Reipas ja tunnollinen lammas

Vastasin jo aiemmin ap:n kysymykseen, mutta vastailenpa nyt lisää. Vaikka olenkin koko elämäni asunut pääkaupunkiseudulla, vietin monet lapsuuteni kesät 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa maaseudulla. Ensin mummolassa ja sitten mummon kuoleman jälkeen tätini luona. Rakastin niitä kesiä ja rakastin sitä paikkaa. Oli siihen aikaan vireä pikkupaikkakunta. Toinen Suomen rautateiden risteysasemista. Moni paikkakuntalainen olikin VR:llä töissä, joissain perheissä molemmat vanhemmat. Alueella oli myös teollisuutta ja maataloutta. Oli koulut, kirkot, apteekit, pankit ja kauppoja. Jopa kunnanlääkärin vastaanotto eikä lähimpään sairaalaankaan ollut kuin parikymmentä kilometriä. Kauppa-auto kävi 2 kertaa viikossa "peräkylillä". Muistan vieläkin, että tiistaisin ja perjantaisin. Polkupyörällä sitten mummo ja täti polki kylille, jos tarvitsi jotain muuta. Talvisaikaan potkukelkalla. 

Sitten rakennettiin ohitusrata. Uudempi ja nopeampi. Työt VR:llä väheni ihan merkittävästi. Moni jäi silloin työttömäksi ja joutuivat muuttamaan pois sieltä. Uuden radan vuoksi myös teollisuus väheni ja siten lisäsi työttömyyttä. Kun asukasmäärä väheni poismuuton vuoksi eikä uusia ihmisiä juurikaan muuttanut tilalle, myös palvelut vähenivät. Ei käynyt enää kauppa-auto, hävisi pankit ja muut. Kunnanlääkärikin jäi eläkkeelle ja terveyspalvelut  siirtyi sinne, missä oli aiemmin se sairaala ja sen sairaalan toiminnatkin sitten siirrettiin vieläkin kauemmas. 

Mulle sopisi ihan hyvin erakkoelämä lapsuuteni kesäpaikkakunnalla (kaikki mun siellä asuneet läheisethän on jo paikkakunnan hautausmaalla), mutta - kuten ekassa kommentissani kerroin - vain sellaisessa tilanteessa, että olisin lähes kokonaan omavarainen. Siihen en terveyteni vuoksi pysty. Enkä myöskään potkimaan talvisaikaan potkukelkalla 26 km käydäkseni kontrolliverikokeissa. 

Mutta aika pienestä asiasta - siis tuo ohitusrata - vireäkin pikkupaikkakunta saattaa kuolla lähes kokonaan. 

Mulla oikeastaan kolme syytä. Ensinnäkin se, että en halua asua omakotitalossa. Nuorena olisin vielä halunnutkin, mutta sairastuin jo 34-vuotiaana nivelreumaan. Koen, että omakotitalossa on ihan liikaa hommaa. Toiseksi mulla ei ole autoa eikä ajokorttiaan. Kolmanneksi kaikki ystäväni ja läheiseni asuvat täällä pääkaupunkiseudulla. Voisin kuvitella asuvani maaseudulla, jos pystyisin elämään lähes täysin omavaraisesti. Siis kasvattamaan itse ruokani jne. Se vaan ei näiden nivelten kanssa onnistuisi. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koronan myötä suomalaisten kulutus lähti laskuun. Siihen päälle vielä korkojen nousu ja eu alueen taantuma. 

Itseasiassa kun korona alkoi, joidenkin kauppojen myynti kasvoi. Ihmiset alkoivat remontoida ja sisustaa kotejaan ja kesämökkejään viihtyisimmiksi. Kulutus ei välttämättä noussut vaan tosiaan laski, mutta se raha, mikä aiemmin oli laitettu kodin ulkopuolisiin huvituksiin, alettiinkin laittaa kodin viihtyvyyteen. Tästä on nyt vasta 5 vuotta.  Ei edes viiden vuoden välein ole tarvetta uudestaan remontoida eikä ostaa taas uusia huonekaluja. Hankinnat on tehty ja moni on ihan tyytyväinen. Paitsi Topi ja kumppanit. Osa ihmisistä on tietenkin alkanut säästää aiempaa enemmän pahan päivän varalle, kun kenenkään työpaikka ei ole enää varma. Mutta nekin, joilla olisi vielä ihan hyvin mahdollisuus ostaa, eivät osta, koska ei ole tarvetta. 

Ja vielä tähän...seuraako ihmiset vielä jotain sisustustrendejä? Muistan aikoinana, kun oli se joku Kaunis koti valkoinen - blogi vai mikä sen nimi nyt olikaan ja muita vastaavia, niin yks sun toinen ihan tavallinen työssäkäyvä ihastui siihen maalaisromanttiseen sisustustyyliin. Ja oma koti piti tietenkin saada samanlaiseksi. En ole enää aikoihin kuullut puhuttavan - en edes nuorempien suusta - millainen sisustus on vuonna 2025 trendikästä. 

Vierailija kirjoitti:

Koronan myötä suomalaisten kulutus lähti laskuun. Siihen päälle vielä korkojen nousu ja eu alueen taantuma. 

Itseasiassa kun korona alkoi, joidenkin kauppojen myynti kasvoi. Ihmiset alkoivat remontoida ja sisustaa kotejaan ja kesämökkejään viihtyisimmiksi. Kulutus ei välttämättä noussut vaan tosiaan laski, mutta se raha, mikä aiemmin oli laitettu kodin ulkopuolisiin huvituksiin, alettiinkin laittaa kodin viihtyvyyteen. Tästä on nyt vasta 5 vuotta.  Ei edes viiden vuoden välein ole tarvetta uudestaan remontoida eikä ostaa taas uusia huonekaluja. Hankinnat on tehty ja moni on ihan tyytyväinen. Paitsi Topi ja kumppanit. Osa ihmisistä on tietenkin alkanut säästää aiempaa enemmän pahan päivän varalle, kun kenenkään työpaikka ei ole enää varma. Mutta nekin, joilla olisi vielä ihan hyvin mahdollisuus ostaa, eivät osta, koska ei ole tarvetta. 

Tuuosta teollisuudesta vielä... nyt taitaisi olla aika hyvä ajankohta investoida aseteollisuuteen. Enkä tarkoita nyt pelkästään ammuksia, vaikka niitäkin tarvitaan, vaan kehittyneempiä aseita. Erityisesti sotakäyttöön tarkoitettuja drooneja. Mitä tehokkaampia, sen parempi. Niillä olisi kysyntää muuallakin kuin vain meidän omilla Puolustusvoimilla. Eli olisi melko hyvä vientituote. Mutta ei riitä, että joku Pelle Peloton vapaa-ajallaan rakentelee autotallissaan mailman tejokkaimman droonin protoptyypin. Koska se Pelle Peloton myy sitten keksintönsä jollekin isolle ulkomaalaiselle firmalle ja suomalaiset jää taas nuolemaan näppejään. Tässä maassa nyt ei vaan ole tarpeeksi rikkaita, jotka voisivat alkaa rahoittamaan yhtään mitään isompaa.