Reipas ja tunnollinen lammas

Melkein tunnin puhelu yhden Leijonan kanssa. Olen kuulunut yhdistykseen vasta 2 kuukautta ja tää porukka pitää näköjään yhteyttä muulloinkin kuin vain Lions Clubin asioissa. Ihan mukava juttutuokio. 

Kello on vasta vähän yli neljä ja ulkona jo pilkkopimeää. Huomiseksi on sentään luvattu aurinkoista säätä. Voisin melkein viedä koiran jo nyt iltalenkille, mutta se tarkoittaisi, että aamulenkki olisi noin klo 2-3 yöllä :D 

Päivän mittaan olen viestitellyt kahden ystäväni kanssa asioista, joihin liittyy lainsäädäntöä. Ja tuli ketjun asianajaja mieleen. Mulla on aika hyvä tietämys sote-alan lainsäädännöstä, mutta jos pitäisi perehtyä jonkun muun alan lainsäädäntöön, niin vois olla aika puuduttavaa alkaa edes perehtyä. Lakipykälät kun on aika kimurantteja ja niissä aina viitataan johonkin muuhun lakiin tai jos ei suoraan viitatakaan, niin sanotaan, että "jos muissa laeissa ei toisin sanota" eli pitäisi aina tietää, mitähän ne muut lait sitten mahdollisesti ovat. Jos olisin vielä nuori, mutta tällä elämänkokemuksella, todennäköisesti pyrkisin oikikseen opiskelemaan. Nimittäin ihan kiinnostava ala kylläkin. 

Viikonloppuna tulisi sitten 13 vuotta siitä, kun mulla se valtimo poksahti. Mietin, että pitäisköhän jotenkin juhlistaa sitä, että kuulun niiden harvojen onnekkaiden joukkoon, jotka selvisi sellaisesta hengissä. Huomenna menen kuitenkin hakemaan influenssarokotuksen ja siinä olisi Citymarket vieressä, niin voishan sieltä vaikka jotain hyvää pihvilihaa hakea. Muistaako joku, mikä oli sen naudansisäfilepihvin nimi, missä pihvi kiedottiin pekoniin?

Vierailija kirjoitti:

influenssa iski, vaikka rokotus otettu

kaikki lihakset kipeät, päätä särkee, kuumetta

et ei mukavaa kuulu

Paranemisia <3 Mulla on huomenna aika rokotukseen. Ei se tietty takaa, että ei saisi koko tautia, mutta päätin sen nyt kuitenkin käydä ottamassa, kun on noi sytot. 

Nro 127: "Ihana idea! Mulla on ensi kertaa nelikymppisenä niin iso keittiö, että mahtuisi useampi astiasto. Otan ideasi käyttöön. "

Nyt viikonloppuna tulee 13 vuotta siitä, kun mulla repesi valtimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Lääkäreiden mukaan sellaisesta ei yleensä selvitä hengissä, mutta mä olin onnekas ja selvisin. Kun parin vuorokauden tajuttomuuden jälkeen tulin tajuihini, oli aikainen aamu. Makasin sairaalasängyssä letkuissa ja piuhoissa pystymättä edes nostamaan kättäni. Ensimmäinen, mitä tajusin, oli huumaavan ihana kahvin tuoksu. Yövuoron hoitajat olivat keittäneet aamuvuoroon tuleville kahvia. 

Kun pääsin lopulta kotiin ja olin sen verran toipunut, että ylipäätään jaksoin tehdä yhtään mitään, otin tavaksi joka sunnuntaiaamu kattaa itselleni aamiaisen mummoastioiksi kutsumiini astioihin ja kantaa aamiainen tarjottimella sänkyyni. Aloitin tämän tradition, jotta en koskaan unohtaisi, miten pienestä on kiinni, näkeekö enää huomisaamun. Vuosien varrella aloin sitten kattaa mummoastiat myös sunnuntain muillekin aterioille kuin aamiaiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotona oli hopeat ja juhla-astiat, hienot ruoat ja juhlavaatteet. Kaikkia juhlia juhlittiin perinteisesti.

Aikuisena meillä on aika lailla rennompi meininki, ja joskus koen huonoa omaatuntoa siitä, etten halua laittaa viimeisen päälle kaikkea. Mutta nautin joulusta ja muistakin juhlista ihan eri lailla, kun on kiireetöntä, ruoka on hyvää mutta kohtalaisen yksinkertaista ja asiat voi tehdä omassa tahdissaan.

Jokainen tavallaan, enkä lähtisi kenekään juhlamieltä tai sivistystasoa päättelemään siitä, miten hieno joulupöytä on.

Koska niitä juhla-astiastoja, kristallipikareita ja pöytähopeita sitten käyttää, jos ei juurikin juhlissa?

Mä käytän sunnuntaisin. Jo melkein 13 vuoden ajan joka sunnuntai poislukien sellaiset sunnuntait, jolloin en ole kotona. Juhlissa toki niiden lisäksi. Nyt on mun osaltani sukujoulut ja ylipäätään sukujuhlat ohi ja vuodenvaihteen jälkeen onkin tarkoitus karsia juhla-astioiden määrää. Jätän vain sen verran, mitä mun tulee itse sunnuntaisin käytettyä. Esimerkiksi isoille tarjoiluvadeille ei ole mulla enää käyttöä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen nähnyt sen Ypäjän jutun. Omi järkyttävää. Sama dokumentit broilerikasvattamoista, turkistarhauksesta yms.

Kauheita julmuuksia. Kaukana on myös nykynavettojen satapäiset lehmälaumat siitä, kun maalla ennen joka talon pellolla kirmasi muutama kanttura ja jokunen vasikka.

Olin muutama vuosi sitten Keski-Euroopassa kiertelemässä. Hämmästyin, kun maaseuduilla isot karjat käveli pelloilla. Meillä karja on metalliputkien välissä valtavissa navetoissa. Luulin, että muualla olisi samoin. Aukeni silmät. Karjanhoito on kai kustannussyistä koneellistettu.

Syyskuussa Irlannin reissulla ihmettelin ihan samaa. Siellä siis lampaat ja lehmät laitumilla.