pulu

Erikoisin sattui juuri viime viikolla, kun masennuksen myötä yleistyneet itkukohtaukset iskivät kesken lenkin, jolloin menin istumaan kirkon edustan penkille. Itkeskelin siinä hiljaa yksin, kun joku nuori mies hidasti kohdallani, näki että olen itkenyt, tuli luokseni ja kysyi, miksi itken. Juttelimme siinä hetken aikaa ja hän kysyi nimeäni. Hölmönä sen kerroin ja koska nimeni ei ole kovin yleinen, hän löysi myöhemmin profiilini Instagramista ja etsi numeroni nimeni perusteella laittaakseen viestiä WhatsAppissa.

Hän oli tilanteessa oikein asiallinen, jutteli ja rauhoitteli, mutta olisin arvostanut tuota elettä enemmän, jos hän olisi jättänyt kiinnostuksen osoittamisen pelkkään "tuletko syömään kanssani"-kutsuun. Myöhemmin hän tosiaan laittoi minulle seuraajapyyntöä ja viestiä, että voisimmeko nähdä ja mitä puuhailen jne.

Ei vain ole sattunut tulemaan ketään mielenkiintoista ja kiehtovaa yksilöä vastaan niin että olisin halunnut tehdä tuttavuutta syvemmin kuin kaveripohjalta. En jaksa deittailua tai ylipäätään parisuhteen etsimistä, seuraava ihana ihminen tulee sitten kun tulee. Nyt kun olen vuoden ollut yksin, niin olen huomannut, miten paljon helpompaa ja rennompaa elämä on, joten en koe minkäänlaista kiirettä asian suhteen.

Olen työni puolesta paljon tekemisissä masentuneiden ihmisten kanssa ja olen pistänyt merkille, että miesten ja naisten luontaisissa tavoissa ja asenteissa hoitaa masennusta, on todella suuria eroja. Ei toki jokaisen kohdalla, mutta pääosin.

Naiset tyypillisesti pyrkivät käsittelemään masennustaan esimerkiksi terapiaan hakeutumisella. He haluavat löytää taas innon käydä ystävien kanssa ulkona ja useimmiten myös toteuttavat sitä kehotuksen myötä vaikka hampaat irvessä, koska se on jo iso askel.

Kokeillaan luovia menetelmiä, ihan vaikka niin tavallisella asialla kuin tunteiden maalaaminen. Naiset kuuntelevat neuvoja ja ohjeita tarkemmin ja ovat avoimempia uuden kokeilemiselle. He haluavat usein tosissaan tutkia itseään ja sisintään ja löytää syyn kaikelle. Usein pahimpana pelkona naisilla masennuksen myötä on ollut juurikin itsensä kadottaminen.

Miehillä lähes aina esiintyvänä pääpelkona masentumiselle on ikisinkkuus, mikä ei tietenkään pelkona ole itsensä kadottamista yhtään vähäteltävämpi. Toistuvana aiheena on juurikin naisen puuttuminen elämästä ja usein eri stressinaiheet, kuten työttömyys, liittyvät vahvasti siihen parisuhteen puuttumiseen. "Kukaan ei kiinnostu minusta, jos olen työtön." Myös sellainen luovuttaminen ja vastahakoisuus toistuu monesti; tullaan vain ikään kuin valittamaan ammattilaiselle, mutta ei olla valmiita itse tekemään pitkänkään ajan jälkeen konkreettisia tekoja. Masentuneelle se tietenkin on lähtökohtaisestikin vaikeaa.

On ollut silmiä avaavaa nähdä, miten paljon itsenäisempiä naiset ovat vastaanotolla näyttäneet olevansa. En sano, että naiset ovat sukupuolena millään lailla parempia kuin miehet tai päinvastoin, mutta ero on suuri ja uskon, että naisten parantuminen masennuksesta on keskimäärin turvatumpaa ja vakaampaa, koska heidän motivaationsa liittyy heihin itseensä, kun taas miehillä se monesti liittyy ulkopuoliseen tahoon eli naiseen ja parisuhteeseen.

Olen iloinen, että sellaiset inhottavat, ällöttävät kommentoinnit ovat selvästi nyt vähentyneet työpaikoilla ja muissa virallisemmissa paikoissa. On niin paljon parempi olla, kun ei tarvitse miettiä, mitä toisen suusta oikein tulee tällä kertaa. Jos syynä on syytteiden pelko, niin olkoon vain, pääasia, että ei tarvitse enää kuunnella niitä kommentteja. 

Netissä sen sijaan valitettavasti yhä vain isketään munan kuvia silmäkalvoille, samoin seksinostotarjouksia, kuvottavia kommentteja ulkonäöstä ja siitä mitä haluaisivat tehdä sängyssä yms. Se on ahdistavaa. 

Vierailija kirjoitti:

pulu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tietoa minkälainen koira? Veikkaisin että joku pieni, jos kyseessä vanhempi rouva.

Onhan se nyt päivänselvää ettei tuollasesta voi selviytyä ilman pahoja vammoja 😞 ihme ylipäätänsä jos tämä nainen ja koira on edes hengissä. Tai jokuhan just kirjoitti että koira ois kuollu ja naiselta amputoitu toinen käsi.

Todella surullista 😫

Nainen on lähemmäs kahdeksankymppinen, häntä pidetään nyt koomassa. Koiran rotua en tiedä.

Kyseessä oli pakettiauto ja sijainti oli 10 kilometrin päässä keskustasta. Tämä siis tietona heille jotka ihmettelevät, miksi kukaan ei 7000 asukkaan pikkukaupungissa nähnyt tilannetta.

Kuoliko koira?

Kyllä, koira valitettavasti kuoli vammoihinsa.