pulu

Nämä karjakisat voisi suosiolla jo lopettaa.

Eihän kukaan mielestään ole mainoksille altis ihminen, vaan korkeintaan "tykkää kokeilla uusia asioita". Silti monet menevät näihin virikekanaloiden iloisten kanojen muna-mainoksiin ja lehmän ehdoilla saataviin maitokampanjoihin. Ihmiset ostavat jotain TV-lääkärin suosittelemaa Schollin automaattikynsiviilaa tai -raspia vaikka ne vain vaikeuttavat jalanhoitoa ja repivät ihoa liikaa. Meille luodaan illuusio tarpeesta vaikka sellaista ei olisikaan ja uskottelemme itsellemme alitajuntaisesti että kyllä tämä iloisen kanan muna on vain parempaa ja eettisempää kun kennon kannessa on piirretty kuva hymyilevästä kanasta ja siinä lukee että "hyvää läheltä".

Itseäni vähän pännii nämä "mustekalat" jotka levottomina kiehnäävät, pakkaavat reppujansa ja pussejansa, kröhivät kurkkuaan ja nykiä hytkyvät siinä vierellä kun pitäisi pysäkille päästä. Olen itse paniikkihäiriöinen ja tiedän että kontaktin ottaminen toiseen ihmiseen voi jännittää, mutta jos ei edes hymyillä voi kysyvästi katsoen niin kannattaa varmaan miettiä, onko vielä valmis käyttämään julkisia kulkuvälineitä. Joku tietysti voi olla juuri leukaleikkauksessa käynyt mykkä introvertti joka tähän ei pysty, mutta harvemmin näitä tapaa. Yleensä nämä venkoilijat ovat näitä Marko 48-vee-herrasmiehiä jotka eivät suustaan yhtäkään selkeää sanaa saa murahdettua, nuoret yleensä kyllä sanovat enemmän tai vähemmän kohteliaasti että "mä jäisin seuraavalla pysäkillä".

Tässä on nyt käynyt vahingossa niin, että ap vertailee jotain Richard Armitagea ja George Clooneyta naapurin Ritvaan. Sen sijaan, ap, mieti sitä naapurin Reinoa eikä mitään charmanttia hopeakettu-julkkista.

Viittomakieli on luultavasti se erikoisin, ja nimenomaan suomalainen viittomakieli. Jos small talk-keskusteluiden osaaminen jollain kielellä lasketaan mukaan, niin osaisin myös saksaa, venäjää, tietysti englantia, italiaa ja ranskaa. Viittomakieli on kuitenkin noista se vahvin englannin ohella.