Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoinen ajatus, että vanha ihminen ei saisi missään vaiheessa rauhoittua ja asettua ns. lepoon ja muiden palveltaviksi, vaan viimeiseen hengenvetoon pitäisi pystyä asiansa hoitamaan ja palvella ja auttaa muita. Itse olen nyt 66 v., eli en kovin vanhakaan, mutta sairastuin parantumattomaan sairauteen ja vielä takaraivossa jäytää tunne, että pitäisi kyetä vielä kaikkeen. Mutta ei vaan kykene. Vähitellen on vaan annettava periksi ja ymmärtää, että tarvitsee muiden apua. 

Itselleen on vaikeinta antaa periksi. On vaikea olla vertaamatta itseään siihen, mihin pystyi pari-kolmekymppisenä terveenä ja voimiensa tunnossa. 

On taitolaji opetella olemaan itselleen armollinen kun on se ääni päässä, joka mylvii että sun täytyy pystyä senkin nynny ja laiskuri.

On vaikeinta antaa itselleen armoa. Siihen pitää totutella pikkuhiljaa. Ottaa mallia vaikka min

Tämähän se. Ihan itse asettaa itselleen vaatimuksia, että pitää tehdä itse eikä mitään palveluita saa käyttää. Mä olen ehkä sikäli onnekkaassa asemassa, ettei tullut koskaan ajettua edes ajokorttia. Mulle on siis ollut aina itsestäänselvää, että jos haluan uuden pesukoneen ja vanhan viemisen pois, siitä pitää maksaa. Ja otan siihen palveluun vielä aina laitteen asennuksenkin, vaikka voisin lukea ihan itsekin laitteen mukana tulevan oppaan. Mutta on mulla silti joitain asioita, joita ihan itsepintaisesti haluan tehdä itse. Ne on asioita, joiden tekemisestä oikeasti tykkään. Harmi vaan, että kroppa on välillä eri mieltä enkä pysty kiipeämään enää korkeille tikkaille. Mistä tulikin mieleeni, että joitain vuosia sitten täällä palstalla - luitte ihan oikein: täällä palstalla - eräs nuorimies kyseli, olisiko kenelläkään mitään hommaa, jonka voisi tulla tekemään. Ei halunnut edes palkkaa hommasta. Oli vaan niin kyllästynyt työttömyyteensä, että halusi edes jotain hyödyllistä tekemistä. Hetken aikaa mietin ja lopulta laitoin nettiin hetkeksi aikaa sähköpostiosoitteeni. Kun hän oli laittanut meilin, poistin ko sivun. Ja niin hän tuli maalaamaan mun työhuoneeni (joka on normaalia korkeampi) seinät ja katon. Kaksi päivää meni. Tilasin pizzat, juteltiin mukavia ja toki maksoinkin hänelle hommasta. Jos sattuu lukemaan tämän, niin kiitos vielä kerran avusta <3



Olen luonteeltani laiska, saamaton ja mukavuudenhaluinen. Työni toki teen hyvin, koska siitä mulle maksetaan palkkaa. Mutta monissa muissa asioissa mieluummin maksan jollekin toiselle kuin teen itse. Mä kuitenkin ymmärrän tämän päivän vanhuksia, joille on kunnia-asia selvitä kaikesta ihan itse. Ja jonkinlainen häpeä, jos ei selviäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika.moni toimii nykyään omien vanhempiensa omaishoitajana. Ovathan hekin hoitaneet sinua. https://veksi.com/Uutiset.jsp?otsikko=Omaishoitaja

Mutta käyn töissä ja päivittäinen työmatka on 80 km. En voi ottaa omaishoitajuutta siinä sivussa hoidettavaksi. Ja perhettä kotonakin, ettei se nyt siksikään käy.

Ap.

Muuttakaa koko porukka isoon taloon. Äitisi eläkkeestä voit periä vuokraa, lapset voi viedä mummua lääkäriin. Miksi Suomessa ollaan niin itsekeskeisiä?

 

Käsittämätön kommentti.

 

Ja entäs, jos niitä apua tarvitsevia vanhuksia olisi kaksi? Anoppi Seinäjoella ja oma äiti Loviisassa? Tai peräti neljä eli kumpikin olisivat eronneet, niin olisi appi vielä Iisalmessa ja oma isä Salossa?



Joku ketjussa kertoi käyttäneensä vuorotteluvapaata oman vanhempansa hoitamiseen. Koko vuorotteluvapaahan on nyt poistumassa 1.8.2024 eli alle puolen vuoden päästä, jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen. Vuorotteluvapaa on nytkin enimmillään 180 päivää, mutta se apua tarvitseva vanhus saattaa elää vielä 3 vuotta tai enemmänkin. En ota kantaa noin yleisesti hallituksen suunnitelmiin, mutta mikään suunniteltu muutos ei ole sellainen, että se ainakaan parantaisi kenenkään mahdollisuuksia huolehtia omista vanhuksistaan. Muistan viime vuosituhannella, kun olin isossa it-alan firmassa töissä. Siellä alkoi yt-neuvottelut. Yksikössä piti lomauttaa jokainen työntekijä kuukaudeksi. Yksi työkaverini kysyi pomolta, onko mahdollista, että hän olisi lomautettuna kaikkien muidenkin meidän yksikön työntekijöiden puolesta. Pomo kysyi ylemmältä taholta asiaa ja se sopi firmalle, koska ei ollut väliä, kuka oli lomautettuna, kunhan riittävä määrä saatiin säästettyä palkkakuluissa. Työkaverini oli yli vuoden lomautettuna. Ansiosidonnaisen ansiosta hän pystyi huolehtimaan vanhasta isästään. Tämäkin mahdollisuus loppuu nyt, jos hallituksen suunnitelmat menevät läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka huolehti sinusta kun olit pieni. Kuka antoi ns. eväät elämään. Narsisti tai psykopaatti ei koe minkäänlaista vastuuta läheisistään. Moraalinen vastuu kuuluu elämän kiertokulkuun. Ihmisyys on sitä, vahvempi heikompaa tukien.

Kehumatta itseäni, hoidin vanhempaani vuorotteluvapaan turvin. Läsnäolo lähes aina oli tarpeen. Ihmisenä opin suhteuttamaan asioita tuolloin. Hauras elämäkin voi olla kaunis. Kuoleman kohtaminen on tärkeää ja uskomattoman voimaannutta ja asioita suhteellistava asia.

Moralisoimatta ketään, älä tule kuitenkaan selittelemäänja hakemaan sääliä minulta kun et ollut vanhempiesi vierellä edes seurana vanhuudessa ollut.

Mun vanhempani huolehtivat musta, kun olin pieni. Mun isovanhempani huolehtivat mun vanhemmistani, kun he olivat pieniä. Mutta mun vanhempani eivät kyllä huolehtineet omista vanhemmistaan, kun nämä tulivat vanhoiksi. Silti olisivat halunneet, että minä huolehdin heistä, kun he ovat nyt vanhoja. Eikä siinä mitään, itseasiassa mä huolehdinkin. Huolehdin siitä, että isällä on nyt turvaranneke ja turvapalvelu on käytettävissä. Huolehdin siitä, että heillä on molemmissa ulko-ovissaan hälyttimet. Huolehdin siitä, että siellä käy siivouspalvelu parin viikon välein. Huolehdin siitä, että siellä käy kotihoito. Huolehdin siitä, että isä saa tilattua kotiinkuljetuksella heille ruokaa, pesuaineita, vessapaperit jne. Jos jonain päivänä isä ei enää pysty itse tilaamaan, mä voin tehdä tilauksen kotona omalta koneeltani. Olen huolehtinut sinne monenlaisia apuvälineitä ja liikkumista ja peseytymistä helpottavia juttuja. Mutta mä en enää hoida heitä vaan ainoastaan huolehdin siitä, että heillä on tarvitsemansa välineet ja palvelut. 

Nro 369: "Ehkä tässä tosiaan on paikkakuntakohtaisia eroja. Tosin en usko, että kelataksista on meille apua. Tuskin se kelataksin kuski alkaisi odottaa sen 10-15 min kun äitini "kävelee" rollaattorin kanssa sen 5 m matkan autoon tai vaihtoehtoisesti auttaisi hänet pyörätuoliin missä siinäkin kestää aina minuuttitolkulla, että edes pääsee koko tuoliin tai pois sieltä. Johan tuossa viivästyisi koko taksin kulku kun siinähän voi olla muitakin matkustajia. "



Nyt me taidetaan puhua eri asiasta. Siis ei siinä Kela-taksissa ole muita matkustajia. Mä jäin miettimään tätä asiaa ja vähän luulen, että kun se Peijaksen hoitaja tilasi sen taksin, niin varmaan tilatessaan jo sanoi, että vanhus ei pääse itse kävelemään vaan hänet pitää hakea sieltä päivystyksestä ja otimittaa kotiovella ovesta sisään asti. Näin taksikuski tiesi, että hänen on turha jäädä sinne sairaalan oven eteen odottamaan, koska ei se vanhus sinne itse pääse köpöttelemään. Mä olen myös itse tullut kerran Kela-taksilla sairaalasta kotiin, tosin tästä on jo 5 vuotta. Sairaanhoitaja sanoi mulle siellä vuodeosastolla, että odottele vaan ihan rauhassa, taksikuski tulee hakemaan mut sieltä potilashuoneesta. Mun ei tarvinnut mennä edes sairaalan aulaan odottamaan. Ja täällä toisessa päässä auttoi mut sitten rappuset ylös ja kotiovesta sisään. Kantoi mun laukkunikin, kun kuljin kyynärsauvojen kanss.a 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi äiti hoitaa 10 lasta, mutta 10 lasta ei hoida yhtä äitiä. 

Äiti on valinnut tehdä lapsia, lapsi ei ole valinnut syntyä.

Lisäksi 10 lasta hoitaa vähemmällä vaivalla kuin yhden dementin. Lapset oppivat ja kehittyvät kaiken aikaa, mitä on ilo seurata, kun dementti vaan taantuu.

Normaalilla järjellä varustettu ihminen EI vertaa lapsen ja vanhuksen hoitamista toisiinsa.

Näitä kommentteja kun täällä lukee, niin en voi kuin ihmetellä miten kylmäksi maailma on muuttunut.

Kaikki me vanhenemme, emme ehkä sitä ymmärrä ajatella kun olemme vielä nuoria ja hyväkuntoisia.

Itse en jättäisi koskaan, en koskaan omia rakastavia vanhempiani oman onnensa nojaan. Enkä jättänytkään ja siitä olen tänä päivänä kiitollinen,vaikka raskastahan ne vuodet olivat , työ ja

Ymmärrän pointtisi, mutta sun vanhempasi eivät tainneetkaan tarvita 24/7 vahtimista? Pystyit käymään jopa töissä ja murrosikäiset lapsesi olivat koulussa eivätkä vahtimassa äitiäsi/isääsi sen aikaa, kun sinä olit töissä? Sun ei tainnut tarvita juosta kesken työpäivän tai aamuyöllä  etsimään vähissä vaatteissa ulko-ovesta pakkaseen lähtenyttä vanhempaasi? Kirjoitin jo yhteen aiempaan kommenttiini, että vanhuksiakaan ei pitäisi vertailla. Toiset ovat helpompia hoidettavia kuin toiset. 



Mä olen tällä hetkellä varsin tyytyväinen, kun vanhempani vihdoin suostuivat ottamaan ulkopuolisen avun vastaan. Mä saan taas tehdä työpäiväni rauhassa ja nukkua öisin. Voin myös lähteä vaikka kauppakeskukseen tai tapaamaan ystäviäni. Olen vuoden tauon jälkeen päässyt jopa lääkäriin hoidattamaan omia sairauksiani, jotka ovat vuoden päivät olleet hoitamatta. Tämä ei suinkaan tarkoita, että en olisi millään tavalla apuna vanhemmilleni. Tänään, kun lähden viemään koiran ulos, käyn taas viemässä vanhempieni postit heille ja jos heillä sattuu olemaan roskia vietävänä ulos, niin vien ne samalla. Syy, miksi olen tyytyväinen on se, ettei mun enää tarvitse olla 24/7 hälytysvalmiudessa. Mä pystyn taas illalla nukahtamaan, koska en koko ajan odota puhelimen soivan.