Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkäs muun syy se on? Kuvitteletko, että yhteiskunta on sinulle velkaa ystäviä. Niinhän incelit uikuttaa, että heille pitäisi hommata naisia. Ihan ihmisen oma tehtävä on hankkia niitä ystäviä, seurustelukumppanin tai puolison, tai sitten olla ilman.

Mutta syrjintä on edelleen tosiasia jonka saa sanoa ääneen. Ei voi syyttää pelkästään uhria tässäkään, niin kuin ei ikinä.

Syrjintä on tosiasia, mutta ystävyyssuhteet ovat silti kahden yksilön välisiä täysin vapaaehtoisia ihmissuhteita. Ei siis asia, joka voitaisi yhteiskunnan keinoin jotenkin muuttaa muuksi. Tai johon voitaisiin asettaa yksilöille velvollisuuksia. Jos ei toisen kanssa klikkaa, niin ei klikkaa. Kun istun kauniina kesäiltana yhden naapurini kanssa pihallani kahvilla, en minä syrji muita naapureitani, vaikka en olekaan kutsunut heitäkin mukaan. Syrjimisenä voitaisiin pitää korkeintaan silloin, jos kutsuisin kaikki muut paitsi en yhtä. Mutta edelleenkin on täysin oma valintani, kenen seurassa vapaa-aikaani vietän. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kyllähän tilastot ihan asiaa kertoo, mutta pitää huomioida myös olosuhteet. Harvemmin Westendissä asuvat viettävät aikaansa Kontulan ostarilla. Näin kärjistetysti sanottuna. Monilla ystävyyssuhteet alkaa ihan jo opiskelupaikasta ja sitten uusia syntyy harrastusten, työpaikan, asuinalueen tms kautta. Tai niiden jo olemassa olevien ystävien kautta. Metallista tykkäävän kohtaa todennäköisemmin Tuska-festareilla kuin oopperassa. Ja päinvastoin. Taloudellinen tilanne tietenkin vaikuttaa siihen, mikä on mahdollista. Mutta se, että on hyvä taloudellinen tilanne, ei suinkaan tarkoita, että haluaisi tehdä kaikkea kallista. Ja varsinkaan tehdä vain ja ainoastaan kaikkea kallista. Tässä kohtaa tulee sitten tilastojen sijasta yksilöt esille. 

Noista tilastoista ja ylipäätään ihmisten lokeroimisesta mielikuvien perusteella....Kun tapan jonkun uuden ihmisen, mulle on välittömästi red  flag, jos toinen alkaa kyselemään mun koulutustani, ammatti

En siis tapa vaan tapaan :D

Kyllähän tilastot ihan asiaa kertoo, mutta pitää huomioida myös olosuhteet. Harvemmin Westendissä asuvat viettävät aikaansa Kontulan ostarilla. Näin kärjistetysti sanottuna. Monilla ystävyyssuhteet alkaa ihan jo opiskelupaikasta ja sitten uusia syntyy harrastusten, työpaikan, asuinalueen tms kautta. Tai niiden jo olemassa olevien ystävien kautta. Metallista tykkäävän kohtaa todennäköisemmin Tuska-festareilla kuin oopperassa. Ja päinvastoin. Taloudellinen tilanne tietenkin vaikuttaa siihen, mikä on mahdollista. Mutta se, että on hyvä taloudellinen tilanne, ei suinkaan tarkoita, että haluaisi tehdä kaikkea kallista. Ja varsinkaan tehdä vain ja ainoastaan kaikkea kallista. Tässä kohtaa tulee sitten tilastojen sijasta yksilöt esille. 

Noista tilastoista ja ylipäätään ihmisten lokeroimisesta mielikuvien perusteella....Kun tapan jonkun uuden ihmisen, mulle on välittömästi red  flag, jos toinen alkaa kyselemään mun koulutustani, ammattiani, asuinpaikkaani, siviilisäätyäni jne. Nämä ovat ihmisiä, jotka haluavat muodostaa omassa päässään musta jonkun mielikuvan ja  lokeroida. Heitä ei kiinnosta, millainen ihminen oikeasti olen vaan ainoastaan se, sovinko heidän pelikirjaansa. Olen asiallinenn ja kohtelias, mutta vältän antamasta suoria vastauksia. Tai sitten yksinkertaisesti vain valehtelen, koska en muutenkaan aio tavata näitä ihmisiä toista kertaa, jos ei jostain syystä ole pakko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älä yleistä liikaa. Ei jokainen varakas arvota asioita rahalla."

Mutta köyhän kanssa ei voi harrastaa kalliita harrastuksia tai mitään muutakaan mikä vaatii suuria rahoja, eikä voida myöskään suunnitella sellaisia joten tämä jo riittää hylkäämään hänet jos omiin mielenkiinnon kohteisiin kuuluu lähinnä kalliit lomailut Alpeilla tai Havaijilla. Bailaaminen kalliissa baareissa.

Miksi ystävien tulisi viettää kaikki aika toistensa seurassa? Ei ystävyys vaadi yhdessäoloa 24/7/365

😂 Olenko väittänyt?

Mä tulkitsin tuon vähän niin, että sen yhden ystävän (tai ystäväporukan) kanssa tehdään sitten kaikki. Ei niinkään niin, että ollaan yhdessä koko ajan. Mulla on juuri siksi muutama ystävä ja lisäksi kavereita ja tuttavia. Sekä siskoni. Ystäväporukoita ei ole, koska en viihdy isoissa porukoissa. Erilaisia ihmisiä, joita kiinnostaa erilaiset asiat ja joiden mahdollisuudet tehdä asioita ovat erilaiset. En ole koskaan edes ajatellut, että ystäväni pitäisi olla suunnilleen mun kloonini ja meillä olisi kaikki yhteistä. Tietenkin myös ystävilläni ja kavereillani on muitakin ystäviä ja kavereita, koska en minäkään ole kiinnostunut tasan kaikesta samasta kuin hekin. Siskonikin rakastaa mökkeilyä yli kaiken ja mua taas ei sinne hyttysten keskelle saa kirveelläkään. Sen sijaan ollaan reissattu ulkomailla yhdessä ja syksyllä taas lähdetään, mutta hän reissaa ulkomailla myös muidenkin kuin vain mun kanssani. Ei mulla ole mitään tarvetta olla joka kerta mukana. Ystävilläni taas ei kenelläkään ole varaa matkustella ja osalla ei liikuntakyky edes riittäisi matkusteluun, vaikka rahaa olisikin. Ei haittaa. Ystävieni kanssa teen sitten jotain muuta. Ja läheisimmän ystäväni kanssa oleellista on, mitä puhutaan eikä se, mitä tehdään. 

Minäkin vähän ihmettelen, miksi yksinäisyydestä pitäisi syyttää yhtään ketään. Eiköhän se ole lähinnä sattumaa, että jossain kohtaa jonkun, jonka kanssa on samanlaisia kiinostuksenkohteita (tekemiset ja/tai puheenaiheet), samanlaiset odotukset uudesta tuttavuudesta (onko uutta ystävää vailla vai riittääkö ihan vaan tuttavuus), toisiinsa sopivat luonteet sekä käytettävissä olevat resurssit. Mun läheisin ystäväni on köyhä ja lisäksi liikuntarajoitteinen eli ei pysty kulkemaan edes bussilla minnekään, mutta pidän häneen enemmän yhteyttä kuin muihin ystäviini. Meidän luonteemme vaan osuvat erinomaisesti yhteen, samoin kiinnnostuksenkohteet ja huumorintaju. Ei ole koskaan haitannut, että mulla on rahaa ja hänellä ei, koska mun kiinnostuksenkohteisiini ei muutenkaan kuulu rahan kuluttaminen.