Reipas ja tunnollinen lammas

Sijoittajiin

Lounastauko just pidetty. Onneksi on jo torstai. Huominen vielä ja sitten alkaa 4 päivän vapaat. Eilen en saanut oikein mitään aikaiseksi - siis töiden jälkeen - koska edellisenä iltana viestiteltiin tyttären kanssa 3,5 tuntia ja menin vasta puolenyön jälkeen nukkumaan. Juteltiin kaikenlaista ja tytär kertoi olevansa pahoillaan siitä, miten mummin hoitaminen ja huolehtiminen kaatui kaikki mun niskaani. Vasta nyt, melkein vuotta myöhemmin, oli alkanut miettiä, että kaikille muille suvussahan se oli van surullista aikaa, kun äitini vointi huononi, mutta mulle se oli työmaa. Ja kysyi, tarvitseeko ukki eli mun isäni nyt jotain, m itä he voisivat tehdä. Vastasin, että ukin suhteen kaikki on ok, mutta voisivat käydä kyläilemässä  tai ainakin soitella ukille vähän useammin. 

Katselin just työkalenteria ja ajattelin, että jos aloittais kesälomansa jo sillä viikolla, kun on helatorstai. Pöh, mähän olen sillä viikolla taas päivystäjä :( En pysty ottamaan edes sitä välipäivää vapaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liike on lääke todellakin. Oma vanhempi asuu omakotitalossa (yli 90v.) ja se on todellakin pitänyt hänet niin hyvässä kunnossa. Aina on tekemistä ja puuhailtavaa. Tässä iässä on viimeistään hyvä ruveta vahvistamaan lihaskuntoa, tasapainoa ja liikkuvuutta, se sohvan pohjalle jääminen on vihonviimeinen asia kunnon ja toimintakyvyn osalta.

Tätä juuri pelkään että jos jää sohvalle sieltä ei pääse pois. Huomaa jo talvikuukausina miten voimat hiipuu ja keväällä on vaikeaa aloittaa alusta. 

Liike on lääke, joo mutta kun sairastaa paria kipusairautta se on vain lisää kipua. Se vähän häiritsee. Äsken trimmeröin pihaa reilun tunnin ja nyt särkee joka paikkaa kipulääkkeestä huolimatta. Silti en anna periksi vaan toivon että jonain päivänä helpottaisi. Lämpö täällä etelässä onneksi lievittää kipuja. 

Haluan pysyä hengissä ja aktiivis

Mullakin on kaksi kipua aiheuttavaa, hitaasti etenevää sairautta ja on ihan totta, että usein kaikenlainen puuhastelu lisää kipuja. Mä kuitenkin puuhastelen sen vuoksi, että se pitää mielen virkeänä. Voltaren-kipugeeli onkin mulla lähes vartalovoide :D Koira pitää huolen siitä, että kävelylenkille on lähdettävä 3 kertaa päivässä, satoi tai paistoi. Koira on nyt jo iäkäs enkä aio ottaa enää uutta koiraa. Siis pentua/nuorta koiraa, mutta saatan ottaa jonkun mummo- tai pappakoiran, joka olosuhteiden vuoksi (esim omistaja kuollut tai joutunut hoivakotiin)  etsii uutta kotia. 

Olen kuitenkin laittanut kotiani sitä silmällä pitäen, että siivoaminen ja liikkuminen on helpompaa. Kerrostaloon muutto on ihan viimeinen vaihtoehto ja toivon mukaan sellaista tilannetta ei tule koskaan. Mutta sen tiedän, että omakotitalossa olisi mulle ihan liikaa hommaa. Ei nivelet kestä. Joten mulle tämä rivariasunto on just hyvä. Sopivasti pihahommia, mutta ei liikaa. 

En ole vielä eläkkeellä, mutta mun vanhempani ovat asuneet tällaisessa 2-kerroksisessa rivitaloasunnossa kuin minäkin. Äidillä liikuntakyky pysyi hyvänä lähes loppuun asti, mutta muistisairaus aiheutti ongelmia. Tosin sekin alkoi vasta 95-vuotiaana. Isän liikuntakyky taas on ollut huonompi ja isän ollessa (on pari vuotta äitiä nuorempi) 94v, päätti vihdoin palkata siivoojan, joka käy 2 kertaa kuukaudessa. Samaan aikaan hommasi asuntoonsa myös porrashissin eli pääsee istuen kerrosten välillä. Monesti sanoikin, että rappusissa kulkeminen on hyvää treeniä. 

Kuten muutkin on todenneet, niin etukäteen ei voi tietää, missä kunnossa tulee olemaan ja kuinka pitkään. Jos omakotitalon hoitaminen tuntuu nyt vaikealta, niin se voi tuntua vaikealta myös eäkkeellä. Tai sitten ei, koska työelämä ei enää sotke muuta elämää. Sun tilanteessasi en tekisi vielä mitään vaan katsoisin vuoden päivät eläkkeellä, että jaksaako sitä vai eikö jaksa. Mä jään eläkkeelle ensi vuonna, mutta jo 2 vuotta sitten aloin tekemään vain 3-päiväistä työviikkoa. Ja jaksaa kotihommia paljon paremmin kuin silloin, kun teki 5-päiväistä työviikkoa. Muutenkin olen nyt pitänyt ylimääräisiä vapaita mahdollisimman paljon ja mitä vähemmän työpäiviä, sitä enemmän jaksan puuhastella kaikenlaista kotona. 

Ainakin se meni pieleen, että samaan aikaan, kun yhteiskunnan tukia pienennettiin, heikennetiin myös irtisanomissuojaa ja muita työssäkäyvien kannalta tärkeitä asioita. Jos tulevaisuus näyttää epävarmalta, normaalijärkinen ihminen ei ota ylimääräisiä riskejä. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että jos olet aikeissa ylittää suojatietä pitkin ajoradan ja näet lähestyvän kuorma-auton, joka ajaa holtittomasti, et sä astu suojatielle sillä ajatuksella, että ei se kuitenkaan mun päälle aja vaan korkeintaan takanani tulevan päälle.  Kansalaisten ostovoima ei ole pienentynyt vain sen vuoksi, että tulot ovat monilla pienentyneet, vaan sen vuoksi, että on pakko säästää myös pahan päivän varalle. Kun koko ajan näkee ympärillään tai ainakin mediasta konkursseja, irtisanomisia, lomautuksia ja kaikesta säästämistä, ei edes julkisen sektorin vakituisetkaan työpaikat ole enää varmoja.