Reipas ja tunnollinen lammas

Ntro 129: Sulla on käynyt hyvä tuuri kun joku on palkannut sut siitä huolimatta, että sulla on työkykyäsi haittaava sairaus. On toki vakavia sairauksia, jotka eivät haittaa työntekoa, mutta jos on työntekoa haittaava sairaus, niin tänä päivänä on kyllä aika pirun vaikea löytää uutta työpaikkaa. Niitä terveitä hakijoitakin kun on todennäköisesti pari sataa siihen samaiseen työpaikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijoittamista ja rahastosäästämistä on mainostettu aktiivisesti vuosikausia.

Ei se kokoomuslaisen päähän pälkähdä. Että se keskitulon alarajakin tarttui siihen mainokseen. Joka kerta, kun avaan toisen pankin mobiilin. Siellä sitä säästämistä mainostellaan.

 

Aivan. Ja tosiaan pitkään oli usein mediassa, mitens uomalaiset ovat niin velkaantuneita ja säästöjä ja sijoituksia tosi vähän. Nyt, kun suomalaiset ovatkin vähentäneet velanottoa ja alkaneet säästää ja sijoittaa, tämä ei olekaan hyvä juttu vaan kitistään jostain "mystisestä jarrusta". 

Mitä Orpo lupasikaan????

 

"Hallituksen tavoitteena on vahva ja välittävä Suomi, joka pärjää maailman myrskyissä.

Vahvassa ja välittävässä Suomessa ihmisillä o

No näinpä. Mulla on elämässäni hyvä tilanne.  Olen hypännyt pois työelämästä. En nosta tukia vaan elän säästöilläni. Koska olen tarvittaessa hyvin pihi ihminen, niin eipä mulla paljoa rahaa elämiseen mene. Oikeastaan voisin vieläkin tinkiä kulutuksestani ja sen kyllä ajattelin tehdäkin vuodenvaihteen jälkeen. Istun mukavasti sohvallani ja odottelen kaikessa rauhassa, että Orpo kumppaneineen pitää antamansa lupaukset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin jos terveys säilyy, elämä voi olla hyvää vanhanakin. Olen tavannut elämäniloisia yli 90v. ihmisiä. 

 

Mutta tiedätkö että sairaanakin saa elää.

Saa? Paremminkin joutuu. Ei se ole mitään elämää.

Mä sairastuin nivelreumaan jo 34-vuotiaana. Kahden pienen lapsen äitinä. Junan alleko silloin olisi sun mielestäsi mun pitänyt hypätä? Ja joo, sairauksiinsa sopeutuminen vie kyllä aikansa. Varsinkin, jos ne sairaudet aiheuttavat kipua. Mutta sitten niistä kivuista tulee osa elämää ja osa arkea, jolloin ne väistyvät takavasemmalle ja elämässä tekee sitten edelleen kaikkea sellaista kivaa, mikä on mahdollista. 

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva lukea juttuja siitä, mitä köyhät tekivät 2025 päästäkseen pois köyhyydestä. Nythän meillä media kertoo lähinnä siitä, paljonko köyhät ovat ottaneet apua vastaan, ei siitä, mitä he itse tekevät. Köyhyys kun ei katoa rahaa syytämällä, koska jos nyt annat 1000 e, niin se käytetään samantien ja taas ollaan köyhiä.

Hyvä pointti. Ei se Hursti auta kuin yhtenä päivänä, miten ne muut 364 päivää pärjätään?

Hursti jakaa kyllä ruoka-apua muulloinkin kuin vain jouluna. Seuraava Hurstin ruokajako on 14.1. 2026. Myös muita ruokajakoja on kuin vain Hurstin. 

Mä täytin lokakuussa 64v. Jättäydyin pois työelämästä syyskuun alussa eli 11 kk ennen alinta eläkeikää. Minusta elämä on tällä hetkellä ihan kaikista parasta. Kaikki velvollisuuteni ovat takanapäin. Voin tehdä mitä haluan ja milloin haluan. Tai olla vain tekemättä yhtään mitään. Ehkä kaikista nautinnollisinta on se, että en tarvitse enää kelloa. Onko yö vai päivä....katson vain ikkunasta ulos. Jos on valoisaa, voisi vaikka nousta keittämään aamukahvit. Jos taas on vielä pimeää, käännän vaan kylkeäni, jos en halua vielä nousta ylös. 

Nyt on aikaa tehdä kaikkia niitä asioita, joita ei työelämässä ollessa joko ehtinyt tai jaksanut. Koska äitikin on jo mullan alla ja sain huolehdittua siitä, että muistisairas äitini sai toiveidensa mukaisesti nukkua ikiuneen omassa kodissaan ja omassa sängyssään, olen oikeastaan aika kiitollinen siitä, että jaksoin. Vaikka kieltämättä raskasta se oli. Isäni nakitin siskolleni eli hän huolehtii sitten isästä, koska mä huolehdin äidistä. 

Lokakuussa musta tuli myös paikallisen Lions Clubin jäsen. Nyt on aikaa tehdä jotain yhteisön hyväksikin. Kun lapset olivat pieniä, ompelin itse kaikki lasten ja omatkin vaatteeni. Sitten se jäi, kun ei ollut enää aikaa. Jokin aika sitten kävin hakemassa sovitusnukkeni takaisin. Kunhan saan työhuoneeni remontin vihdoin valmiiksi, niin läppärin sijasta työpöydälle tuleekin ompelukone. Olen tämän vuoden aikana nikkaroinut kaikenlaista ja mun suosikkikauppani onkin nykyisin K-Rauta. Vielä en ole päättänyt, ostanko jostain valmiin maalaustelineen vai tekisinkö sellaisenkin itse. uudet öljyvärit, siveltimet ja maalausalustat ovat ostoslistalla.  Lisäksi aina olen haaveillut, että jonain päivänä etsin kaiken saatavilla olevan tiedon syvänmerenhaudoista. Nyt siihenkin alkaa olla aikaa. 

En minäkään tiedä, milloin muhun jokin muistisairaus iskee. Tai milloin en pysty enää kävelemään. Olen koittanut tässä jo jonkin aikaa laittaa kotiani esteettömäksi. Sellaiseksi, että pärjään täällä mahdollisimman pitkään. Toisaalta en voi tietää sitäkään, olenko enää tunnin päästä elossa. Testamentit, edunvalvontavaltuutukset ja hoitotahdotkin on jo tehty. Kävin jo 13 vuotta sitten muutaman minuutin päässä kuolemasta, joten en jaksa stressata asioilla, jotka tapahtuvat joskus tai eivät ehkä tapahdu koskaan vaan kuolen ennen sitä. Elän tässä ja nyt.