Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Hankala tilanne. Toki riippuu siitäkin, minkä ikäisistä on kyse. Mun lapsuudessani 1960-luvulla missään tuotteessa ei ollut parasta ennen päivämäärää tai viimeinen käyttöpäivä päivämäärää. Mutta jo suuret ikäluokat ovat eläneet aikuisuutensa aikana, jolloin tällaiset olivat. Joskus aikoinaan oli myös ihan normaalia, että homeisesta juustosta tai makkarasta leikattiin vaan pilaantunut osa pois ja loppu syötiin. Pitääkö olla huolissaan riippuu hieman siitä, minkä ikäisestä ihmisestä on kyse ja onko hän aiemminkaan ollut kovin tarkka pakkauspäivämäärien suhteen.
Oletettavasti kuitenkin kyseessä on vähintäänkin alkava muistisairaus, jos siis ihan homeista ruokaa laittaa tarjolle muillekin kuin itselleen. Niistä pakkausten päivämääristä taas voi olla montaa mieltä. Mä syön itse esimerkiksi kananmunia, vaikka päiväys olisikin jo kuukausi sitten. Kananmunastahan pystyy päättelemään sen syömäkelpoisuuden ilman pakkausmerkintääkin. Sen sijaan muille en tarjoa päiväysvanhaa ruokaa. Ja homeista ruokaa en syö itsekään, vaikka tiedänkin, että omat 1880-luvulla syntyneet isovanhempani aikoinaan söivätkin.
Hamillista. Tuo ikääntyneiden päivätoiminta on yksi ihan keskeinen asia, minkä vuoksi monesti ihan samanikäinen vanhus jaksaa toimia puolisonsa omaishoitajana. Nyt, jos se hoidettava on kotona digilaitteen kanssa, tämä ei anna omaishoitajalle mahdollisuutta lähteä käymään esimerkiksi kaupassa tai mennä itse hammaslääkäriin tms.
Mä suhtaudun pääsääntöisesti positiivisesti digijuttuihin, koska monesti asiat hoituvat diginä ihan yhtä hyvin kuin livenäkin. Esimerkiksi just jotkut kontrollikäynnit tms, joissa lääkärin ei tarvitse tehdä fyysisiä toimenpiteitä. Mutta pitää kuitenkin muistaa, että jos tavoitteena on toisen ihmisen kohtaaminen ja yhdessäolo, niin ei se tosiaankaan ole sama asia kuin että oltaisiin yhdessä samassa tilassa. Vappuna 2020 meillä vietettiin etävappulounasta sen sijaan, että oltaisiin menty yhdessä suvun kanssa ravintolaan syömään. Olihan se etävappulounas parempi kuin ei mitään, mutta ei se silti ollut sama asia.
Vierailija wrote:
Multa on kyllä useampi nainen vaatinut omistusmökkiä, jota minulla ei köyhästä taustasta johtuen ole tarjota. Ihan hyvätuloinen olen, mutta ei sinkku yksin mökkiä osta. Mieluummin kyllä mökkeilisin oman rakkaan kanssa, mutta tähän mennessä matkailu on se mihin mulla on ollut varaa. En tiedä miksi tämä tekee minusta kaikin tavoin epäkelvon ja haitallisen miehen, mutta näin se elämä toimii.
Eli sä olet kiinnostunut mökkeilystä pitävistä naisista, mutta et kelpaa heille, koska sulla ei ole mökkiä? Sulla on kuitenkin varaa matkustella, mutta matkustelusta pitävät naiset taas eivät kelpaa sulle? Tässä on yksi pariutumisen ongelma: haluan puolison, jonka toiveita en pysty täyttämään, mutta en halua puolisoa, jonka toiveet pystyisin täyttämään.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tämä on ensimmäinen kerta kun minun silmiin on sattunut täällä että mökkihullu nainen esitetään positiivisessa valossa. Kyllähän se on ollut kaikkea muuta yleensä ja oikein malliesimerkki kohtuuttomista asioista noita "naiset" mieheltä "vaativat". Ap:llä on mökin hankkimiseen yhtä vähän rahaa kuin matkusteluun, että en usko että mökkihulluus parantaa ap:n tilannetta yhtään.
Miksi luulet että AP on köyhä? Siksikö että hän käyttää tätä palstaa? Aika monella on perintömökki eikä se vaadi sen kummempaa omaa menestystä
Peesaan tätä. Myös aiemmin mainitsemillani naisilla (myös niillä nuoremmilla) on ollut mökkinsä jo ennenkuin ovat edes tavanneet nykyiset miehensä. Ja juurikin kyse perintömökeistä.
Ihan varteenotettava idea iäkkäillekin. Tästä muuten tuli mieleen, että mä vuosi sitten hankin uuden otsalampun. Siis kun kuljen pimeällä koiran kanssa ulkona paikoissa, joissa valaistus on hämärä. En ollut lukenut käyttöohjetta vaan napsautin lampun päälle, niin siinä oli ihan sairaan kirkas valo, joka alkoi vilkkua. Vähän hävetti, kun viereisen talon asunnoista alkoi tulla ihmisiä ikkunaan katsomaan, mitä tapahtuu :D
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/