Punainen viiva

Täältä ei ole kuulunut aikoihin mitään. Teidän kirjoituksia kyllä luen melkein päivittäin ja iloitsen palstan hyvästä yhteishengestä vähän vaikeankin asian äärellä. Omalla kohdallani vauvakuumeilu sai jokin aika sitten ihan uusia käänteitä: meille selvisi, ettemme todennäköisesti luomuna tule tässä onnistumaan. Meidät ohjattiin suoraan koeputkihedelmöityshoitoihin. Marraskuun alussa saamme kuulla lisää.

Mietinkin, onko täällä ketään edes suunnilleen vastaavassa tilanteessa? Haluaisin perustaa oman viestiketjun meille, jotka tavoittelevat vanhemmuuden haavetta vähän erilaisin keinoin. Lapsettomuus-alustalla näytti ensivilkaisulla olevan aika hiljaista...

Onnea muuten kaikille plussanneille! ❤️ Ja voimaa kaikille, kullekin oman tilanteen mukaan.

Kuumeilijat onhan tuo plussa. Onnea ja tarrasukkia 💕🧦 onko sulla oireita?

vauveli kirjoitti:

Edelleen olen skeptinen raskauden suhteen, eiköhän ne menkat sieltä vielä ala. Jos ei maanantaihin menessä ole alkanu, teen testin..

Mä ihmettelen meidän monien, omanikin ajoittaista, taipumusta ajatella, että eihän tässä varmaan ole tärpännyt yms. Vaikka Vauvelinkin oireet vaikuttavat lupaavilta jopa, hän ei uskalla olla toiveikas. Aimee Raupp, jonka Yes you can get pregnant -kirjan sain juuri päätökseen, puhuu juuri ajatusten voimasta paljon. Kirjan ensimmäinen ja tärkein ohje on uskoa omaan hedelmällisyyteensä.

Punaisen viivan eli meikä marjapuuron (Antti Holmaa jäljitellen) toiveikkaat piinailut päättyivät toissapäivänä, jolloin kp1:sen myötä pyörähti käyntiin jo yhdeksäs yrityskierto. Turhautti hetken, nyt taas ihan hyvä fiilis. Mutta kieltämättä ajatukset valtaa liian usein huoli siitä, onnistuuko tämä ikinä??? Juon suklaakahvia tässä sängyssä ja nautin kesäloman tuomasta vapaudesta olla yöpaidassa vaikka koko päivän.

Sellaista haluaisin teiltä muilta tiedustella, että onko muissa talouksissa kierto tai kuukautisvuodon laatu muuttunut yrityksen myötä? Itse pohdin, olisiko mulla ainakin kaksi ellei jopa kolme kertaa ollut varhainen keskenmeno. Syinä pohdinnoille oireilu, osa on sellaisia etten ole niitä kertakaikkiaan voinut kuvitella. Toinen syy tuhruttelun alkaminen huomattavan aikaisin ennen kuukautisten alkua sekä epätyypillinen vuodon alku. Yleensä mulla alkaa vuoto parilla tuhrupäivällä ja sitten kertarytinällä, mutta esim viime kierrossa tuhrin kolme päivää, neljäntenä tuli verivuotoa tosi vähän, kupin pohja vain peittyi, vasta seuraavana päivänä alkoi kunnon vuoto. Niin ja vieläpä kovien kuukautiskipujen kanssa, mikä ei todellakaan ole itselleni tyypillistä.

Onko muilla tuntemuksia siihen suuntaan, että olisitte kokeneet varhaisia keskenmenoja? Miten niihin suhtautuu: hienoa, että jotain tapahtuu vai että kamalaa, eikö minun ja kumppanini sukusolut sovi yhteen?

Täälläkin uusi jäsen esittäytyy. Yk8, nyt kp 25/29, dpo11. Ihan toiveikkaana vielä piinaillaan ja odotellaan, josko onni meidän 32-vuotiasta perheyksikköä potkaisisi vuoden yrityksen sisään.