Reipas ja tunnollinen lammas

Ei masenna, mutta olisihan se kiva päästä jo pihahommiakin tekemään. Sen verran kylmä edelleen, ettei sorminivelet oikein tykkää. Ensi viikoksi on onneksi jo luvattu vähän lämpimämpää. 

Pecora I (lammas on italiaksi pecora)

Ainakin jotkut biologiset reumalääkkeet lisäävät riskiä sairastua joihinkin syöpiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörällä keskustaan. Mies kävi luovuttamassa verta, minä sillä välin kirjastossa hakemassa tulleen varauksen, vein pahviroskia keräyspisteeseen ja R- kiskalla lähetin ystävälle kirjan jonka lainasin häneltä jo vuosia sitten.

Eka kertaa käytin tuota palvelua ja kävi näppärästi. Joskus muinoin olin postineitinä- kyllä on muuttunut sekin homma. 

Pipo piti olla pyöräilykypärän alla, eipä vielä lämpene!

Hyvää viikonlopun odotusta kaikille💐

Ja Pitkis, älä pidättele tai häpeile hymyäsi, se voi piristää jonkun päivää!

verenluovutus! T ä r k e ä ä 

Itse kävin nuorempana ahkerasti. Liki 100 kertaa, sittemmin lääkitys estää. Monenkohan hengen olen pelastanut?

Käykää hyvät ihmiset, ellei esteitä ole. Elintärkeä lahja tuntemattomalle

Puutarhuri

Ilman verenluovuttajia mä en olisi enää elossakaan. Nuorempana en kelvannut verenluovuttajaksi ja sitten kun olisin kelvannut, tulikin sellaisia sairauksia, joiden lääkityksen vuoksi en enää kelvannut. Ysärin alussa kävin kuitenkin luovuttamassa veriplasmaa. Eli ensin otettiin verta, siitä eroteltiin plasma ja muut ja se muu tiputettiin takaisin verisuoneen. Sairastuin nimittäin silloin vyöruusuun eikä siihen aikaan ollut vielä synteettisiä vesirokkorokotteita. Vesirokko oli kuitenkin iso riski erityisesti leukemiaa sairastaville lapsille ja vesirokkorokotetta pystyttiin tekemään ainoastaan vyöruusua sairastavan veriplasmasta. Koska vyöruusu kuitenkin on enemmän ikäihmisten sairaus (jotka eivät siis ikänsä puolesta kelvanneet luovuttajiksi), niin mun veriplasmani kelpasi. 

Vierailija kirjoitti:

Muisteluja:

Pikkusiskon perheessä oli kissa. En tykännyt, kun hiippaili äänettömästi ja säikähtelin aina. No, ei sekään minusta tainnut tykätä. Kerran kun olin yötä siellä, niin prkl katti oli pissannut laukkuuni! Koiransa oli sitä vastoin ylin ystäväni, juoksi aina pennusta asti luokseni ja huomasin vähän lässyttäväni sille, kun silittelin iloista kaveria.

Toisessa yökylässä nukuin lasten kanssa vintissä. Oli sovittu, ettei kissaa päästetä sisään. Yöllä jossain vaiheessa huomasin, että katti nukkui sängyssäni! Oli myös osoittanut mieltään, lahjapöydälle oli käynyt kakat vääntämässä...

Arvatkaas olenko kissa- vai koiraihminen?

Melko varmasti olet koiraihminen :D Ja ihan ymmärrettävästä syystä. Mulla oli aikoinaan kissa, jonka olin ottanut Hesystä. Se oli vielä aika pentu ja oli löytynyt jostain Helsingin Vallilasta verille kivitettynä. Se inhosi yli kaiken ihmisiä. Paitsi ei mua eikä sitten myöhemmin syntyneitä lapsianikaan. Olin vielä lapseton sinkku, kun silloisessa taloyhtiössä tehtiin jotain huoltohommia. Huoltoyhtiöltä tuli tiedote asiasta ja siinä sanottiin, että pitää ottaa yhteyttä huoltoon, jos asunnossa on koira eikä omistaja voi olla paikalla silloin, kun huoltomies tulee. Noh, mulla oli se kissa ja soitin huoltoon ja kerroin, ettei mun kissani oikein tykkää ihmisistä. Sieltä puhelimeen vatsannut nainen sanoi nauraen, että ei kissasta olisi tarvinnut ilmoittaa. Kun tulin sitten huoltomiehen käynnin jälkeen töistä kotiin, olikin jätetty lappu, ettei mun kissa ollut päästänyt huoltomiestä sisään. Oli kuulemma sähissyt ja murissut niin, ettei huoltomies ollut halunnut ottaa riskiä. Ja pyyntö, että soittaisin huoltoon ja sopisin sellaisen ajan, jolloin voisin olla kotona.