Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kohta kukaan ei jaksa varoa eikä pelätä enää mitään. Pelko kokee inflaation, kiitos klikkijournalismin.

Juuri näin. Tulee se "Pekka ja susi" -ilmiö. 

Lisäänpä vielä  sen, että tällaisessa ratkaisussa joutuu olemaan tavallaan aina muiden käytettävissä. Ei toki 24/7 eikä just nyt heti välittömästi tarvitse, mutta koska asutaan samassa taloudessa tai ainakin samassa pihapiirissä, niin lähipäivinä nyt ainakin. Mielellään jo tänään tai huomenna. Jos et halua olla käytettävissä, et voi olla kotona. Ymmärrän hyvin ihmisiä, joille tällainen  asumistapa olisi kauhistus. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joutuisin työkokeiluun olisin hyvin hiiiidaaaas.

Työnteko ja työkokeilu on jo termeinäkin eri asia. Toisessa tehdään töitä ja toisessa kokeillaan töitä. Jos työkokeilussa olisi tarkoitus tehdä töitä, silloin ei olisi kyse kokeilusta ja silloin siitä maksettaisiin palkkaakin. 

Realismia: jos paikassa on monta työkokeilijaa, kuka uskoo ettei heillä teetetä töitä?

Eri asia ketkä etenevät. En tiedä tuollaisista paikoista mutta jos työt voi teettää työkokeilijoilla, millaisia tarvitaan muihin töihin?

Tottakai työkokeilijoita käytetään työvoimana, jos on härski työnantaja ja työkokeilija sellaiseen suostuu. Mun pointtini edellisessä oli, että työkokeilija on eri asian kuin työntekijä. Työkokeilu on järkevää silloin, kun henkilö on sairauden, vammautumisen tms syyn vuoksi joutunut lopettamaan aiemman työnsä ja nyt sitten mietinnässä, mitä muuta työtä pystyisi tekemään. Tai kyseessä oleva henkilö on nuori ja vasta miettimässä, millaiseen työhön hänellä ei ole terveydellisiä rajoitteita. Mutta ei työkokeilija ole työntekijä vaan nimenomaan kokeilemassa, sopisiko ko työ hänelle. Työkokeilijalta ei voi odottaa samanlaista työpanosta kuin työntekijältä. 

En makaronilaatikossa, mutta lanttulaatikossa ja porkkanalaatikossa kylläkin.

Joo ja en. Tavallaan olen asunutkin, koska sekä mun siskoni että mun vanhempani ovat asuneet tässä samassa rivitaloyhtiössä. Mutta tässä asuu meidän lisäksi 53 muutakin kotitaloutta. Lasten kannalta järjestely oli mukavaa, kun mummola oli samassa pihapiirissä ja serkutkin vastapäisessä rakennuksessa. Mun ja siskon esikoiset olivat alakoulussa 6 vuotta samalla luokalla, kuopusten välillä on kolmen vuoden ikäero, mutta olivat aikoinaan samassa päiväkodissa. Lapset ovat viettäneet niin paljon aikaa yhdessä, että ovat pikemminkin kuin sisaruksia kaikki keskenään kuin sekruksia. Läheiset välit edelleen, vaikka kaikki ovat jo yli kolmekymppisiä.

Aikuisilla ei ollut koskaan tapana mennä ilmoittamatta soittamaan ovikelloa, joten oma rauha oli kuitenkin aina. Aikoinaan vietettiin kaikki juhlapyhät yhdessä ja juhlittiin jokaisen synttärit ja nimpparitkin. Ensin vuorotellen eri huushoilleissa ja sitten, kun mun vanhemmat ikääntyivät, vuorotellen mun ja siskoni luona. Synttäreiden (poislukien nk pyörertä synttärit) ja nimppareiden viettäminen lopetettiin pandemian alettua ja muutenkin vähän vähentynyt juhlien järjestäminen. 

Mutta onhan tämä ollut ihan kivaa vielä nyt iäkkäänäkin. Aina välillä soitan siskolleni illalla, että huvittaako sitä lähteä mun kanssa viemään koiraa iltalenkille. Ja yleensä aina sitä huvittaa. Mukava kävellä ulkona ja jutella. Niin ja tietty ilman tätä asumisratkaisua mun äitini ei olisi voinut olla loppuun asti kotona vaan olisi ollut pakko toimittaa johonkin hoivakotiin jo 1,5 vuotta ennen kuolemaansa.  Isä liikkuu huonosti ja äidillä taas jalat oli vikkelät, mutta päässä ei enää mitään, joten jos mä en olisi tästä singonnut mihin tahansa aikana vuorokaudesta ulos etsimään äitiä, kun isä soitti äidin taas kerran häippässeen ovesta, niin ei olisi tullut yhtään mitään.

Mutta en kyllä  nyt enää haluaisi mitään uutta "kommuuniasumista". Isä elää vielä ja mun siskoni jää pois työelämästä tämän vuoden lopussa, joten siskoni alkaa viettää enemmän aikaansa mökillään. Nyt siskoni on siellä puolet viikosta ja mä sitten käyn hoitamassa hänen kilpikonnansa niinä päivinä. Näin se onnistuu, kun on tossa vastapäätä, mutta en mä kyllä ajatellut koko loppuelämääni niitä joka päivä hoitaa. Että pitää miettiä niiden konnien hoito sitten uusiksi, mun siskoni alkaa olla mökillä viikkoja ja kuukausia yhtäjaksoisesti. 

Hyviä ja huonoja puolia siis riippuen siitä, miltä ja kenen kantilta katsoo :D