Reipas ja tunnollinen lammas

N64: on mahdollista, että toipuu täysin entiselleen. Itseasiassa jopa todennäköistä. 

Nro 11912: Ruuassa ei ole mitään vikaa eikä konnakaan ole todennköisesti sairas. Jos sitten tulisi useampi päivä, kun ei syö mitään, sitten voisi huolestua. Tämä konna on sellainen, että joskus se syö enemmän ja joskus vähemmnän. Vaikka ihan samasta salaattikerästä, kurkusta ja omenasta tai banaanista laitettu lautaselle. Tälle konnalle on myös kaveriaan huomattavasti enemmän merkitystä vuodenajoilla. Talvella syö vähemmän kuin kaverinsa, mutta kesällä sitten taas saman verran. En tiedä miksi. Molemmat ovat kuitenkin kreikanmaakilpikonnia. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle ne matkat, joita olen tosin pystynyt tekemään ihan liian harvoin, on todellakin ollut rentoutumista. Viikon matkalla ei tarvitse koko viikkona huolehtia tiskeistä, kaupassakäynneistä, pyykinpesusta, kodin siivouksesta eikä jatkuvasta, jokapäiväisestä ruoanlaitosta. Eli todellakin rentoudun. Ei vihmo vettä poikkiteloin naamalle ja tarvita toppatakkeja, vaan aurinkoa, merta, vähän nähtävyyksiä jne. ja mieli todella lepää.

Tämähän se. En muuten ole koskaan edes miettinyt, tulisiko ulkomaanmatkaa halvemmaksi palkata viikoksi tai kahdeksi hovimestari, taloudenhoitaja, kokki ja autonkuljettaja. Noh, tuskin Suomen palkoilla. Lomamatkoilla ei tarvitse huolehtia muusta kuin siitä, että itse, passi ja lompakko siirtyy paikasta toiseen. Sitten on hyvä muistaa sekin, että ihmiset ovat erilaisia. Yhdelle se nähtävyyksiä kiertäminen on rentouttavaa, kun vertaa siihen arkeen, mitä kotona on. On jotain erilaista. Mun siskoni on just tällainen, että reissussa on suunnilleen kaikki aikataulutettu, jotta varmasti ehtii nähdä kaiken. Olen lähdössä hänen kanssaan syyskuussa Irlantiin ja jo henkisesti varautunut siihen, että mennään tukka putkella. Mainitsin hänelle hiljattain, että kun jään eläkkeelle, haluan käydä Lapissa. En nimittäin ole koskaan käynyt. Siskoni riemastui ja sanoi, että joo, mennään yhdessä. Ensin ajattelin, että olisinpa pitänyt suuni kiinni :D Mutta sitten kerroin, millaisen reissun aion tehdä. Että ei mitään etukäteissuunnitelmia ja  jos esimerkiksi haluankin tunturin juurella heittäytyä jäkälien päälle maate, mä makaan siinä vaikka 8 tuntia, jos hyvältä tuntuu. Siskoni sitten sanoi, että ai niinku joku retriitti ja vastasin, että jep. En usko, että hän haluaa lähteä mun mukaani. 

Valvoin kahteen asti yöllä ja sain nukuttua yhdeksään. Joten nyt on oletettavaa, että jaksan katsoa Euroviisut. Kohta ajattelin lähteä paikalliseen kevättapahtumaan. Siellä on kirpputoria, kaikenlaista myyntikojua ja jotain ohjelmaakin. Täytyy ottaa vähän käteistä mukaan varmuuden vuoksi. Aamulla kun kävin ruokkimassa siskoni kilpikonnat, toinen ei ollut lainkaan syönyt ruokaansa. Joten sanoin sille, että lautanen on syötävä tyhjäksi, koska biafralaisilla kilpikonnilla ei ole ruokaa. Talvella oli sama tilanne ja kun tuon sanoin sille konnalle, seuraavana aamuna lautanen olikin tyhjä. 

Ystävästäni ja hänen lapsistaan ei ole kuulunut tänään mitään, mikä on hyvä merkki. Kaikki on siis kunnossa. Tai niin kunnossa kuin näissä olosuhteissa nyt voi olla, mutta mitään takapakkia ei siis ole tullut. Toivottavasti ei tulekaan. 

Aurinkoista ja leppoisaa lauantaita kaikille!

Niin no, miten sen ottaa. Nykyisin työnteosta saa rahaa ja sillä rahalla voi sitten ostaa leipää. Ei tästä nyt kovin kauaa ole, kun Suomessakin työnteosta sai raaka-aineet leipään. Kautta historian hengissä selviämisen edellytyksenä on ollut ruoka ja mitä kauemmas historiassa mennään, sitä enemmän on joutunut ponnistelemaan ruokaa saadakseen. Mä voisin jopa väittää, että aiemmin ihmisen arvo on paljon enemmän ollut sidottuna siihen, miten paljon hän jaksaa paiskia töitä. Ihmiset vaan eivät ehtineet samalla tavalla ajatella koko asiaa, koska piti saada perheelle leipä pöytään. Jos ei saanut, perhe näki nälkää. Ja satavarmasti sellaista ei arvostettu, jonka perhe joutui näkemään nälkää. 

Sääntöjä on ollut aina. Ei mikään yhteisö toimi niin, että jokainen saa mellestää mielensä mukaan välittämättä muista yhteisön jäsenistä. Joidenkin sääntöjen noudattamista kutsutaan käytöstavoiksi. Jos vertaan tätä päivää vaikkapa nuoruuteeni 1970-1980-lukujen taitteessa, niin nyt ollaan mielestäni tämänkin suhteen paljon vapaampia. Ts käytöstavat alkavat jäädä unholaan. Kaikenlaisia sääntöjä on, mutta ei niitä läheskään aina ihmiset noudata. Hyvänä esimerkkinä vaikka viime aikojen uutiset skuuttiturmista. Tai riittää, että kaupunkialueella katselee ympärilleen. Juu, sääntöjä on, mutta ei niistä välitetä. Ta sitten vaikkaniinkin yksinkertainen sääntö kuin että uutena vuotena saa ampua ilotulitusraketteja klo 18-02 välisenä aikana. Siitä huolimatta ihmiset joka ainoa vuosi ampuu niitä jo aikaisemmin ja myöhemmin. Ei pelkästään ko yönä vaan jo edellisinä päivinä tai seuraavina. Kun säännön rikkomisesta ei kuitenkaan seuraa mitään, miksi sitä silloin noudatettaisiin? 

Se, mikä nykypäivänä on erilaista on, että ihmisten on paljon helpompaa verrata itseään muihin. Ja tämän mahdollistaa netti ja sosiaalinen media. Kyllä minäkin nuorena luin naistenlehtiä ja ihastelin jotain Elizabeth Taylorin luksuselämää, mutta silloin kyllä tajusin sanomattakin, että turha on nuoren vantaalaistytön haikailla jostain Taylorin elämästä. Netistä saa myös lukea muiden ihmisten mielipiteitä milloin mistäkin - ja koska käytöstavat alkaa unohtua - ilman, että kukaan mielipiteensä esittäjistä yrittäisi millään tavalla kaunistella sanojaan. Jos palaan ajassa omaan nuoruuteeni, niin en nyt sano, että erilaisuutta oltaisiin silloin yhtään paremmin siedetty. Sitä ei vaan läväytetty sanallisesti sille erilaiselle päin naamaa. Koska käytöstavat. Selän takana kyllä sipistiin ja supistiin, päiviteltiin ja kauhisteltiin. Kyllä silloinkin oli painetta "olla samanlainen", jotta saisi kuulua porukkaan eikä jäisi porukan ulkopuolelle. Ajan myötä vaan tuli enemmän erilaisia porukoita ja pystyi hakeutumaan samankaltaisten porukkaan eikä vain siihen, joka sattui olemaan elinpiirissä lähimpänä. 

Mä en oikeastaan edes ajattele koko yhteiskuntaa. Mun osuuteni tähän yhteiskuntaan on se, että maksan veroni, en syyllisty rikoksiin  ja käyn äänestämässä. Mielestäni tämä riittää yhdeltä kansalaiselta. Jos yhteiskunta ei ole tyytyväinen muhun, so what?