Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Mummin kultareunainen perintöastiasto, käytössä vain jouluisin.

Meillä myös, häälahjaksi saatu kultareunainen astiasto, käytössä vain jouluisin. Lisäksi vanhat hopeiset kynttilänjalat joihin kynttilät palamaan joulukattaukseen.

Eikö tämäkin astiasto mene vähän hukkaan, kun käytetään vain kerran vuodessa? Älytöntä minusta seisottaa kaapissa astioita käyttämättöminä.

No onhan ne jouluna käytössä. Ja joskus kun tulee vieraita. Arkena sitten arkiastiasto. On kiva kun juhlat ja muut erikoistilaisuudet poikkeavat siitä arjesta. 

Mäkin tykkään. Mulla tosin vähän useammin kuin vain jouluna. Just oli kekrinä sekä itsenäisyyspäivänäkin. Rakastan vanhoja astioita ja kutsun niitä "mummoastioiksi". Arkisin sitten tiskikoneen kestävät astiat, mutta sunnuntaisin katan itselleni aamiaisen "mummoastioihin".

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tänä vuonna en enää mitään, koska äiti ei osaa enää ilmaista, mitä toivoisi tai mistä ilahtuisi. Mutta joskus aikoinaan ostin yleensä jonkun uutuuskirjan. Tiesin, minkä tyyppisestä kirjallisuudesta äiti tykkää ja ostin kirjan. Joskus myös jonku dvd-elokuvan. Lahjapakkauksen jotain ihonhoitotuotteita. Suklaata. Yöpaidan, lämpimät sukat tms silloin, kun äiti sellaisia vielä toivoi. 

Onko hän siis dementoitunut? Voisi kai se lahjan saaminen ja perinteen ylläpitäminen ilahduttaa dementoitunuttakin vanhusta? Ties vaikka tulisi pääkoppaan yksittäinen selkeämpi hetki tai vaikka lapsuusjoulu mieleen..:) 

On joo. Mä vaan en keksi, mitä hankkisin. Tavaraa niillä on jo ihan jäätävä määrä. Äiti ei enää lue eikä ratko sanaristikoitakaan ja telkkaristakin tuijottaa Yle 1:stä ihan riippumatta siitä, mitä sieltä tulee. 

En mäkään tykkää kaupassa käymisestä. Aiemmin vielä lähikaupassa (pieni K-Market) oli ihan älyttömän huono valikoima ja tuotteet usein heikkolaatuisia. Joten piti lähteä kauppakeskukseen. Ensin katsoa bussiaikataulut, sitten mennä pysäkille ja bussilla perille. Siellä sitten kiertää talvivaatteet päällä isossa marketissa kärryjen kanssa. Ja kun kassajonossa muisti, että ai perhana, maito unohtui, kävellä taas "kilometri" marketin toiseen päähän maitokaapeille. Sen jälkeen retuuttaa ostokset bussipyskille ja bussissa kotiin. Ryhdyinkin sitten tilaamaan Citymarketista kerran viikossa kotiinkuljetuksella. Useampi vuosi meni näin kunnes nyt tämän vuoden alussa lähikaupan kauppias vaihtui ja valikoima on paljon parempi ja tuotteetkin tuoreempia. Nyt tilaan kotiinkuljetuksella enää kerran kuukaudessa kaikki painavat (kissanhiekat, kivennäisvesipakkaukset yms) ja käyn pari kertaa viikossa kävellen tossa lähikaupassa. Koirani syö vain yhtä purkkiruokaa ja uusi kauppias ystävällisesti pitää huolen siitä, että sitä koiranruokaa niillä on aina. 

60 joulua olen viettänyt sukulaisten kanssa, yhden joulun vietin sairaalassa. Nyt on mun 62. jouluni ja vietän sen kotona kissani ja koirani kanssa. 

Tänä vuonna en enää mitään, koska äiti ei osaa enää ilmaista, mitä toivoisi tai mistä ilahtuisi. Mutta joskus aikoinaan ostin yleensä jonkun uutuuskirjan. Tiesin, minkä tyyppisestä kirjallisuudesta äiti tykkää ja ostin kirjan. Joskus myös jonku dvd-elokuvan. Lahjapakkauksen jotain ihonhoitotuotteita. Suklaata. Yöpaidan, lämpimät sukat tms silloin, kun äiti sellaisia vielä toivoi.