Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

 

 

Muistattekos muut kuinka Puutarhuri oli töissä ja kahvitunnilla muka vastaili ketjussa. Se oli D, joka näytteli työssä olevaa puutarhuria, vaikka oli eläkkeellä jo, vain  perjantaisin kaljaa kaatamassa kyläkuppilassa. Kaikki feikkiä jo silloin. Ja D ja Puutarhuri yhdessä ajoivat muita pois ja poistivat satoja viestejä. Nyt poistuu sadat D:n viestit. Ja se on vain oikeus ja kohtuus! 

 

Muistan. Ihmettelinkin, kuinka ehtii ja viitsii kahvitauolla vastailla pitkästi. Ne on lyhyitä ja syödäkin pitää. No se oli valehtelua sekin. Onko mikään ollut totta? Tuskin.

 

Se ettei voi rekkautua kertoo valehtelusta. Nytkään ei muka sotkettaisi kahden kirjoittajan viestejä jos olisi rekkatunut. Valheita kaikki.

Mä rekkauduin aikoinaan just sen vuoksi, että aiemmin mun kommentit - ihan muissa ketjuissa siis - aina sotkettiin jonkun toisen kommenttiin. Ja sitten sain käydä selittelemässä, että edellisen kommentin kirjoittaja en ollut minä. Näin on paljon helpompaa. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen että tuo yksi riehuja luulee minuakin D:ksi kun poistaa samantien juttuni.

Kerroin lumitöitä tehneemme mieheni kanssa ja kiitin Puutarhuria vinkistä. 
No eipä nämä kovin kiinnostavia olekaan tietysti.

Lammas, toivottavasti nivelesi rauhoittuvat! Ikävää semmoinen särky.

Kiitos :) 

Mä muuten luin kans Puutarhurin vinkin ja pitääkin taas katsoa noiden rehujen eli huonekasvien tilanne. Olen aika surkea niissä hommissa ja lisäksi tämä rakennus on niin, ettei oikeastaan kuin kevättalvella ole päivänvaloa ja sekin just asunnon toisella puolella ja mun huonekasvit taas on toisella. Siskollani, joka asuu samassa taloyhtiössä ja rakennus on samaan suuntaan, on aina kasvivalot päällä. Ehkä mun pitäisi myös hankkia sellaiset. 

Meillä firma päätti siirtyä Edenredin Lounari -kortin käyttöön jo vuosi sitten. Kurja vaan, ettei se käy tällä alueella mihinkään ravintolaan. Alkusumma oli 500 € ja vuodessa sain siitä käytettyä alle 100 €. Nyt pitäisi tämän vuoden aikana saada käytettyä 400 €, mutta en vaan tiedä, mihin. Tai no joskus harvoin käyn kauempana kauppakeskuksessa, mutta en mä sinne lähde jatkuvasti. Aikoinaan otin lounassetelit koko vuodeksi eli silloin noin 2500 € arvosta. Kelpasivat tän alueen kaikkiin ravintoloihin. Onneksi - kun vuosi sitten työnantaja asiaa kysyi - en ottanut koko tuota summaa vaan ainoastaan sen 500 €. 

Nyt on toinenkin olkanivel ollut jo muutaman päivän kipeänä, joten päätin jättää joulukuusen mäkeen heittämisen huomiselle. En saisi sytostaattien kanssa käyttää yhtä kipulääkettä, mutta pakko nyt ainakin muutaman päivän. Alakerran kylpyhuoneen matot nakkasin äsken pesukoneeseen. Huomenna voisin pestä koko kylppärin. Muistin joskus Clas Ohlsonilta tai mistä lie ostamanikaan kevyen varrellisen pesujutun, joten sillä saan aika hyvin pestyä kylppärin seinät ilman, että tarvitsee juurikaan liikuttaa olkaniveltä. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen pitkällä saikulla niin ei tarvitse tanssia työkkärin tansseja ja pelätä että joku hyppy tai kyykky unohtui välistä.

Saikun syy on oikeasti todella tympeä. MS-taudin pahenemisvaihe. Kukaan ei tiedä kuinka kauan tämä kestää, paheneeko vointi entisestään tai helpottaako oireet koskaan edes osittain. Mutta silti tämäkin on parempi kuin työkkärin kyykytettävänä oleminen.

Kukaan ei varmaan osaa arvata miksi olen työttömänä.. Kaikki yrityksethän haluavat palkata vammaisen työntekijän, joka voi milloin vaan jäädä puolen vuoden saikulle. Suorastaan kilpailevat tällaisesta työvoimasta.

Mä irtisanouduin loppukesästä työpaikastani. Kaikki tutut olivat sitä mieltä, että kun olen vuosikymmeniä maksanut työttömyyden varalle, niin tottakai mun pitää ilmoittautua työttömäksi ja hakea ansiosidonnaista. Hetken aikaa mietinkin, että no joo, joku pupukurssi voisi olla ihan kiva ja voisinhan mä neljää paikkaa kuukaudessa hakeakin, mutta tuskin työllistyisin enää. Varsinkaan, jos sattuisi kivuliaampi päivä ja könkkäisin työhaastatteluun kyynärsauvojen kanssa. Joten päätin kuitenkin vain elellä säästöilläni. Olen kuitenkin kiitollinen, että mulla oli sellainen työpaikka, jossa sain viimeiset 13 vuotta tehdä kokonaan etätöitä. Muussa tapauksessa olisi pitänyt sitten hakea saikkua vaan ja yhdessä vaiheessa - vaikken edes saikkua hakenut - työterveyslääkäri ehdotti jo työkykyarviointia. Sanoin vaan, etten sellaista tarvitse, koska mulla on etätyö ja sängystä työpöydän ääreen on lyhyempi matka kuin sängystä vessaan.