Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Nro 348: "He kiristävät lasten tapaamisella. Ja ostamani vaatteet kolmelle kyllä kelpaavat. Lopetin sen jo jokin aikaa sitten ja nyt pojat tuodaan luokseni ihan ilman osaa vaatteista ( jopa takki voi joltain puuttua). "
No sitten palkkaat jonkun ammattilaisen hoitamaan sen kaukosäädinhomman. On kuitenkin oma valintasi suostua kiristykseen, joten eikö sitten kannattaisi maksaa ammattilaiselle siitä, että hoitaa kaukosäätimen kuntoon? Sun tilanteesi on kuitenkin se, että olet ihan hyväkuntoinen etkä tarvitse vielä omaishoitajaa ja ymmärrän sen, että joskus uusi teknologia on ihan sairaan ärsyttävää, mutta kun on kyse tuollaisesta pikkujutusta, ehkä kannattaa maksaa ammattilaiselle. Ja tietty itse voit ensin selvitellä, mikä siinä on vikana. Oletan, että olet jo vaihtanut siihen paristot ja yrittänyt itsekin saada sen toimimaan. Kannattaa myös katsoa Googlesta, jos löytyisi jokin ohje, mikäli kyse on siitä, ettei sun telkkari reagoi sun kaukosäätimeen. Mäkin, vaikka olen jo yli 20 vuotta ollut it-alalla, jouduin uuden telkkarin hankittuani googlettamaan, miten hitossa saan telkkarin ja Elisa Viihde-boxin toimimaan samalla kaukosäätimellä. Telkkari meni ihan helposti, mutta se boxi oli jo haastavampi. Onnistui lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät he hoitaneet omiaankaan, miksi minun pitäisi? Mallista olen nähnyt että mummo hoitolaan ja jouluna käymään.
Olisipa niitä hoitopaikkoja heikkokuntoisille vanhuksille!
Tarve vain kasvaa, mutta niitäkin, mitä nyt on, vähennetään. Tässä on iso ristiriita.
Ikääntyvät ihmiset voisivat kuitenkin ottaa itsekin vastuuta tulevaisuudestaan. Minusta viimeistään silloin, kun jäädään vanhuuseläkkeelle, on syytä miettiä, miten haluan pärjätä 20 vuoden päästä. Mitä muutoksia minun on elämääni tehtävä sitä ennen, jotta pärjään. Ei voi laskea sen varaan, että silloin edes filippiiniläiset ja ghanalaiset juoksevat kotiisi hoitamaan sua. Koska jos rahat loppuu ja/tai niitä ei haluta investoida vanhustenhuoltoon, ei ne filippiiniläiset ja ghanalaisetkaan sitä hommaa ilmaiseksi tule tekemään. Ensimmäinen ja tärkein asia mun mielestä on miettiä, millaisissa olosuhteissa haluan asua silloin, kun jalka ei enää nouse kovin korkealle tai joudun liikkumaan rollaattorin kanssa. Onko tämä nykyinen kotini sellainen, että täällä pärjään? Tarvittaessa tehdä muutto hyvissa ajoin ennenkuin on jo siinä tilanteessa. On ihan järkevää miettiä, oisko sen omakotitalon sijasta järkevämpää asua hissillisessä kerrostalossa ja vaikka hommata kesämökki, missä sitten viettää halutessaan vaikka suurimman osan vuodesta. Sitten, kun mökillä ei enää pärjää, voi asustella kotonaan kerrostaloasunnossa. Asuinpaikan on hyvä olla siellä, missä on palveluitakin. Jos käy niin, ettei saakaan terveytensä puolesta enää uusittua ajokorttiaan, kauppojen yms on hyvä olla lähellä. Tai ainakin asua sellaisessa paikassa, jossa on kauppojen kotiinkuljetus.
Mä olen miettinyt sitäkin, että nyt, kun terveyskeskuksia ja sairaaloita lakkautetaan, niin yhä useampi ikäihminen saa sitten Kela-taksikyydit. Kelahan maksaa taksille todellisen summan ja asiakas vain sen 25€. Mutta käykö tässä jossain vaiheessa niin, että niitä 50-100 kilometrin taksimatkoja alkaakin olla niin paljon ja niin monella, että tuotakin etua tullaan leikkaamaan? Ei voi vielä tietää.
Omien lastensa varaan ei vanhuuttaan voi laskea senkään vertaa kuin nyt. Ensinnäkin siksi, että monella ne omat lapset pääsevät eläkkeelle vasta 70-vuotiaina (mä olen 95v, kun esikoinen on 70v, ja 100v, kun kuopus on 70v) .Toiseksi siksi, että työssäkäyvien on tehtävä kaikkensa ja joustettava ja venyttävä saadakseen pitää työpaikkansa. Koska ilman työpaikkaa olet jo muutamassa kuukaudessa pulassa. Se on aika äkkiä kengän kuva persuksissa, jos olet usein pois töistä sen takia, että pitää mennä vanhuksia auttamaan. Ja mitä enemmän tulee ikää, sitä vaikeampaa on enää työllistyä, jos jää työttömäksi. Kolmanneksi siksi, että mahdollisuus vuorotteluvapaaseenkin nyt poistuu. Aiemmin oli sentään vielä se mahdollisuus, että olisit ollut vuorotteluvapaalla hoitamassa esimerkiksi saattohoidossa olevaa omaistasi. Nyt ei enää ole. On muitakin syitä, mutta tulisi liian pitkä kommentti.
Johtuu 1990-luvun laman aikana tapahtuneesta asennemuutoksesta. Silloin mediassa puhuttiin erittäin paljon siitä, että ei ole häpeä hakea yhteiskunnan tukia vaan juuri sitä vartenhan niitä veroja on maksettu, että työttömyyden sattuessa voi hakea tukia. Työttömäksi jääneitä siis rohkaistiin ja kannustettiin kääntymään sosiaalitoimiston puoleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun yksikään isovanhempi ei asunut palvelutalossa. Yhtä mummoani yrittivät sinne laittaa mutta mummopa halusi elää omassa kotonaan loppuun asti.
Mikäs siinä, jos hän kerran kykeni käymään itse kaupassa, laittamaan ruokaa, pesemään pyykkiä ja siivoamaan kotia. Ja jos vielä ymmärsi syödäkin sitä tekemäänsä ruokaa. Moni vanhus ei loppuvuosinaan enää kykene näihin arkielämän askareisiin. Valitettavasti vaikeasti muistisairas kotona asuva on vaarallinen itselleen ja talon muille asukkaille. Lisäksi voi tuhoutua muiden ihmisten (velaksi ostettu) asunto ja muu omaisuus tulipalossa tai ison vesivahingon takia.
Näinpä. Nykyisin monen kohdalla on, että vaikka elinikä pitenee, ei toimintakyky silti säily loppuun asti sellaisena, että pärjäisi itsekseen kotona. Mulla äidin puolelta molemmat isovanhemmat ehtivät kuolla syöpiin jo 1960-luvulla eivätkä ehtineet olla eläkkeelläkään kuin pari vuotta. Isän isä taas kuoli sydäninfarktiin jo 55-vuotiaana paljon ennen mun syntymääni. Ainoastaan isäni äiti eli vanhaksi ja kuoli vasta 84-vuotiaana. Hän asui viimeiset elinvuotensa vanhainkodissa, koska ei jaksanut enää huolehtia omakotitalosta isoine tontteineen. Ja oli siis ihan mummun oma toive päästä vanhainkotiin. Kukaan isovanhemmistani ei ollut muistisairas. Ne 3 eivät edes eläneet niin vanhoiksi, että mitään vanhuuden dementiaa olisi voinut vielä tulla. Toista on sitten omat vanhempani. Äitini kuoli vain kuukautta ennenkuin olisi täyttänyt 97 vuotta ja siitä viimeiset 1,5 vuotta oli pahasti muistisairas. Isä täyttää tänä vuonna 95 vuotta ja onneksi pää toimii, vaikka liikkuminen ja näkö onkin jo heikkoa.
Pahinta minusta on just toi muistisairaus, koska silloin ei vaan pidemmän päälle pärjää enää yksin. Ja tarkoitan just sitä, että voi olla vaaraksi naapureille ja omaisuudelle, ei pelkästään itselleen. Noin muutoin nykyisin on saatavilla varsin paljon erilaisia palveluita, jos suostuu asumaan sellaisessa paikassa, missä palveluita on. Palvelutaloissakin niistä palveluista joutuu maksamaan ja mitä enemmän erilaisia palveluita haluat, sitä enemmän joudut maksamaan. Sitten on tietty vielä sekin, että on olemassa vanhuksia, joilla olisi kyllä rahaa käyttää palveluita, mutta ovat niin pihejä, että eivät halua maksaa palveluista.
Mä ymmärrän, että sua harmittaa vävysi ja tyttäresi asenne. Mutta sille ei varmaankaan voi oikein mitään.
Mä en viitsi pyytää omilta lapsiltani apua muuta kuin silloin, kun on ihan pakko. Käytän mieluummin erilaisia palveluita, jos vaan mahdollista. Ihan jo senkin takia, että silloin voin itse valita, minä päivänä asia hoidetaan. Jos firmalla X sattuu sovittuna päivänä olemaan joku työntekijä sairaana, niin sieltä tulee joku toinen työntekijä. Sukulaisten ja ystävien kanssa tapahtuu enemmän sitä, että sovittu ajankohta peruuntuukin milloin mistäkin syystä. Mulla ei ole lapsenlapsia, mutta mä olen hoitanut lukuisat kerrat esikoiseni kissoja ja koiria. Samoin mun siskoni lasten koiria. Ja siskoni lapsenlapsiakin joskus. Harvoin olen kuitenkaan tarvinnut heiltä mitään, mutta kun olen ollut polvien tekonivelleikkauksissa, niin sain mä heistä koiralleni ulkoiluttajan siihen asti, että pystyin itse viemään koiraa ulos. Siihen hommaan olisi ollut vaikea hommata ketään ulkopuolista, koska toi piski ei oikein diggaa tuntemattomista. Pyrin siis selviämään asioista esisijaisesti itse - vaikkakin välillä ärräpäitä päästellen - ja sitten, jos en kertakaikkiaan osaa tai pysty, ostamaan palvelun ammattilaiselta. Vasta viimeisenä vaihtoehtona tulee sukulaiset kuten esim toi koiranulkoilutus.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/