Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei te kaikki ( tai sinä yksi ).

Miksi täällä moititaan koko ajan ketjun 'tylsiä' juttuja?

Eikös ole räväköitä kuulumisia ketjuja jo kaksin kappalein, siellä varmaan on tungosta.

 

Löytyisiköhän parempi alusta teille, suotta täällä pitkästytte?

 

Ai niin, katsoin jääkaappiin, maidon päiväys lähestyy, mitähän kivaa keksis?  :)

Mitä kivaa keksit? Sämpylöitä?

Muistathan, että pannukakku vedetään täällä nenään korttien ja hyasinttien jatkoksi :)

Huomenna on Loppiainen, ehkä lopetan joulujutuista kirjoittamisen. Ehkä jatkankin Nuuttiin asti, kun täällä niin toivotaan kynttiläjuttuja :)  :)  :)

 

Mä just mietin, lähteekö joulukuusi mäkeen huomenna vai vasta Nuuttina. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 89: "Mutta tuolloin ystäväsi eivät tiedä mitä sinulle kuuluu ennen kuin olette tavanneet. Kuukaudessa tai kahdessa saattaa tapahtua vaikka mitä! Olet saattanut esimerkiksi sairastua tai asuntoosi on saattanut tulla vesivahinko. Miten ystävä voisi tietää näistä tapahtumista, jos ei kysy kuulumisia?"
Niin no, ei mun ystävieni tarvitsekaan tietää minuutin, tunnin eikä edes päivän tai viikon tarkkuudella, mitä mun elämässäni tapahtuu. Mutta mä kyllä kerron heille sitten, kun tavataan. Tai vaikka soitan heille, jos on sellainen tilanne, että ei pitkään aikaan tavatakaan. 

 

Ymmärrän tuon, mutta tuon yhden hepun mielestä ystävä tietää kysymättäkin mitä hänelle kuuluu.

No mä ymmärrän tuon niin, että kertoo kuulumisensa ystävälleen - tavalla tai toisella - ilman, että ystävän pitää erikseen sitä kysyä. Itse pitäisin vähän omituisena, jos mun pitäisi odottaa, että ystäväni kysyy mun kuulumisiani. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla mitään viivettä? Vastaa saman tien kun sen viestin lukee. Vai onko teillä kuukausia vanhoja lukemattomia viestejä?

Kun olin vielä työelämässä, saatoin lukea viestin vaikka kesken työpäivän. Jos esimerkiksi siskoni kysyi, lähdenkö töiden jälkeen hänen kanssaan paikkaan X, vastasin heti joko "joo" tai "en". Tämä siksi, että siskoni voi vastaukseni perusteella sitten suunnitella jotain muuta. Jos taas oli vain kysymys "Mitä kuuluu?", niin sitten piti nopeasti miettiä, vastaanko heti "Eipä mitään ihmeitä, entä itsellesi?" vai vastaanko vasta töiden jälkeen ja kerron, mitä mulle kuuluu. Nyt heti vai vasta myöhemmin riippuu siis siitä, missä sillä hetkellä olen ja miten pitkän vastauksen olen aikeissa kirjoittaa. Varsin tavallista on, että luen saamani viestin heti, mutta koska olen bussissa ja jäämässä hetken päästä bussista pois, vastaan vasta kotiin päästyäni. 

Nro 89: "Mutta tuolloin ystäväsi eivät tiedä mitä sinulle kuuluu ennen kuin olette tavanneet. Kuukaudessa tai kahdessa saattaa tapahtua vaikka mitä! Olet saattanut esimerkiksi sairastua tai asuntoosi on saattanut tulla vesivahinko. Miten ystävä voisi tietää näistä tapahtumista, jos ei kysy kuulumisia?"
Niin no, ei mun ystävieni tarvitsekaan tietää minuutin, tunnin eikä edes päivän tai viikon tarkkuudella, mitä mun elämässäni tapahtuu. Mutta mä kyllä kerron heille sitten, kun tavataan. Tai vaikka soitan heille, jos on sellainen tilanne, että ei pitkään aikaan tavatakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoit tuossa että ystävä tietää kysymättäkin mitä sinulle kuuluu. Miten tämä on käytännössä mahdollista, jos päivitätte kuulumiset vain nähdessä? Näetkö siis ystäviäsi päivittäin? Eihän ystävä voi tietää, ettei sinulle ole tapahtunut mitään, ellet sitä hänelle kerro.

 

-> Miten on niin vaikeaa ymmärtää lause "ystäväni tietää kysymättäkin mitä minulle kuuluu"

 

Ymmärrän lauseen, mutta en ymmärrä miten sen kuvaama tilanne on käytännössä mahdollista. Eli et kerro ystävällesi mitä sinulle kuuluu, koska hän tietää sen kertomattakin. Miten hän voi tietää, jos et kerro? Vai tarkoititko että kerrot ystävillesi kysymättäkin, mitä sinulle kuuluu? Miten käytännössä teet tämän?

Et kysynyt multa, mutta vastaan silti. Mulla on ystäviä, joiden kanssa vaan sovitaan tapaamisesta. Ja sitten tavatessa kumpikin kertoo ihan oma-aloitteisesti, mitä omaan elämään kuuluu. Emme näiden ystävien kanssa elä sellaista elämää, missä joka päivä tapahtuu jotain erikoista. Tavallista arkea eletään ja esimerkiksi kerran kuukaudessa tai kahdessa nähdään. Mun ystäväni tietävät ihan näinkin, millaista mun arkeni on. Ja jos jotain arjesta poikkeavaa tapahtuukin, ei heidän tarvitse tietää sitä samantien vaan riittää, että kerron, kun seuraavan kerran nähdään. Vain yhden ystäväni kanssa viestittelen päivittäin.