Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Miten saa saikkua, kun vasta _epäillään_ sairautta???

Oireet voivat jo edellyttää sairaslomaa. Diagnoosi ei siis ole vielä varmistunut, mutta oireet jo sellaiset, ettei töissäkään pysty käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat jo iäkkäitä eikä tule mieleenkään rasittaa heitä omalla sairaudellani. 

Miten se muka rasittaisi heitä? 

Ovat siis yli 90v molemmat ja heillä omia sairauksia ja omassa arjessa selviytyminen haastavaa. Tunnen heidät ja murehtisivat jos tietäisivät terveydentilani. 

Tämä just. Kun kerron äidille tilanteesta, hän alkaa murehtia yötä päivää, ja se taas pahentaisi hänen vointiaan paljon. Siksi kerron vasta jos on aivan pakko. Ap

Mä makasin valtimorepeämän jälkeen 3 viikkoa Meilahden sairaalassa eikä mun äidille kerrottu edes sitä, että olen joutunut sairaalaan. Äiti oli silloin 85 v. Ja just siksi, ettei murehtisi liikaa.

Mulla vähän sama, mutta syynä se, että en halua huolestuttaa läheisiäni ennenkuin asia (diagnoosi, leikkausaika tms)  on varma. 

En ole lukenut tuota aloituksessa linkattua juttua, mutta yksityisen ja julkisen eroista sen verran, että julkisella lääkärit joutuvat tekemään asioita, jotka eivät näy odotustilassa istuville potilaille. Nimittäin kuinka usein hoivakodista soitetaan yksityislääkärille, kun Marttalla on nyt tällaisia oireita ja Eerolla tällaisia? Ja kuinka usein se yksityislääkäri sitten soittaa Marttan tai Eeron omaiselle ja kysyy omaisen mielipidettä, vieläkö vanhus kiikutetaan päivystykseen vai ei? Todennäköisesti julkisella lääkärit joutuvat myös huomattavasti enemmän uusimaan potilaiden Omakantaan laittamia reseptinuusimispyyntöjä kuin yksityislääkärit. 

Tunnen, mutta ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin haluaa. Se, että minä hänen tilanteesaan toimisin toisin, ei suinkaan tarkoita, etteikö hän tietäisi ihan itsekin, että voisi toimia toisella tavalla. Hän vaan ei halua toimia toisella tavalla. Sen verran hyvin tunnen tätä ihmistä, että lapsuudestaan lähtien hän on saanut huomiota ja myötätuntoa, kun hänellä menee elämässään asiat huonosti. Jos hänellä alkaisi mennä asiat hyvin, huomio ja myötätunto loppuisi.