Reipas ja tunnollinen lammas

"Tämä on herättänyt huolta suomalaisten työntekijöiden hyvinvoinnista, käytöstavoista ja työkulttuurista sillä kuulumisten kysyminen ja jaksaminen on yksinkertainen tapa osoittaa välittämistä. "

Palaan vielä tähän. Nimenomaan tuo smalltalk ja siihen liittyvä kuulumisten kyseleminen EI OLE välittämistä, koska kysyjä ei oikeasti halua tietää, mitä toiselle kuuluu. Joskus muinoin suomalaisessakin kulttuurissa kuulumisten vaihto oli sitä, että kumpikin kertoi omat kuulumisensa ihan riippumatta siitä, oliko kuulumiset hyviä vai huonoja. Smalltalk on muuttanut koko asian ihan päälaelleen ja kaikille kuuluu nykyään vain hyvää, koska mitään muutakaan ei tuohon kysymykseen saa vastata. Ymmärrän sen, että jotain kohteliaisuuksia pitää ladella, mutta on yksinkertaisesti typerää kysyä jotain sellaista, mihin ei todellisuudessa halua vastausta. 

Mä jouduin opettelemaan smalltalkin työmatkoilla Yhdysvaltoihin ja mielestäni se sopii oikein hyvin siihen pinnalliseen kulttuuriin, mitä jenkit edustavat tällaisissa tilanteissa. Suomessa taas yleensä kysyjää kiinnosti toisen kuulumiset (muuten hän ei olisi edes kysynyt), mutta ei enää, koska tuo sama lurittelu on rantautunut meillekin. Ja sen yhteydessä myös samanlainen pinnallisuus. Kasvokkain ollaan kuin oltaisiin hyviäkin ystäviä ja kun tiet eroaa, ajatellaan vaan, että voi helvetti mikä ääliö tuokin oli. 

 

Vierailija kirjoitti:

Hiljainen, rauhallinen työpäivä oli, sillä olin ainut työntekijä tänään. Kaupoillakin tuli käytyä ja ruisleipää sain ostettua. Herkkujakin löytyi tarjouksesta ja liittymäkauppias päivitti kännykkäliittymäni.

Ai että, kun saa vähän rahaa säästöön tuon päivityksen takia. Liittymiä kannattaa kilpailuttaa. 

Auli'i Cravalho - How Far I'll Go

Tämän kappaleen valitsin tähän hetkeen, kun ostin Vaiana 2 elokuvan kaupoilta ruokien lisäksi. Ei tunnu yhtään viikonloppufiilikseltä, kun oli liian mukava työpäivä. Varmaan huomennakin herään ennen kello seitsemää. Sitä tuun vuotta vanhemmaksikin 🎂

Synttärionnittelut! <3

Nro 9716: "Hauskasti sattui Lammas: mä opiskelin toisena ammattina suomen kieltä yliopistossa ja noita mainitsemiasi kieliä, mordvaa, tseremissiä ja maria, niiden kurssit kuuluivat lähisukukielten pakollisiin kursseihin silloin 1980. Ja mullakin on reuma, jonka kanssa on pitänyt säätää työelämässä. Ja kirsikkana: fyysikon kanssa olen lapseni tehnyt. Meillä on paljon yhteistä."

Oho, aikamoisia sattumia. Mä olen monta kertaa jällkikäteen miettinyt, että äikän maikaksihan sitä varmaan olisi päätynyt ja nykypäivänä mulla menisi hermot opettajana :D Että onneksi tuli valittua toisin. 

Mä taas väittäisin, että tuo tapa on yleistynyt Suomessakin valitettavan paljon. "Mitä kuuluu?" -kysymykseen todellakin nykyisin on vastattava "Ihan hyvää, entä itsellesi?" eikä suinkaan kertoa, mitä oikeasti kuuluu. Tämä uusi tapa on tavallaan antanut myös luvan olla välittämättä palaneen puupennin vertaa siitä, mitä toiselle ihmiselle ihan oikeasti kuuluu. Kun "kuulumiset" on näin lyhyesti ja ytimekkäästi kyselty ja kaikille kuuluu pelkästään hyvää, toisen ihmisen tuntemukset voidaankin vapaasti sivuuttaa ja sirtyä muihin puheenaiheisiin tai hommiin tai poistua paikalta. 

Toissailtana mun sorminivelet ja ranteet huusi hoosiannaa, kun olin sahannut ja väännellyt ruuveja liian paljon. Ei oikein nivelrikko ja -reuma tykkää. Kipulääkkeitä naamaan ja Voltaren-geeliä käsivoiteeksi, mutta silti särkee. Sain sentään eilen kaikenlaista aikaiseksi. Tänään olin aikeissa lähteä hakemaan pakettia, joka ärsyttävää kyllä oli mennyt Postin toimipisteeseen, johon meiltä pääsee vain siten, että ensin menee bussilla ja sitten vaihtaa junaan. Onneksi tajusin, että siellä paketissahan on se mun uusi tuoli. Puuta ja valurautaa. Olisin voinut olla pakettini kanssa vähän ihmeissäni, että mites mä saan tän edes täältä kauppakeskuksesta ulos kadun varteen ja taksiin. Siskoni tyttö miehensä kanssa lupasi hakea paketin huomenna autolla, joten sitä reissua mun ei tarvitsekaan tehdä. Sen sijaan lähden vähän ajan päästä lähempänä olevassa kauppakeskuksessa ja paluumatkalla käyn vielä kauempana olevalla ostarilla hakemassa toisen paketin. Olen naureskellut itsekseni, että mä olen nyt ihan hurahtanut kuluttamiseen, vaikka muuten tykkäänkin nuukailla. Ainakin osallistun nyt omalla panoksellani talouden satttamiseen kasvuun :D :D Pikkuhiljaa alkaa olla kaikki muu huushollissa valmiina paitsi ikuisuusprojektini eli työhuone. Hoitokoira tulee reilun viikon päästä pariksi viikoksi ja silloin en sitten häslää mitään remontti- tai nikkaorintihommia, koska se koira seuraa mua kuin hai laivaa. Kuukauden päästä on onneksi pääsiäisviikko ja kun otin siihen 2 ylimääräistä vapaapäivää, mulla on 10 päivää vapaata peräkkäin. Toivottavasti niin selkä kuin niveletkin on silloin siinä kunnossa, että saisin ton työhuoneenkin valmiiksi. Tai edes suunnilleen valmiiksi. Sen jälkeen pitääkin miettiä, mitä teen loppuelämälläni :D