pulu

Itseäni vähän pännii nämä "mustekalat" jotka levottomina kiehnäävät, pakkaavat reppujansa ja pussejansa, kröhivät kurkkuaan ja nykiä hytkyvät siinä vierellä kun pitäisi pysäkille päästä. Olen itse paniikkihäiriöinen ja tiedän että kontaktin ottaminen toiseen ihmiseen voi jännittää, mutta jos ei edes hymyillä voi kysyvästi katsoen niin kannattaa varmaan miettiä, onko vielä valmis käyttämään julkisia kulkuvälineitä. Joku tietysti voi olla juuri leukaleikkauksessa käynyt mykkä introvertti joka tähän ei pysty, mutta harvemmin näitä tapaa. Yleensä nämä venkoilijat ovat näitä Marko 48-vee-herrasmiehiä jotka eivät suustaan yhtäkään selkeää sanaa saa murahdettua, nuoret yleensä kyllä sanovat enemmän tai vähemmän kohteliaasti että "mä jäisin seuraavalla pysäkillä".

Tässä on nyt käynyt vahingossa niin, että ap vertailee jotain Richard Armitagea ja George Clooneyta naapurin Ritvaan. Sen sijaan, ap, mieti sitä naapurin Reinoa eikä mitään charmanttia hopeakettu-julkkista.

Viittomakieli on luultavasti se erikoisin, ja nimenomaan suomalainen viittomakieli. Jos small talk-keskusteluiden osaaminen jollain kielellä lasketaan mukaan, niin osaisin myös saksaa, venäjää, tietysti englantia, italiaa ja ranskaa. Viittomakieli on kuitenkin noista se vahvin englannin ohella.

Uskalla vain, mutta hienovaraisesti.

Minä syön päivittäin n. 1200 kilokaloria, painan 79 kg ja olen 174 cm pitkä, tämän painoinen olen ollut viimeiset neljä vuotta eli itse en laihtuisi tuolla määrällä, mutta toisaalta minulla onkin vakava kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkitys on, mutta todella tarkka saa olla että kalorit eivät mene paljoa tuon yli.