Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Mun läheiselle muistisairaalle olisi ollut toiveiden täyttymys. Kaipasi kotiin, eikä siis esim. lapsuuskotiin vaan viimeiseen omaan kotiinsa.

Mä uskon, että aika monelle suomalaiselle oma koti on se kaikista rakkain paikka. Varsinkin, jos siinä kodissa on asunut kauan ja kotiiin liittyy paljon muistoja. Jos kotona on ollut enemmän tilaa kuin se 15-25 m2, niin todennäköisesti tunnearvoltaan tärkeitä tavaroitakin on jo enemmän kuin mitä johonkin palvelutalon tai hoivakodin asuntoon mahtuu.



Muistan kauan sitten, kun olin Myyrmäkihallin suurkirpputorilla. Siellä oli vanha nainen mun ikäiseni tyttären kanssa. Vanhus oli muuttamassa palvelutaloon ja sen vuoksi myymässä omaisuuttaan. Katselin hänen myynnissä olevia tavaroitaan. Monissa niistä keittiötavaroissa oli takana kaiverrus. Ihastuin muutamaan esineeseen, joista toinen oli keittokauha. Takana kaiverrettuna päivämäärä ja nimikirjaimet. Tämä vanhus kertoi, että se kauha oli hänen ja edesmenneen miehensä häälahja. Ostin sen kauan, koska rakastan vanhoja esineitä, joilla on historia. Kun kerroin vanhukselle, että tämä soppakauha tulee olemaan joka ainoa itsenäisyyspäivä meidän suvun illallispöydässä, vanhus purskahti itkuun. Oli onnellinen siitä, että hänen häälahjansa saa uuden elämän toisessa suvussa, jossa vanhoja juttuja arvostetaan. Eikä tehdä niistä riipuksia tai korvakoruja. 



Mä toivon, että kumpikaan vanhemmistani ei joudu mihinkään vanhushautomoon odottamaan kuolemaansa. Kosk akumpikaan heistä ei sitä halua. He vaan nyt näyttävät elävän niin vanhoiksi, että mä en välttämättä pysty hoitamaan heitä loppuun asti. On ihan mahdollista, että mun e4lämäni päättyy ennenkuin heidän. Ja jos niin käy, KUKAAN meidän suvussa ei ole valmis astumaan mun saappaisiini. Jos mua ei olisi, molemmat vanhempani olisivat jo jossain hoivakodissa. Ja todennäköisesti molemmat olisivat jo kuolleet, koska jos olisivat jo aikoinaan joutuneet erilaisten sairauksiensa vuoksi nk kuntoutusosastoille, eivät olisi koskaan kuntoutuneet. Tätä kirjoittaessani tajusin, että on itseasiassa vain ja ainostaan omaa syytäni, että vanhempani ovat vieläkin hengissä. Jos olisin antanut sote-puolen hoitaa, molemmat olisivat jo mullan alla. Nyt niillä ei vieläkään käy edes kotihoito, vaimma mutsi on jo lähempänä sataa kuin yhdeksääkymmentä ja faija tulee hyvää vauhtia perässä.



Onhan tämä välillä ihan saakelin raskasta ja ärsyttävää, mutta sitten ehkä kuitenkin parempi näin. Kun aikoinaan kasarilla olin vanhainkodissa sairaanhoitajana, jo silloin päätin, että niin kauan, kun mussa henki pihisee, mun äitiä ja isää ei laitoksiin laiteta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä! Kuka vastaa siitä että joku mummo tai pappa haahuilee puoli pukeissa,ilman ulkovaatteita, pahimmillaan ilman kotiavainta -30 asteen pakkasessa??? Ja eksyy eikä yhtään muista tai tiedä missä asuu,! Vähän väärässä paikassa säästetään 

Mistä sitten säästetään? Nyt,. kun meillä on  tämä hiton hieno sotehimmeli, mistä säästetään? Lastensuojelusta? Äitiysneuvolatoiminnasta? Kouluterveydenhuollosta? Vammaispalveluista? Mielenterveyspalveluista? Terveyskeskuspalveluista? Ensihoidosta ambulansseineen? Palokunnasta?

Meillä on suvun joulupöytä "räjähtänyt" alkupalojen osalta. Ne perinteiset kinkut, laatikot ja rosdolli on siten pääruokaa. Joskus vuonna kuokka ja kirves mun vanhemmilla oli alkupaloina silliä, lipeäkalaa ja keitettyjä perunoita, mutta me kakarat ei tykätty niistä. Joten äiti keksi laittaa meille sitten keitettyjen kananmunien puolikkaita, joissa majoneesirengas ja renkaan sisälle katkarapuja. Päälle pieni tillin oksa. Tämä siis 1960-luvulla.



Nyt on sukujouluja vietetty jo vuosikymmeniä. Ja koska suku on kasvannut niin geneettisesti kuin sukuun tulleiden kauttakin, on alkupalapöytä koko ajan vain kasvanut. Mulla on ollut siskoni kanssa tapana pitää viikkoa ennen joulua tapas -ilta. jonka yhteydessä sovitaan, mitä kaikkea joulupöytään laitetaan. Ja saamlla jaetaan, kumpi tekee mitäkin. Joka joulu meillä on ollut jotain uutta, joka on syntynyt ihan vaan siksi, että siinä kokkaillessa on tullut mieleen, että mitäs mä tästä lopusta raaka-aineesta tekisin. Ja sitten on tehnyt. Nauretaankin aina siskoni kanssa, että TAAS lähti vähän lapasesta :D



Meillä suvun (jo neljässä polvessa) alkupalapöytään kuuluu nyt sitten vähintään

- vihersalaatti

- keitetyt perunat

. metsäsienisalaatti

- graavilohi ja hovimestarinkastike

- ne iänikuiset kananmunanpuolikkaat majoneesilla ja katkaravuilla

- riimihärkä ja piparjuurikastike

- savukalkkuna ja mustaherukkahyytelö

- maksapatee

- sillit

- croustadeseja (linkki alla) erilaisilla täytteillä ja usein myös ruissipsejä erilaisilla täytteillä



https://www.s-kaupat.fi/tuote/rahms-mini-croustades-mini-coctailtaskut-…

Vierailija kirjoitti:

Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta. 

Niin on. Ja koko ajan tulee lisää. Minäkin 1.8.2026. Enää vähän yli 2,5 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa se kotihoito tarkoittaa lapsien tai sukulaisten nurkkiin asumaan ja hoidettavaksi niinkuin ennenvanhaan suomessa talkoilla hoidettiin vanhukset torpan nurkassa.

Kotihoitoa on myös nämä joidenkin ylläpitämät ryhmäkodit, eli ovat kouluttautuneet ja ottavat kotiinsa vanhuksia asumaan, toki pitää olla sitten tilaa. Se olisi paras vaihtoehto vanhuksille, elää kodissa jossa tehdään normaaleja kotitöitä jne 

Niissäkään ei voida pitää muistisairasta, joka touhuamisellaan häiritsee ja vaarantaa toisten asukkaiden rauhaa ja terveyttä. 24/7 ei voi ryhmäkodissa olla vartija selän takana estämässä, ettei vanhus lyö, pure tai töni muita asukkaita.Ryhmäkodit on tarkoitettu selväpäisille, suht hyväkuntoisille vanhuksille.

Aivan. Ryhmäkoditkin ovat eräänlaista yhteisöllistä asumista. Eivät 24/7 vartioituja tiloja.