Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan kestä tuollaisia yhteisöjä. Ihmiset haluavat omaa yksityisyyttä ja rauhaa. Toiset ihmiset ovat rasittavia noin keskimäärin.

Mieli muuttuu vanhuusiässä. Silloin valitetaan yksinäisyyttä ja ainoat ihmiskontaktit on 1 viiva 4 kertaa vuorokaudessa 5 minuuttia piipahtava kotisairaanhoito. Kimppakämpässä vanhoille olisi toisistaan seuraa ja hoitajalta säästyisi aikaa.

Vanhukset soluihin ja nuorisolle opiskelu- ja parisuhderauha yksiöissä.

Senioritalojahan on jo nyt. Ja lisäksi on palvelutaloja, jos on jo huonokuntoisempi eikä pärjää enää senioritalossa. Vanhukset kaipaavat yleensä omaisiaan (lapsiaan, lapsenlapsiaan, sisaruksiaan jne) sekä ystäviään, eivätkä niinkään naapureitaan, jollaisiksi kimppakämpässä asuvat voidaan luokitella. On vähän erikoinen käsitys, että jos ei ole ennen vanhuuttakaan kuka tahansa kelvannut ystäväksi ja seuraksi, miksi kelpaisi sitten vanhuksenakaan. Samalla tavalla vanhus haluaa valita seuransa kuin nuorempikin. Jos ei mieluisaa seuraa ole, tuntee itsensä yksinäiseksi, vaikka olisi 100 muuta tungettu samaan tilaan. 

Vierailija kirjoitti:

Öö. Mikä estää? Kuka vain voi muuttaa kavereineen vaikkapa omakotitaloon ja jakaa sen keittiön. Tarvi erikseen kehitellä mitään.

Tai vaikka ostaa tai vuokrata ison kerrostaloasunnon. Esimerkiksi joku 5h+k riittäisi neljälle aikuiselle ja yhteinen olohuone, keittiö ja kylppärit. Ja jos ei tarvitse yhteistä olohuonetta, niin asunto sopisi viidelle.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kuinkahan suuri muutos olisi, jos tpaikkahakemukset pitäisi jättää Suomen suurlähetystöissä eikä rajalla otettaisi niitä vastaan? Tulijoillakin olisi lyhyempi matka suurlähetystöön kuin itärajalle eikä tarvitsisi maksaa salakuljettajillekaan mitään.

Ainoa oikea ratkaisu on, että sossuturvapaikkahakemuksia EI OTETA VASTAAN MISSÄÄN.

Sehän tässä onkin ongelmana, että jokainen hakemus on käsiteltävä, jotta voidaan selvittää, onko kyseessä aito kansainvälisen suojelun tarve vai ei. Jos hakemukset otettaisiin vastaan Suomen suurlähetystöissä, hakija voisi saapua Suomeen vasta sitten, kun on saanut myönteisen päätöksen. Ja ne, jotka saavat kielteisen eli eivät ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, eivät saapuisi maahan lainkaan. 

En mene. Meillä on kyllä aina ihan kivaa ohjelmaa, hyvät ruuat ja mukava porukka, mutta mulla on niin paljon kotihommia remontin jälkeen (ja osa remontista vielä kesken), että tänä vuonna en osallistu. Haluaisin nimittäin saada kodin jouluksi kuntoon. Kesällä oli yhden työkaverin eläkkeelle lähtökekkerit ja niissä olin. Oli ihan kivaa. Menen pikkujouluihin taas ensi vuonna. 

Vierailija kirjoitti:

Mites kaupungeissa hoidettiin ennen aikaan vanhukset?

Mä olin 1980-luvulla yhden kesän kotisairaanhoidossa sairaanhoitajana ja siitä seuraavan vuoden vanhainkodissa. Tuohon aikaan kotihoidon palveluita oli mahdollista saada arkisin klo 8-16 eli työ kotihoidossa oli aina päivätyötä ja viikonloput olivat vapaat. Jos vanhus tarvitsi apua myös virka-ajan ulkopuolella eikä hänellä ollut omaisia, jotka olisivat pystyneet auttamaan, vanhus siirtyi vanhainkotiin. Vanhainkodissa ei tuohon aikaan ollut edes sairaalasänkyjä, josta voi jo päätellä, että vanhukset olivat aika hyväkuntoisia eikä heitä tarvinnut nostella ja käännellä. Jos vanhus mneni niin huonoon kuntoon, että tarvitsi sairaalasängyn, hänet siirettiin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Nykyisin kotona on vanhuksia, jotka ovat liian huonokuntoisia päästäkseen edes entisaikojen vanhainkoteihin. 



Mitä tulee henkilöstöön tuohon aikaan, niin vanhainkodissa, jossa työskentelin, oli yksi sairaanhoitaja per osasto ja hän teki vain päivätyötä. Sitten olu perushoitajia (vastaa lähihoitajia) sekä kodinhoitajia ja myös hoiva-apulaisia. Tuo viimeisin ryhmä oli ainakin siinä vanhainkodissa, missä mä olin töissä, vaihtuvaa väkeä. Yleensä nuoria, jotka yo-kirjoitusten jälkeen pitivät välivuoden miettiessään, mihin hakisivat opiskelemaan. Ja siitä hoiva-apulaisen työstä sai lisäpisteitä, jos haki opiskelemaan hoitoalalle. Ts jos todistuksen numerot eivät ihan olisikaan riittäneet opiskelemaan pääsyyn, asiaa pystyi kompensoimaan tekemällä töitä vanhainkodissa. Sama juttu, jos oli vaikkapa päiväkodissa jonkun lapsen henkilökohtaisena avustajana.  Hoiva-alan työkokemuksesta sai siis lisäpisteitä.