Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti: Siirtymäaika on aivan liian lyhyt. Esim. peruspäivärahaa saavalle tulee tarveharkinta, vaikka olisi työssäoloehto täyttynyt. Törmäsin töissä viime kesänä nuoreen, joka ei kuulunut liittoon eikä kassaan. Kertoi, että ollut ihan tyytyväinen peruspäivärahaan työttömyysjakson kohdatessa. No, ei ole tyytyväinen enää, kun pääsee tarveharkinnan pariin säätämään. Suosittelin silloin kassaan liittymistä, kun sote kassa on halvin, mitä edes on. Alle 50 euroa vuodessa. Toisekseen, säännöt muuttuu niin nopeasti, ettei yli 55-vuotias ehdi tehdä mitään peliliikkeitä välttääkseen tarveharkinnan leikkuria. Tämä lienee ollut tarkoituskin. Elän toivossa, että hoitoalalta löytyisi edes keikkaa. Tällä hetkellä ansiosidonnainen 1200 euroa, ensi vuonna 5% vähemmän ja sitten yleistuelle. Eläkettä kertynyt huimat 1500 euroa ja eläkeikään reilut 10 vuotta nyt. Kai sekin ehtii nousta tässä moneen kertaan - siis eläkeikä, ei eläke.

Ansiosidonnaisen varaankaan ei kannata laskea, koska tässä yleistuessa on tarkoitus, että vuonna 2027 ei mitään ansiosidonnaista enää edes makseta vaan sekin on tuota tarveharkintaista yleistukea. Hyvä keino hallitukselta saada työntekijät irtisanoutumaan niin  liitoista kuin työttömyyskassoistakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua aikatauluttaa tapaamisia kuukausien päähän.  Todellisille ystäville voin aina järjestää aikaa, mutta muilla on muut tärkeysjärjestykset.

 

Todellinen ystävä ei kuvittele olevansa ystävänsä elämän päähenkilö, jolle pitää aina järjestää aikaa ohi oman perheen, lapsuudenperheen, työn, harrastusten ja sen muun elämän.... 

 

Todellinen ystävä ymmärtää, että nyt ei ole minun hetkeni lisätä ystävän kuormaa vaatimalla aikaa just nyt. 

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei muuttaisi yhtään, sinne menisivät säästötilille muiden säästöjen joukkoon.

 

Mitä iloa on rahoista, jos niillä ei tee mitään?

Tekeehän niillä eli laittaa muiden säästöjen joukkoon. Koskaan kun ei tiedä, milloin niitä säästöjä tarvitsisi. Ja voihan olla, että laittamalla ne säästötilille pääsee nopeammin ostamaan omistusasunnon. 

Vierailija kirjoitti:

Millakin on suvussa nuoria opiskelijoita,asuvat asuntolassa ja pärjäävät ilman vanhempien tukia.Eivätkä hae töitä vaan keskittyvät opiskeluun.

Heillä onkin ollut onnea, että opiskelevat sellaisessa kaupungissa, missä on edullisia soluasuntoja. Täällä pk-seudulla käytännöllisesti kaikki soluasunnot muutettiin yksiöiksi jo aikoja sitten. Soluasuntoja on niin vähän, että läheskään kaikki eivät sellaiseen pääse. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin tuota itsekkyyttä. Ihmiset on nykyään aika kuormittuneita toki, mutta myös aika kovia tunnustelemaan omia tunteitaan. Miltä nyt tuntuu, missä minun rajani menevät, mitä tarvitsen nyt. Ja kun on väsynyt ja kiireinen, sitä usein sitten tarvitsee vetäytymistä. Usein unohtuu, että niistä ystävyyksistä nimenomaan saisi elämään paljon hyvää. Mutta monesta se tuntuu liialliselta vaivannäöltä, että olisi oikeasti vastavuoroisessa suhteessa toiseen ihmiseen. Valitaan mielummin yhteyden hiipuminen. Ja sitten mietitään, miksi joka kolmas suomalainen on yksinäinen. Miksi ystävyyksien hoitaminen tuntuu liian isolta vaivannäöltä, ja miksi se on se, joka melkein ensimmäisenä rajataan elämästä pois, kun on kuormittavaa?

 

Täälläkin moni on kertonut, että tuntuu raskaalta yrittää pitää suhdetta hengissä, kun se toimii aina vain toisen ihmisen tarpeiden ja kulloisenkin fiiliksen mukaan.

Voisko tuohon jotenkin vaikuttaa se, että yhä vähemmän on niitä ihmisiä, joilla menee hyvin ja jotka juttelevat iloisista ja hauskoista aiheista? Ja yhä enemmän niitä, jotka tarvitsevat toista ihmistä vain purkaakseen omia huoliaan ja murheitaan? Sitten, jos itselläkin on niitä huolia ihan riittävästi, niin ei jaksaisi kuunnella vielä toisen huoliakin?

Kun muistelen omasta elämästäni aikaa, kun lapset oli pieniä, niin ystävien kanssa nimenomaan juteltiin kaikesta kivasta, vitsailtiin - joskus ihan tilannekomiikkaakin - ja naurettiin paljon. Eikä stressattu vapaa-ajalla työasioista. Kun työpaikan ovi meni kiinni, ei edes ajateltu koko työpaikkaa ennenkuin taas aamulla, kun avattiin työpaikan ovi.