Reipas ja tunnollinen lammas

Tottakai päästäisin. Mä päästin englantia puhumattoman isänsäkin kanssa teinin New Yorkiin. Ihan hyvä, että edes yksi porukasta eli se teini osasi englantia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoohan järkikin, ettei rollaattorilla kulkeva 90-vuotias voi olla muistisairaan omaishoitaja. 

Näitä on paljon. On siinä se järki, että saadaan pakotettua lapset hoitamaan molempia. Koska hoivapaikkaa ei saa sellainen, jolla on omaishoitaja. 

Kuka siis pakottaa 90-vuotiaan rollaattorilla kulkevan omaishoitajaksi muistisairaalle?

 

Kukaan ei pakota. Mutta jos se rollaattorilla kulkeva 90 v ei halua, että puoliso viedään pois kotoa, niin sillä omaishoidontuella saa maksettua esim viikkosiivoukset tai jotain muuta vastaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoohan järkikin, ettei rollaattorilla kulkeva 90-vuotias voi olla muistisairaan omaishoitaja. 

Nykyisin voi. 

Nro 255: "Niin, mutta eikö sille isälle pystynyt järkeä puhumaan? "

Et varmaan edes usko, kuinka monta kertaa yritin. Mutta kun jäärä on päättänyt jotain, sitten se pitää, vaikka koko maapallo räjähtäisi. Kymmeniä kertoja viime vuonna siskoni kanssa puhuin äidin ja isän tilanteesta ja joka ainoa kerta siskoni oli mun kanssa samaa mieltä. Mutta kun sitten mentiin isän juttusille, siskoni olikin aina isän puolella. Joo, olen aina ollut perheen mustalammas. Se, jonka mun vanhempani heittivät 18-vuotiaana rahattomana syksyiseen yöhön. Mutta jostain  syystä mä olen ollut just se, jonka edelleen olisi pitänyt huolehtia vanhemmistani Nyt, kun äidin kuoleman jälkeen ollaan tätä perunkirjoitusta tehty, mulle on ollut oikeasti yllätys, miten paljon kaikki muut lähisuvussa ovat saaneet ja ovat edelleen saaneet enemmän kuin minä. Eikä mua oikeesti paskaakaan haittaa, vaikka en saisi yhtään mitään, mutta mua haittaa se, että mun poikani, joka sitten juoksi pesemässä mumminsa takapuolta ja nostamassa mummiaan lattialta ylös, koska mä en siihen enää pystynyt, ei saanut mun vanhemmilta edes yhtä tikkaria. Muille maksettiin autoja, vuokria jne, mutta meitä, joille ei annettu edes yhtä ainoaa viikonloppuvapaata, juoksutettiin koko ajan. Kukaan  muu mun vanhempien lapsesnalsista ei koskaan käynyt nostamassa mummia vessanpöntöltä ylös eikä vaihtamassa mummin vaippaa paitsi mun poikani. Ja mitä mun poikani sai siitä? Ei yhtään mitään. Ei edes yhtä helvetin mandariinia., vaikka muille maksettiin tuhansia euroja joka kuukausi. 

Mulle on ihan sama, vaikka mitään en koskaan saanutkaan. Mutta mua surettaa mun poikani, joka sekään ei mitään saanut, mutta jonka piti kuitenkin välillä käydä huolehtimassa siitä, että mummilla on puhtaat vaipat. Onneksi mun poikani on äärettömän lämminsydäminen ja epäitsekäs ihminen, mutta musta on väärin, jos koko muu suku käyttää häntä hyväkseen. 

Äidillä ei koskaan ollut suosikkilasta. Oltiin siskoni kanssa äidille samanarvoisia. Isälleni mun siskoni on aina ollut se suosikkilapsi. Joten nyt, kun äiti on kuollut, voin hyvin kipata isästä huolehtimisen siskolleni Kyllä mä olen valmis isästä edelleenkin huolehtimaan, jos tarvis tulee, mutta siskoni saa huolehtia suurimman osan. Mun siskonihan nukkuin sikeästi tuossa 20 metrin päässä omassa sängyusxsään, kun äiti viime vuonna öisin karkaili. Isälle ei tullut mieleenkään häiritä siskoni yöunta, mutta mun yöuntani tietenkin sai häiritä. 

Mulla on erittäin hyvät ja läheiset välit siskooni, koska ymmärrän sen, että siskoni ei ole syyllinen siihen, mikä tilanne on tai mikä se on ollut. 

Summa summarun: Kaikki vanhukset eivät ole halukkaita tekemään järkeviä valintoja. 

Nro 345: "Keskituloisilla ei ole enää perusturvaa, kun ansiosidonnainen on vain 8 viikkoa edes siedettävä. Työelämä on kaaoksessa, konkurssit ja massatyöttömyys koskee kaikkia.

Asuntoja ei voi ostaa. Kuluttaa ei enää voi."

Juuri näin. Sisämarkkinat toimivat silloin hyvin, kun keskiluokka on suuri ja sillä on luottamus tulevaisuuteen. Olen ennenkin palstalla kirjoittanut siitä, että hallitukselta oli todella typerä temppu viedä keskiluokalta luottamus tulevaisuuteen. Itsekin olin ajatellut, että okei, jos meillä firmassa pitäisi joku irtisanoa, niin mä voisin jäädä tässä iässä jo pois, jotta firman nuoremmat saisivat pitää työpaikkansa. Mutta koska mulla on kuitenkin vielä se 2 vuotta alimpaan eläkeikään ja ansiosidonnaista muutettiin noin radikaalilla tavalla, tietenkin pistän jokaisen mahdollisen euron säästöön enkä enää hummaile kuten mun tulotasollani voisin hummailla. Edelleen olen sitä mieltä, että jos meidän pienessä firmassa jollekin pitää antaa kenkää, niin se olen minä, joka olen seuraavaksi eläköitymässä. Mutta mun pitää itse varautua siihen, että näin tulee käymään ja pärjään siihen asti, että alin eläkeikä tulee täyteen. On mulla säästöjä ja sijoituksia, mutta ne on tarkoitettu tuleviin taloyhtiön remontteihin sekä vanhuuden varalle, ei suinkaan ruuan ostamiseen ja sähkölaskun maksamiseen työttömyyden aikana.