pulu

Luoja sentään, heti tuli muistot mieleen pari vuotta sitten ollessani Coorilla valtaisan laitoksen siivoojana. Tiedän olevani todella hyvä siivooja, oikeasti, ja työmoraalini ja työskentely sen mukaisesti oli alussa moitteetonta. Olin yksin siivoojana yhdellä Suomen suurimmista sähkölaitoksista, neljä kerrosta, turveosastot, valtavia halleja, kymmeniä, kymmeniä vessoja, lukuisia saunoja ja pukutiloja ja työtiloja, toimistoja, kuntosali, laboratorioita, varastoja... Ei perehdytystä, ei työhöntulotarkastusta.

Työtahti oli epäinhimillinen, enkä pystynyt pitämään edes taukoja, ruokailusta puhumattakaan. Jos näyttäisin sen listan, mitä päivän ja viikon aikana piti ehtiä tehdä, sitä ei uskoisi kukaan muu, kuin toinen laitossiivooja.

Jaksoin sitä noin 7 kuukautta, kunnes kamelin selkä katkesi. Sain koko ajan lisää tehtäviä, jotka eivät kuuluneet minulle, ja johon ei annettu lisäaikaa. Nieleskelin itkua pitkin päivää, mikä on minulle epätavallista, koska koen olevani varsin rautainen työntekijä, joka jaksoi kotisiivoojana suoriutua kiitettävästi useamman omakotitalon siivouksesta päivässä.

Kirjaimellisesti anelin ylemmältä taholta, että saisin jonkun auttamaan minua edes turveosastolle pari kertaa viikossa, jotta pääsisin lähtemään sovittuna työaikana edes silloin. Ei herunut. Työvälineet olivat epäkelpoja ja naurettavia tuon kokoisessa paikassa, rikkinäisten tilalle ei tullut uusia, paitsi samana päivänä, kun ilmeni, että on tulossa ulkoisen tahon tasotarkistus. Silloin ilmestyivät tiloihin myös hengityssuojaimet ja hanskat, joita tuli käyttää tarkistuksen ajan turveosastolla, sitä aikaisemmin ei ollut mitään puhetta asiasta.

Miehet jättivät nuuskapusseja ympäri laitosta mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin, ajelivat partansa töissä, jolloin lavuaarit olivat kuvottavassa kunnossa kun eivät viitsineet edes huuhdella niitä, istuivat ilman peflettejä saunan lauteille, jonka vuoksi saunat oli pakko pestä joka päivä, jättivät likaiset lautaset kuivumaan lavuaariin, josta minun piti ne asetella pesukoneeseen... Jos jossain tästä valtavasta alueesta oli pölyä (esim. turvepölyä, jota kertyi 24 h aikana saman verran kuin mitä oli ennen siivoamista), siihen kirjoitettiin sormella "SIIVOA!" tai "PÖLYÄ."

Osa miehistä oli todella ymmärtäväisiä ja he, jotka olivat valvomossa töissä ja näkivät valvontakameroista, että raadoin minuutista toiseen, puhuivat esimiehilleni. He kertoivat, että edellinen siivousfirma, joka oli ollut kalliimpi, oli laittanut neljä siivoojaa hoitamaan laitosta, ja heilläkin oli aina ollut kiirettä. Nyt olin siellä yksin. Esimiehet vakuuttivat miehille että kyllä sinne palkataan jossain vaiheessa toinenkin työntekijä, mutta vuoden aikana ei sellaista tapahtunut. Nämä miehet totesivat minulle, että lähde tällaisesta paikasta heti, mutta en voinut ottaa karenssia.

Osa miehistä taas tytötteli ja oli klassisen sovinisteja, heitä en muistele hyvällä.

Lopulta se meni siihen, että nukahtelin eri paikkoihin. Kerran aamukuudelta saavuttuani töihin, istahdin laboratorion vessanpytyn päälle vetämään henkeä, ja heräsin 45 minuutin päästä, kun sähkömiehet saapuivat viereiseen saunaan. Toisen kerran nukahdin imuroituani valtavan konehallin tavallisella koti-imurilla kolmessa tunnissa (ei lisäaikaa annettuna päivän muihin toimiin) ja istuttuani sen jälkeen suihkun lattialle. Kolmas kerta tapahtui siivouskomerossa ja neljäs kuntosalilla.

Lopulta sain irtisanottua itseni. Lähiesimies itki asiasta ja sanoi että heillä ei ole koskaan ollut noin hyvää työntekijää, johon minä, maailman tunteellisin ihminen, totesin vain lähdön hetkellä että toivottavasti ei myöskään tule, sillä tällaiseen ei olisi minunkaan edes epätoivoisena pitänyt suostua.

Itse olen huomannut että vaikka nykyään peppu on enemmän esillä somessa ja kuvissa yms., niin rinnat ovat yhä asia joka herättää huomiota ja josta miehet tykkäävät ihan yhtälailla kuin ennenkin.

Minulla on yhteensä kahdeksan ihmistä, jotka ovat tosiystäviäni. Kaksi heistä on "porukkaan" kuulumattomia, yksittäisiä ihmisiä (toinen lapsuudestani, toinen opiskeluajoilta) ja loput kuuluvat jompaan kumpaan kahdesta porukasta.

Harrastuspiireistä kehittynyt joukko;

- Nelikymppinen mies, kolmikymppinen nainen ja minä, 25-vuotias nainen.

- Olemme tunteneet toisemme nelisen vuotta, ja tosiaan yhteisestä harrastuksesta tutustuimme toisiimme.

- Näemme lautapelien, minigolfin, elokuvien, ruoan, frisbeegolfin yms. parissa parin kuukauden välein. Myös miehen täysi-ikäiset lapset ovat välillä mukana menossa. Emme matkustele joukkona minnekään, pysyttelemme aina kotiseudulla, asumme kaikki samassa kaupungissa. Juttelemme whatsapp-/mese-ryhmässä viikottain.

Ammattikoulusta kehittynyt joukko;

- Yksi nelikymppinen, yksi kaksikymppinen ja kaksi 25-vuotiasta naista (joista toinen siis minä).

- Olemme tunteneet toisemme viisi vuotta, kaikki olimme samalla ammattikoululuokalla.

- Juttelemme toisillemme päivittäin whatsappissa, aloitamme mm. päivämme aina sanomalla toisillemme huomenta niin työ- kuin vapaa-aamuinakin. Olemme todella tiivis ryhmä ja matkustelemme yhdessä kotimaassa, myös ulkomaan reissut ovat olleet suunnitelmissa, mutta talous ei ole vielä kaikilla antanut myöten. Puhumme toistemme kanssa ilot ja surut.

Nyrkkeilijä Elina Gustafsson ja näyttelijä Richard Armitage. Uuh!

Meidän yli 800 oppilaan koulussa kyllä todella moni on jäämässä tällä hetkellä kotiin. Suurin osa toki on tulossa, mutta uskon, että yli 20 % on kyllä kotona, kun katson tämän hetken oppilastietoja. Pirun tylsäähän meillä nämä pari viikkoa tulee olemaan, että eipä siitä oppilaille varmaan paljoa kerrottavaa jää, mutta onhan se hyvä, että näkee vähän, millä tasolla kaikki menevät. - Ohjaaja