Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. En jaksanut lukea kaikkia kommentteja. En ole siis koskaan pakottanut äitiäni "paikkoihin. " Hän usein itse pyysi minua esim kahvilaan, tai museoon tai vaikkapa että käytäisiin kiertelemässä kirpputoreja. En ole ollut mikään "riippakivi" niinkuin täällä väitetään, minulla on omat ystävät, työ ja mies. Äitini ei ole paras ystäväni. Ei tässä muusta ollut kyse kuin siitä,että olen huomannut äidin käytöksesssä viimevuosina eroa ja siksi kysyin huolissani. En tiedä miksi täällä alettiin minua pommittaa, että olen joku kamala tytär jos nyt olin huolissani. 

Oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä äitisi ehdotti sinulle em asioita, koska oletti, että mieluummin teet hänen kanssaan jotain sellaista kuin tulet vain hänen luokseen kahville? Toisaalta kiinnosti muakin vielä vähän päälle viiskymppisenä kierrellä kirpputoreja, koska keräilin kaikenlaista retroa yms, mutta kun olin saanut kokoelmani kasaan, ei mua huvittanut enää kierrellä kirppiksiä. Mua ei myöskään ole huvittanut kierrellä kauppakeskuksia enää sen jälkeen, kun totesin, ettei niissä myydä mitään sellaista, mitä joko tarvitsisin tai edes haluaisin. Tällä hetkellä pyrin pääsemään nykyisistäkin tavaroistani eroon enkä suinkaan hankkimaan lisää tavaraa. Mutta mäkin olen tehnyt elämäni aikana paljon paljon asioita ihan vain siksi, että asia, joka mua itseäni olisi oikeasti kiinnostanut, ei olisi kiinnostanut mun läheistäni. Joten tein asioita vain siksi, että sen myötä tuli oltua yhdessä. 

Sitten tuli vielä mieleeni sellainenkin asia, että äidilläsi saattaa olla jotain terveyshuolia. Niveliä särkee tms. Ei kuitenkaan halua vaivata sua kolotuksillaan. Ehdotin jo aiemmin ketjussa sua kysymään äidiltäsi, mikä tuottaa hänelle nykyisin iloa, millaiset asiat häntä kiinnostaa, millaisista asioista nauttii jne. Ihmisellä on lupa muuttua, vaikkei mitään sairauksia muuttumisen taustalla olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä monet naiset yleensä lukittautuvat kotiin, kun 60v on ylitetty.

Syystä että VIHDOINKIN kotona saa olla rauhassa ja tehdä mitä huvittaa, ei tarvitse hyysätä ja paapoa muita. Lapset maailmalla, puoliso kuollut tai erottu. Elämän rauhallisinta aikaa. Aikaa josta on haaveiltu ehkä jo vuosikymmeniä.

Monesti juuri näin. Itse olen aina ajatellut, että kaikelle on aikansa. Nuorena tuli pyörittyä kyllästymiseen asti Helsingin yöelämässä. Kun se alkoi maistua puulta, oli lasten vuoro. Pikkulapsiaika, koululaisten aika, teinien aika ja sitten aika, kun lapset aikuistuivat. Sitten vielä puserretaan työelämässä niin, että saadaan sen verran hyvä eläke, että sillä tulee mukavasti toimeen. Ja kun vihdoin tulee aika sanoa työnantajalle hasta la vista, voi alkaa elämään taas kerran jotain erilaista elämänvaihetta. Jos hyvin käy, mihinkään elämänvvaiheeseen ei kuulu iäkkäistä vanhemmista huolehtimista. Mulla ei käynyt niin hyvin eikä ole käynyt vieläkään, mutta nyt sentään vähän helpompaa kuin vielä vuosi sitten. Mun uusin intohimoni on katsella historiadokumentteja sekä kuunnella podcasteja tieteestä. Kunhan saan pyristeltyä itseni irti vielä työelämästä, alkaa taas uusi ajanjakso elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa nyt ketjun aloittaja.

Kun aikansa ravaa reissuissa, kuppiloissa ja kirppiksillä, niin lopulta ne ei enää kiinnosta.

Äikäs ihminen ei haali enää rojua nurkkiinsa. Sillä on jo liikaakin tavaraa. Mieluummin karsii niitä pois kuin hankkii lisää.

Matkustelu ei nappaa kun on tarpeeksi matkustellut.

Kuppilat on tullut kierreltyä.

 

Miksi et hyväksy tätä? Sä etsit typeriä syitä. Sinä tässä oot vailla kaveria äidistäsi, etkä kestä sitä, että häntä ei kiinnosta.

Matkustelu nappaa aina. N70+

Niin sinua, mutta ei kaikkia. Mä lähden syksyllä siskoni kanssa Irlantiin, mutta vain sen vuoksi, että tuosta reissusta sovittiin jo 10 vuotta sitten, mutta kun sitten tuli ajankohta lähteä eli mun 60-vuotissynttärit, olikin korona-aika ja reissu jäi. Mutta tuo Irlannin reissu tulee olemaan mun viimeinen ulkomaanmatkani. Olen nähnyt jo kaiken sen, mitä halusinkin nähdä. Ei ole koskaan kiinnostanut käydä maapallon joka kolkassa eikä kiinnosta jatkossakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi lähteä kotoa minnekään, jollei halua. Äitisi iässä luulisi saavan jo päättää itse menemisistään. Riittää kun käyt äidilläsi kahvittelemassa, äiti kun selvästi ilahtuu seurastasi.

Oon kuuskymppinen ja haluaisin olla vaan yksin kotosalla. Koiran kanssa lenkkeily, kotityöt, kirjat, netti, tellu, uimahalli, kaupassa käynnit riittäisi virikkeiksi. Pakko vaan käydä pitämässä seuraa iäkkäälle äidilleni, hoitaa hänen asioitaan, lapsenlapsia välillä ja eräs sukulainen änkeää itsensä moneksi yöksi kylään pari kertaa vuodessa. Siinä on tarpeeksi työsarkaa. 

Mä olen monesti ajatellut, että olen todennäköisesti onnellisin sitten, kun kukaan ei enää tarvitse mua yhtään mihinkään. Kun saan vihdoin olla oma itseni, tehdä mitä haluan ja milloin haluan tai vaikka maata viikon sohvalla ja syljeskellä kattoon. Jo 60 vuotta on tässä vedetty milloin mitäkin "sosiaalisesti hyväksyttävää" roolia ja alkaa pikkuhiljaa olla takki tyhjä. Mitä vähemmän mulla on tarpeettomia ärsykkeitä ympärillä, sitä tyytyväisempi olen. Tarpeettomilla ärsykkeillä tarkoitan esim just ympärillä olevaa hälinää (syy, miksi en koskaan tykännyt työskennellä avokonttorissa).

Voi olla masennustakin, mutta tuli mieleen sekin, että ehkä hän on vaan tajunnut, ettei ne kahvilat ja kirpputorit ole mikään elämään sisältöä tuova asia. Varsinkin, jos on elämänsä aikana ehtinyt istuskella kahviloissa ja kierrellä kirpputoreilla jo ihan riittävästi. Mä tajusin itse korona-aikaan, että olin ravannut siellä sun täällä ihan vain siksi, että niin oli ollut tapana. Kun halusi tavata kavereita, niin tosiaan jonnekin kahvilaan, ravintolaan tai tapahtumaan. Mutta kun koronarajoitukset päättyi, tajusin, että paljon mieluummin tapaan kavereita omassa tai kaverin kodissa. Hälisevä ympäristö ei tosiaankaan ole paikka, missä viihtyisin. En ole koskaan viihtynyt, mutta lähtenyt mukaan vain siksi, että joku muu on halunnut. Kun ikää tulee lisää, voi alkaa elämään kuten itse haluaa. Mulla on hyvä ystävä, joka yrittää houkutella mua jatkuvasti K50 discoihin. Olen sanonut, että enköhän mä jo 30 vuotta sitten pyörinyt diskoissa ihan riittävästi. Eli ei kiinnosta enää.

Sinuna koittaisin jutella äitisi kanssa asioista, jotka häntä kiinnostaa, jotka saavat hänet hyvälle tuulelle, joista hän nauttii jne. Jos et tiedä, mitä nuo asiat ovat, kysy häneltä.