pulu

Vierailija kirjoitti:

Osan artikkelin pointeista allekirjoitan ja osaa taas en. Mielestäni tärkeintä olisi mukava, mutta siisti pukeutuminen. Omassakin ystäväpiirissä "shoppailua" pidetänä turhana huvina ja sitten töissä ja kylässä pyöritään nukkaantuneissa ja muotonsa menettäneissä vaatteissa. Joka paikkaan ei tarvitse jakkupukua laittaa ja pukeutumisella voi edustaa omaa persoonaansa ja ajatusmaailmaansa (esim. eettisyys, ekologisuus, lähituotteet), mutta mielestäni työ kuin työ, niin lörpähtäneet ja kulahtaneet vaatteet eivät kuulu minnekään.

Kyllä minä laitan työpaikalleni pajalle päälle lörpähtäneet vaatteet. Ei siellä hitsaajaa kiinnosta ovatko ne nukkaiset ja sorvaajaa ei haittaa vaikka niissä olisi tahrojakin.

En saanut syödä riistaa, koska äitini ei halunnut syödä vapaana elänyttä eläintä. Silloin lapsena en kyseenalaistanut tätä, mutta noin rippikouluiässä tajusin että tuohan on ihan järjenvastaista, ja aloin boikotoida tehotuotettua lihaa. Tänä päivänä ostan vain riistaa ja vapaana kasvatettua lihaa.

Salatut elämät menivät kielletylle listalle kun äiti kuuli Seksi-Seppo-nimen jonkin kohtauksen aikana. Myös BB ja Päivien viemää olivat kiellettyjä.

Surkuhupaisaa, että tuossa yläpuolella on mainos ohjelmasta Myytinräjäyttäjät.

175 cm, Pirkanmaa

Siis teidän työhönne kuuluu somettaminen ja kännykän käyttö, mutta työntekijänne tekee sitä väärissä tilanteissa, niinkö? Mitä te oikeastaan teette työksenne?