Reipas ja tunnollinen lammas

Ihan hyvin.  Täytän pian 65 vuotta enkä ole elänyt päivääkään niin,  että maailmassa olisi ollut rauha eikä mitään uhkatekijöitä missään. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIten te ihmiset jaksatte tuota deittailua? Ennen nettideittejä sitä tutustui johonkin ihmiseen, tykästyi jo pintapuolisesti ja siitä sitten eteenpäin. Nyt ihmiset jaksaa köyttää jumalattomasti aikaa ja energiaa paltsoilla kirjoitteluun ja deittailuun ja valtaosa kokemuksista kuuluu olevan täyttä kuraa. Minä olisin nostanut kädet pystyyn jo kauan aikaa sitten. Elämässään voi tehdä muutakin. 

Ihmiset on erilaisia.  Jotkut kaipaavat parisuhdetta vielä vanhuuseläkkeelläkin ja toiset taas eivät.  Mä en ollut edes nuorena mikään parisuhdeihminen.  Mulla on paljon miespuolisia ystäviä ja kavereita eli en ole mikään miestenvihaaja.  Mutta parisuhteella en tee yhtään mitään.  Joskus olen tavannut ihan mukavia miehiä, mutta heille ei ole riittänyt vain kaveruus vaan ovat nimenomaan omaan halunneet parisuhteen.  Parin tapaamisen jälkeen olen todennut,  että tuhlaavat vain aikaansa.  Vaikka heti alussa olenkin sanonut,  että en halua parisuhdetta.  En nyt enkä koskaan. 

Pari vuotta sitten tapasin yhden mukavan miehen.  On ikäisekseen vielä varsin komeakin.  Melkein sanoisin,  että  Hollywood-ainesta.  Mulla ei ole hänen yhteystietojaan eikä hänellä mun.  Silloin tällöin sattumalta osutaan samaan paikkaan ja tulee aina juttelemaan mun kanssa.  Hän on kuten minäkin eli ei halua parisuhdetta.  Viihtyy loistavasti omissa oloissaan koiransa kanssa.  Meillä on varsin samanlainen arvomaailma ja myös samanlaiset kiinnostuksen kohteet.  Ja lisäksi yhtä suuri tarve saada olla yksin.  Jos olisin tavannut tuon miehen 30 vuotta sitten,  siitä olisi saattanut syntyä muutakin kuin lähes täydellinen kaverisuhde.  Meille molemmille kuitenkin riittää tämä kaveruus.  

Hän on tod.näköisesti parisuhteessa. 

Ei ole parisuhteessa.  Tunnen aika hyvin hänen aikuisen poikansa.  Sitäpaitsi vaikka olisikin parisuhteessa,  niin eihän se mitään muuttaisi. Kavereita oltaisiin silti. 

Vierailija kirjoitti:

MIten te ihmiset jaksatte tuota deittailua? Ennen nettideittejä sitä tutustui johonkin ihmiseen, tykästyi jo pintapuolisesti ja siitä sitten eteenpäin. Nyt ihmiset jaksaa köyttää jumalattomasti aikaa ja energiaa paltsoilla kirjoitteluun ja deittailuun ja valtaosa kokemuksista kuuluu olevan täyttä kuraa. Minä olisin nostanut kädet pystyyn jo kauan aikaa sitten. Elämässään voi tehdä muutakin. 

Ihmiset on erilaisia.  Jotkut kaipaavat parisuhdetta vielä vanhuuseläkkeelläkin ja toiset taas eivät.  Mä en ollut edes nuorena mikään parisuhdeihminen.  Mulla on paljon miespuolisia ystäviä ja kavereita eli en ole mikään miestenvihaaja.  Mutta parisuhteella en tee yhtään mitään.  Joskus olen tavannut ihan mukavia miehiä, mutta heille ei ole riittänyt vain kaveruus vaan ovat nimenomaan omaan halunneet parisuhteen.  Parin tapaamisen jälkeen olen todennut,  että tuhlaavat vain aikaansa.  Vaikka heti alussa olenkin sanonut,  että en halua parisuhdetta.  En nyt enkä koskaan. 

Pari vuotta sitten tapasin yhden mukavan miehen.  On ikäisekseen vielä varsin komeakin.  Melkein sanoisin,  että  Hollywood-ainesta.  Mulla ei ole hänen yhteystietojaan eikä hänellä mun.  Silloin tällöin sattumalta osutaan samaan paikkaan ja tulee aina juttelemaan mun kanssa.  Hän on kuten minäkin eli ei halua parisuhdetta.  Viihtyy loistavasti omissa oloissaan koiransa kanssa.  Meillä on varsin samanlainen arvomaailma ja myös samanlaiset kiinnostuksen kohteet.  Ja lisäksi yhtä suuri tarve saada olla yksin.  Jos olisin tavannut tuon miehen 30 vuotta sitten,  siitä olisi saattanut syntyä muutakin kuin lähes täydellinen kaverisuhde.  Meille molemmille kuitenkin riittää tämä kaveruus.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tommosta se on.  Minutkin vietiin leikkauksen jälkeen autettuna vessaan, ja päälläni oli vain se avopaita, nauhat solmittu niskassa kiinni.  Sentään sellaiset vaippahousut oli jalassa.  Olin niin pökkyrässä vielä itse, että en osannut sanoa mitään, vasta siellä vessassa tajusin, että pehvani oli melkein paljaana siellä käytävällä kompuroidessani.  Ei mitään kunnioitusta ihmistä kohtaan näköjään, olisivat edes aamutakin päälleni auttaneet.

Itse (nainen) heräsin rintasyöpäleikkauksesta samasta huoneesta kahden miespotilaan kanssa, kiirus oli kai ollut koska rintakehästä roikkui vielä jonkinlaiset muovihärpäkkeet joita ei oltu ehditty poistaa. 

Tämä on uusi normaali, eli päivystyksestä, osastohoidosta tai toimenpiteestä kotiutuessa ihmisellä varsin usein on mm. ne EKG-lätkät ja kanyylit vielä paikoillaan...

Uusi normaali että kärrätään parin miespotilaiden kanssa samaan huoneeseen naispotilas nukutuksesta heräämään?

No, hyvä tietää. Aika karseaa kyllä jotenkin moinen protokolla . Kun nehän on täysin tuntemattomia ukkoja siinä samassa tilassa...

No näin oli kyllä jo joulukuussa 2012 Meilahden sairaalan verisuonikirurgisella osastolla. Kun mut tuotiin heräämöstä osastolle,  neljän hengen huoneessa oli 3 miestä ja minä. Kun 3 viikkoa myöhemmin olin lähdössä kotiin,  huoneessa oli 1 miespotilas ja loput naisia. 

Pitkä puhelu siskoni kanssa.  Vähän joutuu ratakiskosta vääntämään, mitä sen pitäisi tehdä.  Siis isän asioissa.  Mutta onneksi tekee nyt kuitenkin. 

Päivällä istui naapurin rouva pitkästä aikaa puutarhatuolissa pihallaan.  Nautti auringosta.  Itsekin kyllä jo niin odotan toukokuuta ja kesää. Pääse  heittämään  hiilet ja sytskänesteen grilliin ja syödä hyvin.  Ja rupatella naapurin kanssa.  

Netflixin leffaa en vielä katsonut.  Ehkä huomenna sitten.  

Sen verran luin noita kommentteja ihannepuolison löytämiseksi,  että tuli vaan mieleen,  että  ei Sen Oikean löytyminen aiemminkaan mitään helppoa ollut.  Nyt varmaan vieläkin vaikeampaa,  kun on Tinderit ja muut katalogit,  joista valita ja aina voi seuraavana päivänä löytyäkin joku vieläkin parempi. Lasteni isä ei ollut elämäni rakkaus enkä minä hänen.  Yli 30 vuotta sitten erottiin,  mutta ollaan pysytty ystävinä kaikki nämä vuosikymmenet.  Hän löysi aikoinaan uuden elämänkumppanin,  jonka kanssa olen myös hyvissä väleissä.  Mä en eromme jälkeen edes yrittänyt löytää ketään.  Viihdyn paremmin sinkkuna.