Reipas ja tunnollinen lammas

Mä oon monesti miettinyt, oisko mulla ADHD. Nimittäin mulle on hyvin tavallista, että kun alan tekemään jotain ihan tavallista hommaa (kuten viikkosiivous), hetken päästä huomaan tekeväni jotain ihan muuta (kuten nikkaroimaan sänkyyn päätyä). Ja tänäänkin tosiaan tarkoitus oli tehdä vaan viikkosiivous ja kun olin vaihtamassa lakanoita, alkoi ihan sikana ärsyttää mun laverisänky, jossa tyynyt aina menee patjan ja seinän väliin ja siten patja liukuu jalkopäässä sängyn ulkopuolelle. Muistin, että mullahan on toisessa ulkovarastossa vaikka kuinka paljon puhtaita lautoja. Sieltä sitten kaivamaan yks lauta, sängyn päädystä mitat ja sahasin laudan oikean pituiseksi. Aloin miettiä, onkohan mulla missään mustaa maalia (mun sänky on musta) ja jos on, niin missä. Ja jeps, löytyi avaamaton purkki mustaa huonekaluamaalia ja vielä pensselikin. Nyt on laudanpätkä toiselta puolelta maalattu mustaksi ja odottelee olohuoneen pöydällä kuivumistaan. Huomenna varmaan saan ruuvattua sen sänkyni päätyyn.

Luonnollisestikaan en palannut jatkamaan viikkosiivousta vaan kun olohuoneen pöydällä on kaksi kylvölaatikkoa odottamassa kylvämistä, niin aloin miettiä, että hmmmmmm. En ole moneen vuoteen kylvänyt mitään, koska kissanketale osaa nostaa sellaisten kylvälaatikoiden kannetkin ja käy nakertamassa kaikki kasvit heti, kun ekat sirkkalehdet edes tulee esille. Mihin ne kylvöt voi sitten oikein laittaa, kun tuo kissa osaa avata myös kaikki ovet? Joten kävin hakemassa varastosta lisää lautoja, sahasin sopivan pituisiksi ja rakensin niistä sellaisen hyllyn, jonka voin ripustaa ikkunaan. Maalaan senkin mustaksi, koska laitan sen makkariin. Vähän kökkö paikka, mutta makkarin ikkunaan paistaa kaikista parhaiten aurinko keväällä. Ja lisäksi täällä yläkerrassa on aina lämpimämpää kuin alakerrassa. 

Sahaaminen kävi aika pahasti sormien ja ranteiden niveliin, mutta onneksi mulla on akkukäyttöinen porakone, joka toimii myös ruuvimeisselinä. Nyt pieni huilaustauko - ja lasillinen valkoviiniä - ja sitten jatkamaan nikkarointihommia. Viikkosiivous...ai niin joo...onks pakko, jos ei haluu?

Mun tän päivän musiikkia mm tämä (kuvaa kyllä muakin, varsinkin tällaisina päivinä):

Vierailija kirjoitti:

Uurnaakaan ei ole pakko ostaa. Tuhkan voi hakea itse krematoriolta pahvipussissa. 

terveisin monen ihmisen tuhkat sirotellut. 

Kiitos tiedosta!

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 242: Aattelen täysin samoin. Tuhkat omaan metsään ja siihen saa osallistua ketkä haluaa ja juoda vaikka kaffet siellä metsässä termarista. "

Juuri näin.  Jos olisi säilytystilaa, niin tekisin arkunkin itse. Uurnan, jolla tuhkat saa sitten haettua krematoriosta, varmaan teenkin itse. Voi odotella tossa mun yöpöydälläni siihen asti, että siihen tulee täytettä. Lemmikkieni uurnien vieressä. Löysin netistä ihan kivan arkun, minkä joku oli tehnyt itse:



https://rauhantervehdys.fi/artikkelit/arkunrakentajat/

Ei kannata alkaa arkkua nikkaroimaan. Ikean valkoinen vaatekaappi on kuulemma oiva arkun korvike. 

Kelpaako se krematoriolle? Siis järkevintä ja ekologisintahan olisi vaan laittaa paperiseen säkkiin tai pahvilaatikkoon, mutta käsittääkseni ne ei kelpaa krematoriolle. 

Nro 242: Aattelen täysin samoin. Tuhkat omaan metsään ja siihen saa osallistua ketkä haluaa ja juoda vaikka kaffet siellä metsässä termarista. "

Juuri näin.  Jos olisi säilytystilaa, niin tekisin arkunkin itse. Uurnan, jolla tuhkat saa sitten haettua krematoriosta, varmaan teenkin itse. Voi odotella tossa mun yöpöydälläni siihen asti, että siihen tulee täytettä. Lemmikkieni uurnien vieressä. Löysin netistä ihan kivan arkun, minkä joku oli tehnyt itse:



https://rauhantervehdys.fi/artikkelit/arkunrakentajat/

Luin tuon Ilta-Sanomien jutun vielä uudelleen ja jäin miettimään, mistä tämä kanttori tietää, mitä se vainaja on itse halunnut? Viittaan siis tähän: "Olen kyllä törmännyt siihenkin, että ihmisen kuoltua omainen valtuuttaa hautaustoimiston hoitamaan vainajan mahdollisimman edullisesti suoraan tuhkaukseen, tuhka muistolehtoon ja lasku omaiselle. Ei mitään hautajaisia." Entä, jos tuo onkin ollut vainajan oma toive? Tuo on esimerkiksi mun toiveeni. Tosin sillä erotuksella, että mun tuhkiani ei ripotella minnekään muistolehtoon vaan metsään. Halvin arkku tietenkin, koska ilman arkkua ei nyt toistaiseksi saa tuhkata. Älytön ajatuskin hankkia joku kallis arkku, joka muutaman tunnin päästä tuikataan polttouuniin. Jos mun lapset haluavat pistää muutamassa tunnissa paritonnia sileäksi, niin ostakoon vaikka itselleen jotain kivaa sillä rahalla.  Ei tarvita pappeja, kanttoreita eikä muitakaan seurakunnan työntekijöitä. Hautaustoimisto ja krematorio vaan. Tunnen muitakin ihmisiä, jotka ajattelevat omasta kuolemastaan ihan samalla tavalla.