Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu eli parisuhde (aviomies) on, mutta ei naispuolisia ystäviä. Syykin on selvä eli en mahdu siihen perinteiseen naisten muottiin, Tein lapsena mieluummin linnunpönttöjä kuin leikin barbeilla. Aikuisena menen mieluummin rautakaupan työkaluosastolle kuin vaatekauppaan. Pinkki väri on mulle ihan kauhistus. En "puhu naisten kieltä", olen kyllä yrittänyt, mutta ei se väkisillä tule, niin se näkyy myös sosiaalisessa elämässä. Ennen kuin kukaan kirjoittaa, että mieltymysteni perusteella olen jokin kirveellä veistetyn rekkalesbon näköinen, niin en ole, vaan ihan normaali nainen ulkonäöllisesti, pitkät hulmuavat hiuksetkin vielä.

Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Lapsuudessani 1960-luvulla kaverit hoivasivat vauvanukkeja, mutta mulla oli nalle. Leikin minäkin kotileikkejä ja barbeillakin, kun kaveritkin niitä halusivat leikkiä. Kesät vietin kuitenkin aina ensin mummolassa ja mummon kuoleman jälkeen tätini luona. Naapurin Risto oli kesäisin mun "bestis" ja pääsääntöisesti tehtiin kaikenlaisia "poikien juttuja". Tai ei siis pääsääntöisesti vaan aina, koska siihen maailmanaikaan olisi pojille ollut noloakin tehdä jotain "tyttöjen juttuja". 

Hurahdukseni tietokoneisiin 1990-luvun alussa ja sen lopussa hurahdukseni ohjelmointiin ei sekään ollut asia, josta olisi juurikaan voinut kavereiden kanssa jutella. Joskus nuorena tuli meikattua, mutta ei enää vuosikymmeniin. Pukeudunkin mukavasti enkä naisellisesti. Niin ja kotini sisustuskin on jotain ihan muuta kuin suosituissa sisustusblogeissa tai naistenlehdissä on ja jos päivittäistavaroita ei lasketa, niin mun suosikkikauppani on K-Rauta :D

Mulla on kyllä naispuolisia ystäviä, mutta kaikki hekin ei-niin-perinteisiä naisia. 

Ohut kerros lunta on satanut. Vaikka lunta ei ole vielä paljon, niin teki heti maiseman paljon valoisemmaksi. Käytin äsken koiran päivälenkillä ja oli tosi kiva ilma. Ei tuule ja pakkasta vain muutama aste. Hassua, miten pitkän ja pimeän syksyn jälkeen tuo pienikin lumimäärä tekee kaikesta jotenkin valoisampaa. 

Mun oli tarkoitus mennä tänään käymään verikokeissa, mutta aamulla oli vaan niin mukavaa olla peiton alla ja kuunnella podcasteja, että päätin koittaa huomenna uudelleen :D Ja kissakin oli tyytyväinen, kun sen makuualusta pysyi paikoillaan :D Vanha koulukaverini 70-luvulta soitti ja juteltiin melkein tunti. Viime kesänä tavattiin vuosien tauon jälkeen ja nyt sovittiin, että nähdään tammikuussa taas uudestaan. Viimeksi hän valitsi ravintolan ja nyt olisi mun vuoro, mutta ei hajuakaan, mitä hyviä ruokaravintoloita Helsingissä nyt enää edes on. 

On ollut mielenkiintoista huomata, että kun lähestytään eläkeikää ja jotkut jo eläkkeelläkin, niin yhä useammin tulee yhteydenottoja vanhoilta koulu- ja opiskelukavereilta. Eilenkin yksi sairaanhoito-opiston aikainen kurssikaveri laittoi viestiä, kyseli kuulumisia ja kysyi, kiinnostaisiko mua osallistua, jos saataisiin se "vanha porukka" kasaan. Ja tottakai kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Koska ei haluta nähdä vanhuutta, koska se muistuttaa kuolemasta. Vanhukset ovat aina yksinäisin ihmisryhmä. Ihmisten pinnallisuus tulee hyvin esiin, kun ihminen vanhenee. 

Toisaalta vanhuksetkin ovat erilaisia. Osa katkeroituu ja alkaa pelätä kuolemaa, osa taas jatkaa mukavaa elämäänsä niin pitkään kuin elinpäiviä riittää. Mun naapurustossa asuu yksi nainen, josta ei uskoisi, että on jo  84v.  Kohdataan aika usein, koska meillä molemmilla on koira. Kyllä hänkin joskus sairasteluistaan mainitsee, mutta vain hyvin harvoin. Kun kävellään koiriemme kanssa ulkona, jutellaan monenlaisista asioista. Ihan arkipäiväisistä kummankin elämää koskevista, mutta myös yhteiskunnallisista asioista tai  kaikesta, mitä maailmassa tapahtuu. Mulla on myös yksi 75v kaveri, jonka ainoa puheenaihe on, kuinka yksinäistä ja kurjaa hänen elämänsä on.  Jos yritän vaihtaa puheenaihetta, hän löytää siitä aina aasinsillan päästäkseen puhumaan omasta kurjuudestaan. Periaatteessa ihan kiva ihminen, mutta aika raskasta seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi poliittiset päättäjät eivät järjestä sektoria, joka pitäisi huolta meistä lapsettomista iäkkäänä? Miksi meidät jätetään täysin heitteille? 

Sitä sektoria kutsutaan nykyisin hyvinvointialueeksi. Ennen sote-uudistusta ainakin joissain kunnissa vanhuspuolen sosiaalityöntekijä otti yhteyttä, kun kuntalainen täytti 75 vuotta ja siinä kartoitettiin siis avuntarve tai todettiin, että vielä ei ole avuntarvetta. Sama toistui 5 vuoden välein. Nykyisin tätä ei taida enää olla tai en siis tiedä, onko jossain. Jokatapauksessa ihan samalla tavalla lapseton kuin lapsia saanutkin joutuu ostamaan tarvitsemansa palvelut, jos ei ole ketään, joka auttaa. Lapsettomalla tietysti ongelmana se, että ei ole niitä lapsia, jotka - ehkä - järjestäisivät ne palvelut siinä tapauksessa, että vanhus ei enää itse kykene niitä järjestämään.

Mä kyllä tavallaan puollan ajatusta jonkinlaisesta "seniorineuvolasta". Siellä voisi olla töissä just vanhustyön sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhoitajia. Paikka, johon vanhuksella on kontakti. Oletuksena, että vanhus ottaa sinne itse yhteyttä, mutta jos lakkaa ottamasta, silloin sieltä otettaisiin yhteyttä vanhukseen. Kaikki vanhukset ei tietenkään tällaista edes halua eikä se luonnollisesti olisikaan pakollinen, mutta niille, jotka kokisivat tuollaisen itselleen tarpeelliseksi, voisivat käyttää palvelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin olemme tehneet. Kaikki isommat hankkeet on siirretty siihen asti kummempaa hallitus vaihtuu.  🤣🤣🤣🤣🤣

 

Tämän hallituksen kasvua tukevat toimet alkavat siis purra ensi vaalikaudella.

Hyvä.

Niin. Kaikki tietävät, etenkin oppositiota äänestäneet, että hallituksen linja toimisi hyvin, jos he eivät kapinoisi. Eli tosiasiassa hallitus on tehnyt hyviä päätöksiä. On vain ajan kysymys, milloin ihmisten on pakko alkaa kuluttamaan, kun ei hankintoja voi loputtomiin lykätä. Ja silloin totuus paljastuu. Ihan sama jos se on sitten ensi vaalikaudella. Huomaattehan kapinoitsijat boikotoijat, että ensi kauden hallituksen teot alkavat vaikuttamaan vasta 1 - 2 vuoden jälkeen. Joten ei riitä, että pihistelette vielä vuoden, vaan kyllä sitä on jatkettava vielä ainakin 2,5 vuotta, jo

Mä en kapinoi enkä boikotoi vaan noudatan vain nykyhallituksen toiveita siitä, miten kunnon kansalaisen pitää toimia: varautua itse elämässään tapahtuviin muutoksiin eikä olettaa, että yhteiskunta tulee apuun. Juuri näin minä toimin. Lisäksi olen laskenut elintasoani, koska Purran mielestä me suomalaiset olimme tottuneet liian korkeaan elintasoon. Tuosta olen kyllä Purralle ihan aidosti kiitollinen, koska tuo hänen lausahduksensa sai mut muuttamaan kulutustottumuksiani ja laittamaan enntistäkin enemmän rahaa säästöön , mikä taas mahdollisti sen, että pystyin jättäytymään kokonaan pois työelämästä jo 11 kk ennen alinta eläkeikääni.

Olet oikeassa, että hankintojakaan ei voi loputtomiin siirtää. Toisaalta riittää, että ne tekee sitten, kun on tarpeen. Mulla on kaikki kodinkoneet ja kylmälaitteet alle 3 vuotta vanhoja, joten tuskin tarvitsee lähivuosina ostaa uusia. Vaatteita mulla on todennäköisesti loppuelämäkseni poislukien alusvaatteita ja sukkia. Mutta en mä niitäkään osta ennenkuin on tarpeellista. Olen myös jo siinä iässä, että tarpeettomiksi käyneistä tavaroista haluaa pikemminkin eroon kuin hankkia mitään lisää. En ole vielä päättänyt, mitä teen sitten, kun läppäri hajoaa. Ostanko uuden vai alanko pärjäämään ihan vaan kännykällä. Uusi kännykkä pitää tietysti hankkia sitten, kun toi nykyinen lakkaa toimimasta. Mutta siis vaikka ei kapinoi eikä boikotoikaan, ei niitä pakollisia hankintoja välttämättä ole kovin paljoa. Ainakaan lähivuosina. Ja mitä tulee "pihistelyyn", niin en ajatellut ruveta nostamaan elintasoani enää ollenkaan. Mulla on nyt kaikki, mitä mukavaan elämääni tarvitsen, enkä kaipaa mitään enempää. Äidin perintörahatkin makaa vielä säästötilillä ja ehkä jossain vaiheessa sijoitan ne, mutta vielä en ole päättänyt, mihin. Mun kohdallani kulutusjuhlat on ohi.