Reipas ja tunnollinen lammas

Doris - reissunainen kirjoitti:

Nuo perintöjutut voi olla todella mutkikkaita. Iäkäs lapseton tätimme kuoli. Hänen puolisonsa kuoleman jälkeen ei perukirjaa tehty. Nyt siis meidän n.25 serkuksen lisäksi oli puolison veljienlapset selvitettävä. Meille ventovieraita. No perunkirjoituksessa nähtiin muutama. Se pankkitilien selvittely... ihan asianajaja hoiti asiaa, mutta eihän hällä osoitetietoja ollut. Lopputulema oli muistaakseni 82€ jokaiselle...

Itse olen lapseton, setvikööt jäljelle jäävät risat arabian kannut ja vääntyneet sorsakosken haarukat...

Mulla on yhdessä lipastonlaatikossa kaikki tärkeät paperit. Muovitaskuissa ja dymolla päällä, mitä ne sisältää. Esim yhdessä paperissa on lueteltuna kaikki mun pankkitilit ja muut sijoitukset. Kun kuolen, kaikki tärkein löytyy samasta paikasta ja kaikki loppu tässä huushollissa on irtaimistoa. 

Nro 12285: Sulla on aika kova urakka noissa perunkirjoituksissa. Mun äidin kohdalla ei  tarvinnut tilata kuin ev.lut -kirkosta perunkirjoitusta varten, koska hänen molemmat lapsensa eli minä ja siskoni löytyivät siitä. Sen sijaan äidin säästöhenkivakuutusta, jossa edunsaajiksi oli lmerkitty lapsenlapset, varten mun lasteni kohdalla tarvittiin todistus sekä digistä että evlutista, koska olen eronnut kirkosta. Siskoni ei tarvinnut toimittaa sellaista paperia ollenkaan.  Tosin mä vähän kyllä ihmettelin sitä hommaa, koska ei multa tarvittu niitä todistuksia heti. Mun tyttärelle oli maksettu se summa jo ennenkuin multa edes kyseltiin noita papereita. Pojalleni taas ei maksettu ennenkuin toimitin ne paperit Nordeaan. Tyttärelläni on Nordean tili ja pojallani taas ei, joten edelleen mietin, koittiko Nordea vaan vitkutella rahojen siirtämistä eri pankille. Muussa tapauksessa kun olisi voinut olettaa, ettei sitä olisi maksettu mun tyttärellenikään, jos Nordealla oli oletus, että mulla on muitakin lapsia kuin nuo kaksi. Ja sekin mietityttää, miksi mun piti todistaa, ettei mulla ole muita lapsia, mutta siskoni ei tarvinnut. Hänen tyttärelleen, jolla - ylläripylläri - on myös Nordean tili, maksettiin heti kuten mun tyttärellenikin. Sen sijaan pojalleen, jolla ei ole Nordean tiliä, pankki keksi kaikenlaista muuta vitkuttelua vakuutusrajohen maksamisessa. Pikkasen "haiskahtaa".

Vierailija kirjoitti:

Herätty 6.30. Tulossa pilvinen mutta silti suhteellisen lämmin päivä. Taidanpa kävellä vanhuksen luo.

Muutamien päivien kirjoitustauon aikana on kyllä juttua tullut palstalle laidasta laitaan. Joku tuolla kommentoi, että iäkkään ei kannata ottaa uutta lemmikkiä. Miksei kannattaisi, lemmikki lisää tutkitusti hyvinvointia ja maailma on pullollaan kotia odottavaa seniorirescue kissaa ja koiraa. 

Oltiin puolison kanssa muutamia päiviä Suomen rajojen ulkopuolella. Hotelli ei ollut kummoinen, mutta latteihmisenä yllätyin iloisesti kun aamiaisella sai lattea perus automaattikahvin lisäksi. Käveltiin kilometrikaupalla aurinkoisessa lämpimässä säässä. Ihania kahviloita, joissa leivoksiin oli käytetty mielikuvitusta ja maku taivaallinen. Illalla pubikierros, ensin syödään tuhdisti ja sitten pari juomaa, hieman erilainen kulttuuri kuin kotisuomessa. Ei olisi huvittanut tulla takaisin.

Olinkohan se kommentoija minä? Voi olla. Mä ajattelen niin, että sille lemmikille pitäisi sitten olla tiedossa paikka (esim vanhuksen lapset tai lapsenlapset), mistä se saa uuden kodin, jos omistaja kuolee, joutuu hoivakotiin tai jostain muusta syystä ei kykenekään enää huolehtimaan lemmikistään. Tai juuri kuten sanoit, että ottaa sitten seniorirescuen. Mun kissa täyttää nyt kesällä 18 ja koira 13, joten jos esim 70-vuotiaana ottaisin pennun, mun pitäisi satavarmasti pystyä huolehtimaan eläimestä vielä yli 80-vuotiaana, kissan kohdalla lähes 90-vuotiaana. Enhän mä välttämättä edes elä niin vanhaksi, vaikka omat vanhempani ovatkin eläneet reilusti yli 90-vuotiaiksi. 

Huomenta :) Mukavaa, että on perjantai ja mun päivystysviikkoni päättyy tänään klo 16. Ja sitten alkaa 11 päivän vapaat. Katsoin säätiedotusta ja seuraaville kymmenelle päivälle on vain maanantaiksi luvattu sadetta. Päivälämpötila joka päivä 20 tai melkein.  Viikonloppuna siis tuulikaapin lattia ja ensi viikolla pihat. Maanantai voisi olla hyvä päivä maalata vielä yksi pätkä seinää keittiön ja olohuoneen välistä. Kaikki tekeminen kuitenkin riippuu jälleen siitä, miten paljon on nivelkipuja. 

Mun aamiainen oli tänään viipale Jurmo-saaristolaisnäkkäriä, pari viipaletta milanonsalamia ja kurkkua, tuoreita mansikoita sekä kahvia banoffee-kaurakermalla. 

Nro 12274: "Minne kohtaan kipu tulee? Siihen kohtaanko missä näpyt/rakkulat on? Paraniko pois itsestään vai kuinka parani? Uusiutuiko?"

Mulla oli vasemmassa kyljessä ja se kipu tuli just siihen kylkeen eli niiden rakkuloiden alle. 1993 ei ollut vielä vyöruusuun mitään läääkettä. Noin kuukauden päästä ekasta rakkulasta viimeisetkin rakkulat olivat poissa. Se alue ihosta (mulla noin kämmenen kokoinen alue) ja pitkäksi aikaa vähän tummemmaksi kuin iho muuallla. Kipu kesti useita kuukausia.

Kävin siitä silloin lääkärissa, mutta eipä siihen ollut mitään hoitokeinoja keksitty. Sen sijaan lääkäri riemastui, kun näki mun vyöruusun. Mä olin ihan wtf. Siihen aikaan ei ollu vielä synteettistä vesirokkorokotetta ja vesirokko oli erittäin vaarallinen syöpälapsille. Varsinkin leukemialapsille. Vain vyöruusua sairastavan veriplasmasta pystyttiin tekemään vesirokkorokotteita. Vyöruusu on kuitenkin yleensä iäkkäämpien sairaus ja moni heistä ei sen vuoksi ole sopiva verenluovuttajaksi. Joten mä kävin sitten 4 kertaa SPR:n Veripalvelussa luovuttamassa verta. Eli niin pitkään kuin vasta-aineet oli tarpeeksi koholla. Lääkäri siis riemastui siitä, että kerrankin nuori vyöruusupotilas, jolla ei ollut edes mitään säännöllisiä lääkityksiäkään. Nivelreumahan  mulle puhkesi vasta 2 vuotta myöhemmin. 

Ei ole uusiutunut. Täytyy koputtaa puuta.