Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan sanoisi, että se alamäki alkaa juuri 60-vuotiaana. Kyllä se alkaa pikkuhiljaa vähän aiemmin. Ei sitä niin huomaa. Voi olla myös, että on niin kauan ollut työelämässä että senkin takia on jo uupunut. Sitten miettii, että tässä pitäisi vielä 5 vuotta vähintään jaksaa. Itse olen ottanut sellaisen taktiikan, että ajattelen aina vuosi kerrallaan.
Pari vuotta pitäisi vielä jaksaa töissä. Kuukausikampa on jo hankittu.
Mä tein jo pari vuotta sitten ohjelman, joka näyttää mulle, montako työpäivää jäljellä. Pitäisi muokata sitä vähän, koska teen nyt vain 3-päiväistä työviikkoa ja ajattelin tehdä sitä eläkkeelle asti. 4 vapaata, 3 töitä...sopii mulle ihan hyvin, vaikka voisin kyllä jäädä jo nyt kokonaan pois työelämästä.
Ap:lle....en nyt sanoisi varsinaisesti kriiselieväni, mutta kyllähän sen tiedostaa, että ikää tulee ja kaikenlaista kremppaa. Mulla on ehkä asiaa helpottanut se, että sairastuin jo 34-vuotiaana nivelreumaan ja sen jälkeen ei olekaan kivuttomia päiviä ollut. Siihen, että särkee ja kolottaa, on jo tottunut. Olin ajatellut, että lonkan tekonivelleikkaukseen menisin vasta eläkkeellä, mutta nyt on ruvennut mietityttämään, kannattaisiko hakeutua leikkausjonoon jo nyt. Ihan siltä kantilta, että kun terveydenhuolto ajaa nyt vauhdilla päin seinää, ehkä eläkeläisiä ei enää muutaman vuoden päästä hoidetakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä provoaja on se mummofani, joka työntää tekstinsä täyteen mummon kuvia. Ei syytä vastata sille. Se on pöpi.
Tämä ei ole provo vaan HS uutinen https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009839207.html?fbclid=IwAR1VAXQtH…
Eri
Maksumuurin takana, joten en lukenut kuin vain sen pätkän, mikä siinä näkyi. Jos siis kyse on muistisairaasta, niin varsin usein muistisairas kaipaa ihmisiä menneisyydestään. Omia vanhempiaan, sisaruksiaan, edesmennyttä puolisoaan jne. Muistisairaan yksinäisyys ei poistu sillä, että hänet istutetaan samaan huoneeseen 20 muun yksinäisen muistisairaan kanssa. Yksinäisyys on tunne, ei juttuseuran puutetta.
Mutta se on ihan totta, että jos fyysinen kunto heikkenee eikä pysty enää lähtemään kotoaan juuri minnekään, niin yksinhän sitä siellä sitten on. Yksilöstä itsestään kiinni, viihtyykö yksin vai eikö viihdy. Moni eläkeläinen kuitenkin nauttii eläkepäivistään ja tekee kaikkia niitä asioita, mille ei tuntunut jäävän aikaa, kun oli vielä työelämässä. Jos toimintakyky säilyy hyvänä, siinä voi olla helposti parikymmentä vuottakin mukavaa ja leppoisaa elämää jäljellä.
Niin... se on vähän jännä juttu, että kun niitä mukuloita hankkii, ei voikaan enää hillua kavereiden kanssa ympäri kyliä. Koskee niin miehiä kuin naisiakin. Ei perhe ole mikään sellainen, jota säilytetään vaatehuoneessa ja otetaan sieltä esiin sitten, kun tulee jokin "perhefiilis". Lapset on itseasiassa suurempi siitoumus kuin puoliso.
Mun äitini aikoinaan sanoi, että lapset pitää hankkia vasta sitten, kun on ammatit, vakituinen työpaikka ja juoksut on juostu. Tuolla jälkimmäisellä tarkoitti sitä, että sitten, kun työ sekä arki kotona riittää elämänsisällöksi. Hyvä puoli tässä kuitenkin on, että lapset kasvavat. Tulöee vielä päivä, jolloin ne huitelaa omia juttujaan omien kavereidensa kanssa ja siinä iskä ja äiskä istuu työpäivän jälkeen olohuoneen sohvalla ja miettii, että mitähän tekisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä en voi ymmärtää. Jos ihminen ei ole muistisairas, niin 80-vuotiaan pitäisi kyetä edes johonkin.
Moni sairaus vaikuttaa liikuntakykyyn, ei siinä enää kirmata kauppareissulle.
Päh, olen 3 vuotta liikkunut kepein tai rollaattorilla. Pystyn liikkumaan, menemään bussilla, kävelemään, tilaamaan palvelubussin, hoitamaan asiani, kotityöt jne. Lapseni kunnioittavat itsenäisyyttäni, tosin joskus mainitsevat, pyydä apua jos johonkin tarvitset.
Ikä 79. Tosin liikuntavammani on siis ihan nivelistä, ei esim neurologinen mikä olisi eri asia. Ja tietysti huono sydän tms estäisi jaksamista
Voisin vastata ilkeästi, mutta en halua. Mun isänikin (94v) liikkuu rollaattorin kanssa. Kotona sisällä pärjää vielä kepin kanssa, mutta ulkona tarvitsee rollaattorin. Ongelma ei ole se, etteikö pystyisi kipittämään esimerkiksi postilaatikollle rollaattorin kanssa vai ei. Ongelma on se, että taloyhtiö hoitaa pihojen auraukset ja hiekoittamiset niin surkeasti, että rollaattorin kanssa ei yksinkertaisesti pääse edes postilaatikoille asti. Itseasiassa joka kerta, kun huoltoyhtiö auraa taloyhtiön pihatiet, isäni pihan edessä on vähintään 30 cm korka lumipenkka. Miten siitä huonojalkainen menee rollaattorin kanssa? Just juttelin yhden eläkkeellä olevan naapurini kanssa, joka sentään ajaa vielä autolla ja pärjää ihan hyvin, että kun taloyhtiön roskiksille on ylämäki eikä ripaustakaan hiekkaa, niin siellä kyllä ihan tavallinenkin ihminen liukastelee. Saati sitten se, jonka pitäisi jotenkin könytä sinne rollaattorin kanssa.
Jos sä katsot tätä linkkiä, niin se on oti oikeanpuleinen (pienempi) kartta, missä sateliitti liikkuu.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/