, jolla Suomi nousuun, josta hyötyisi kaikki mutta eriarvoistumisen syventyessä ja mahdollisuuksien kaventuessa hän päätyy jonnekin päihteisiin ja köyhyysloukkuun. Oletetaanko, että vain nepovauvat ja rikkaiden kersat kehittävät maata ja vievät sen menestykseen? Entä jos parhaat ideat ovatkin jonkun toisen päässä.

 

 

Jokaisella on mahdollisuus opiskella .Jos sen sijaan valitsee päihteet niin vika on ihmisessä itsessä eikä muissa.

Valitettavasti tämä ei pidä enää paikkansa. Olen itse ollut opiskelija aikana, jolloin toki opintotuet oli pieniä, mutta niitä kompensoi sitten käymällä kesätöissä. Ja jos oli sopivia hommia, niin myös opintojen ohella. Nyt kesätöitä hakevat muutkin kuin opiskelijat eli sellaiset, joilla on jo koulutus ja työkokemustakin. Tänä päivänä opiskelija, joka ei tule valituksi hakemiinsa kesätyöpaikkoihin,  on todella tiukilla, jos vanhemmilla ei ole varaa auttaa taloudellisesti. Mulla on tuttavapiirissä yksi tällainen opiskelija ja hän kyllä joutuisi jättämään opintonsa kesken, jos mä en auttaisi häntä vuokranmaksuissa sekä tekemällä hänelle ruokaostoksia. Töitä on kyllä hakenut vaikka kuinka paljon, mutta ei sun tarvitse olla 300:sta hakijasta kuin sijalla 2, niin et tule valituksi. Se sijalla 1 oleva saa paikan ja muut eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatukset siitä, mitä kaipaa ihmissuhteelta, eivät välttämättä enää kohtaa. En ainakaan itse näe tarvetta välien poikki laittamiselle; joskus voi taas tilanne olla toinen.

 

Sellaisen, joka esim. asuu yksin ja/tai tekee työtä omassa rauhassaan, voi olla vaikea ymmärtää, että joku ei vaan jaksa puhelinmaratoneja tms. oltuaan arkipäivät aamusta iltaan ihmisten kanssa tekemisissä, kenties sosiaalisesti vaativassakin työssä. En tiedä, miksi tämä olisi juuri sen omaa rauhaa kaipaavan vika. Vaikea se on oikeasti antaa mitään, jos takki on tyhjä. Ymmärrän myös, jos enemmän vuorovaikutusta kaipaava kokee tämän siten, että "koskaan ei ole aikaa". 

Muutama ajatus tästä.

1. Jos takki on työn jälkeen niin tyhjä, ettei normaaliin sosiaalisuuteen ole enää jaksamista, työssä on jotain vikaa.

2. Mikään ystävyys ei toimi niin, että ollaan tekem

Otan kantaa nyt vain tuohon kohtaan 1. Olet ihan oikeassa. Tänä päivänä vaan työntekijän on yhä vaikeampaa vaikuttaa omaan työhönsä. Ylemmältä tasolta esitetään vaatimukset ja jos ei kelpaa, näytetään ovea. Nyt vielä tammikuun alusta lähtien tuo oven näyttäminen helpottuu. Harvalla on niin hyvin pääomatuloja ja säästöjä, että voi heittäytyä pois työelämästä ja kokeilla, löytyiskö joku parempi työpaikka. Talouden hyvinä vuosina kyllä voi näin tehdä, mutta nyt, kun yt-neuvotteluiita, konkursseja, lomautuksia ja irtisanomisia tulee koko  ajan lisää ja jokaiseen hanttihommaankin on satoja hakijoita, niin työ, jolla pystyy elättämään itsensä ja perheensä on tässä tilanteessa sen verran tärkeä juttu, että on vaan jaksettava. Vaikka se sitten kostautuisikin sillä, ettei jaksa työpäivän jälkeen kuunnella ystävien valituksia tai muita jorinoita. 

Kommentteja poistuu ennenkuin ehtii kissaa sanoa. Mutta sinulle, joka kirjoitit, että voihan nenäkin olla vaaleanpunainen ja tuskin on ainakaan sininen, niin tässä kyllä nyt voi miettiä nykypäivääkin. Kun jokaisella on oikeus identifioitua ihan miksi vaan haluaa, niin mikäli identifioituu esimerkiksi marsilaiseksi, sitten se nenä on vihreä. Koskaan ei voi tietää toisen nenän väristä :)

Vierailija kirjoitti:

Entä jos köyhään perheeseen syntyvällä lapsella olisi potentiaali ja lahjakkuus kehittää innovaatio, jolla Suomi nousuun, josta hyötyisi kaikki mutta eriarvoistumisen syventyessä ja mahdollisuuksien kaventuessa hän päätyy jonnekin päihteisiin ja köyhyysloukkuun. Oletetaanko, että vain nepovauvat ja rikkaiden kersat kehittävät maata ja vievät sen menestykseen? Entä jos parhaat ideat ovatkin jonkun toisen päässä.

Hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen aikoinaan perustuikin juuri tuohon, että siellä köyhemmissäkin porukoissa voi olla hyvin fiksuja ja innovatiivisiä lapsia. Sellaisia, jotka mahdollisuuden saatuaan saavat aikaiseksi talouskasvua ja siten lisääntyvää hyvinvointia kaikille. Oli myös selvää, että sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat eivät voineet jokainen jäädä pitämään sitä vanhempiensa mahdollista maatilaa eikä heitä voitu sentään heinäseipäiksikään laittaa. Lääketiedekin kehittyi niin, että suurin osa lapsista selvisi hengissä - kiitos antibioottien ja rokotusten -  aikuisiksi asti.