Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Progressio voisi kiristyä yläpäässä kunnolla. Kyllä niillä näyttää rahaa olevan.

Progressio verotuksessa ja sakoissa on ihan liian loiva isoissa tuloissa. Aivan turhaa ruikutusta varsinkin isot sakot, jotka ovat ihan omasta valinnasta johtuva kuluerä. Ei ole mikään pakko rikkoa lakeja. Sama juttu verotuksessa, jos ei halua maksaa niin paljon veroja, voi tyytyä pienempään palkkaan. On vain oikeus ja kohtuus, että liiasta otetaan enemmän.

No tähän pienempään palkkaanhan moni nyt tyytyykin eli lyhentämään työaikaansa tai ottamaan osan palkastaan vapaana. Varsinkin lääkäreillä yhä tavallisempaa, ettei enää paiskita täyttä työviikkoa. 

Vapaa-ajan merkitys korostuu, kun työelämä muuttuu yhä hullummaksi. Monen toimenkuva on hyvinkin rikkonainen. On vastuussa useista ihan erilaisistakin projekteista. Sähköposti piippaa vähän väliä, samoin Teams. Joku soittaa ja aloittaa snaomalla "Siinä viime palaverissa...." ja hetken aikaa mietit, kuka soittaja on ja mikähän mahtoi olla tämän viime palaveri, josta nyt on kyse. Olin vikoina työvuosina Teams-palavereissa, joissa saattoi olla lähes 30 osallistujaa. Asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja asiakkaiden asiakkaita. Palaveria on palaverin perään ja jossain välissä pitäisi ehtiä sitten laatia raportteja ja ties mitä dokumentteja. Kaiken lisäksi koittaa pysyä vielä kärryillä kaikesta alan kehityksestä. 

On ihan tutkittu juttukin, että ihmisen aivoja ei ole luotu jatkuviin keskeytyksiin ja jatkuviin asiasta toiseen hyppäämisiin. Kun siihen lisätään vielä jatkuva kiire, 24/7 tavoitettavissa oleminen  ja ylemmän johdon tulostavoitevaatimukset, ei enää kaipaakaan lisää rahaa vaan lisää aikaa, jolloin aivot saa levätä. Varsinkaan, jos siitä lisärahasta iloitsee eniten verottaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoden sairausloman jälkeen voi hakea usein jo sairaseläkettä. Tietenkään ei ole varmaa tuleeko hakemus hyväsytyksi.

Varsinaiselle työeläkkeelle ei voi jäädä ennenkuin alin eläkeikä täyttyy. 

Aloittajalla alin eläkeikä  on 65v, mahdollisesti enemmänkin. 

Vuoden sairauslomaa ei niin vaan saa, saati työkyvyttömyyseläkettä.

 

 

Eihän tuossa sanottukaan että vuoden sairasloman saisi helposti VAAN ETTÄ VASTA VUODEN SAIRAUSLOMAN JÄLKEEN VOI HAKEA SAIRASELÄKETTÄ.

 

Eikä pääse 59 vuotias edes sairaseläkkeelle. Ystäväni 60v. selkä täysin paskana, ei pääse sairaseläkkeelle. 

Työkyvyttömyyseläke on pienimmilläänkin suurempi kuin työttömän peruspäiväraha. Työssä olevilla se määräytyy sen mukaan, paljonko eläke olisi, jos jatkaisi edelleenkin työssään. Työkyvyttömyyseläke saattaisi olla esimerkiksi 1700 €/kk ja työttömänä peruspäivärahaa tarvitsee maksaa vain se vajaat 600 €/kk.  Tästä syystä työkyvyttömyyseläkkeelle on vaikea päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Huolestuin myös nyky-vaka-meiningistä ja naurettavasta mikromanageeraamisesta. Otin myös loparit, en jää saikuttamaan sinne koska ko paikka ei enää kiinnosta, lisäksi lapset kärsii jatkuvista poissa-oloista -- vaan jatkan eteenpäin ja katsotaan mitä elämä tuo.

 

ps Nuoremmat siellä saikutti ja valitti ja lusmuili, 

päälle 55-vuotiaat on okei, ei ikinä esim lasten takia poissa-oloja ja luotettavaa porukkaa muutenkin. 

Mieluiten tykkäsin työskennellä kypsempien kanssa, eivät lusmuilleet ja ymmärsivät vastuunsa lapsista joita hoisivat.

Ottamatta kantaa muuhun, niin eihän niitä sairaita lapsia edes saa tuoda päiväkotiin. Mihin ne pitäisi laittaa? Jättää yksin kotiin, jotta vanhemmat pääsevät töihin?

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin reumaan 28-vuotiaana, ärhäkkä muoto joka tuhoaa nivelet eri lääkekokeiluista huolimatta ja aiheuttaa voimakkaita kipuja päivittäin. Nyt olen 42, ja kauhulla odotan vanhuusvuosia peilaten sitä tähän kuinka huonoon kuntoon liikunnallisella elämäntavalla ja normaalipainollakin olen joutunut. 

 

Toisille ei ole tiedossa niitä 'parhaimpia ja toiminnallisia eläkevuosia', vaan jotain ihan muuta. En ole masentunut mutta olen realisti - sinnittelen päivä kerrallaan. En toivo, että elämäni jatkuu ysikymppiseksi asti tällä taustalla. On siis aika kukkua lukea osan kommentteja täältä kuinka 'kqikki valaistuu ja paranee kuusikymppisenä kun vain harrastaa ja pitää itsensä kunnossa', kun ei se ole realistista kaikille.

Ymmärrän hyvin. Mä olin 34v, kun sairastuin nivelreumaan. Tai itseasiassa sairastuin jo vuotta aikaisemmin, mutta diagnoosi vahvistui vasta 34-vuotiaana.  Joten ei munkaan eläkevuoteni tule olemaan elämäni "parhaimpia ja toiminnallisia" vuosia. Ne vuodet oli mulla ennenkuin täytin 33 vuotta. Mutta koska tälle reumalleni ja kivuilleni  en voi yhtään mitään ja sairaus hoidoista huolimatta vain etenee, olen koittanut tehdä elämäni niin mukavaksi kuin mahdollista. Mulla on nivelreuman lisäksi myös moninivelrikko ja polvet onkin jo titaania, joten tiesin jo kauan sitten, että en tule jatkamaan työelämässä päivääkään alimman eläkeiän jälkeen. On aivan selvää, että jos en kuole syöpään, sydäninfarktiin tai johonkin aivoverenvuotoon tai vastaavaan, niin nämä sairaudet tulevat viemään  multa toimintakyvyn kokonaan. Jonain päivänä en enää kävele, en pysty laittamaan ruokaa, en saa edes kahvipakettia auki. Mutta mä en juuri nyt ajattele ihan sinne asti. Kodistani olen pyrkinyt viime vuosina tekemään mahdollisimman esteettömän, helposti siivottavan ja sellaisen, että kaikki tarpeellinen on käden ulottuvilla eikä mun tarvitse sen paremmin kyykistellä kuin kiivetä keittiötikkaillekaan. Enkä minäkään halua elää ysikymppiseksi, jos se tarkoittaa sitä, että en pääse omin avuin edes sängystä ylös.