pulu
Seuratut keskustelut
Kommentit
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset eroavat kirkosta, mutta on se hieman huvittavaa, että joka vuoden lopussa palstoille pomppaavat nämä eroa kirkosta-hihhulit intoilemaan luvuista. Totuus on se, että tämä vuosi oli todella huono eromäärissä verrattuna edellisiin, ei siinä ole mitään riemuitsemista, vähän sama asia kuin jäisi neljänneksi viiden hengen juoksukilpailussa, varsinkin kun tämä vuosi oli muistaakseni sellainen milloin kirkkoon liityttiin aikaisempia vuosia enemmän.
Ja ehkä vähän menevät hermot myös siihen kun viikoittain minut pysäytetään töihin kävellessäni ja kysytään "oletko jo eronnut kirkosta" ja jos kysymykseen vastaa kielteisesti niin auta armias mikä käännytys siitä starttaa.
Ei varmasti tykkää, heittää heti kaljat parvekkeelta alas ja sinut niiden perässä, kun kehtasit mennä hänelle kaljaa ostamaan!
No ei vaisinkaan, tyhmä kysymys, totta kai hän tykkää, jos hän edes pitää kaljasta. Itse en siitä ilahtuisi, oma mieheni ei ilahtuisi, mutta hänen veljensä ilahtuisi ja veljen vaimo ilahtuisi, jos heidän kumppaninsa tekisi samoin kuin sinä.
Oletkin saanut jo todella hyviä neuvoja täältä, kuten vihon pitäminen mukana, henkilöiden henkiin herättäminen omassa arjessasi jne. Itselleni tärkeitä huomioita kirjoittamisessa ovat olleet jo mainittujen lisäksi nämä kohdat:
1. Oikeinkirjoitus. Monet alan harrastajat väittävät että ei sillä ole väliä, mutta ammattilaiskirjailijoilta ja kustantajilta joita olen tavannut tai joihin olen ollut yhteydessä, olen saanut kuulla että kyllä se jotain merkitsee. Kustantaja ei ehkä kiinnostu kirjasta, jonka lukeminen on raskasta kirjoitusvirheiden vuoksi tai ei halua ottaa lisäkustannuksia niiden korjaamisesta ammattilaisella ennen julkaisua, jos kirja on melko hyvä, mutta ei loistava. En usko sen haittaavan, jos sadan sivun sisällä on muutam(i)a virhe(itä) mutta jatkuvana ne toki tuppaavat häiritsemään. Kannattaa luetuttaa jo senkin takia kirjaa jollakin, kenellä on äidinkielen osaamista tai käyttää siihen suunnattuja, maksullisia palveluita (niistä minulla ei ainakaan vielä ole kokemusta mutta monet suosittelevat nimenomaan näitä firmojen omia tarkistajia).
2. Tallentaminen. Jos kirjoittaa koneella, kannattaa ehdottomasti tallentaa teksti moneen eri paikkaan ja muistaa tallentaa joka kerta kun lisäät yhden pisteenkin. Itse olen joutunut aloittamaan yli 500-sivuisen tekstini alusta, koska muistitikkuni hajosi samaan aikaan tietokoneen kanssa, jolloin kaikki tiedostot katosivat bittimaailmaan. Kaksi eri tallennuspaikkaa ei siis riittänyt.
3. Lukeminen. Pelkästään omaan tekstiin keskittyminen saattaa kaventaa kirjoitustyyliä ja sanavarastoa, huomasin sen kun olin vuoden lukematta muita kirjoja kuin vain omaani. Luettavien romaanien genrekin saa ainakin minulla vaihdella, mutta tämä tuntuu olevan kuuma peruna harrastajien keskusteluissa; osa väittää sen juurikin auttavan tekstin monipuolisuudessa, osa taas tuntee sen vain sekoittavan omaa tyyliä.
4. Pyörän keksiminen uudelleen. Samojen ideoiden kierrättäminen uudestaan ja uudestaan ei kannata, esimerkiksi fantasiakirjallisuudessa tyypillistä ja ennalta-arvattavaa ovat taikaesineet, ennustus, valittu, paha vastaan hyvä-asetelma yms. Kliseiden välttämistä suositellaan, elleivät ne ole juonen kannalta ehdottomia, jolloin ne kannattaa tuosa raikkaasti ja uudella tavalla esille.
5. Tarkkuus ja johdonmukaisuus. Jos tarina sijoittuu 1400-luvulle, ei ole kovin luontevaa vaikkapa kirjoittaa hahmot vilkuilemaan käkikellosta aikaa tai käyttää ns. nykypäivän vertauskuvia, kuten "toimii kuin junan vessa".
6. Persoonallisuus. Jatkaakseni vertauskuvilla, oma "mentorini", usean teoksen julkaissut kirjailija, kertoi että on tympeää lukea loppuun kaluttuja vertauskuvia kuten "pihalla kuin lumiukko" tai "tärisi kuin haavanlehti". Sitä voi keksiä uusia tai vaikka vain jättää vertaamatta jotain ei-niin-tärkeää.
7. Muilla luetuttaminen. Vaikka itsestäni tuntuu ikävältä näyttää jollekulle keskeneräistä materiaalia, se antaa silti välitöntä palautetta johon voi reagoida heti eikä vasta sitten kun teksti on valmis. Jotkut tekevät sitäkin, tietysti, että vasta lopullinen versio luetutetaan toisella, mutta henkilökohtaisesti pidän siitä, että voin korjata tietyt asiat kirjoittaessani ja edetessäni.
8. Hautumaan jättäminen. Vaikka se tuntui inhottavalta, kun kokeneet ammattilaiset käskivät minun kaltaiseni harrastelijan antamaan kirjoitukseni olla puoli vuotta, ehkä jopa vuoden niin kutsutusti pöytälaatikossa, niin ymmärsin sen vuoden jälkeen, miksi näin kannatti tehdä. Silloin vasta pystyin lukemaan tekstini lähes puolueettomasti ja uudenlaisin silmin, jolloin huomasin sekä hyvät että huonot puolet herkemmin.
9. Kärsivällisyys. Romaanin kirjoittaminen on pitkä, aikaa vievä ja varmasti tunteita herättävä työ, jonka aloittaminen, työstäminen, valmiiksi saaminen, viimeistely, myyminen ja läpi vieminen muodostavat monille, tai uskallan jopa sanoa että kaikille raskaan mutta antoisan harrastuksen/työn/elämäntehtävän. Anna sille ja itsellesi aikaa.
Tässä tällaisia ohjeita, osa ei ehkä toimi kaikilla ja muut ovat eri mieltä, mutta näillä minä etenen kirjoitusteni kanssa.
Hyviä kirjoitushetkiä ap:lle ja muille kirjoittajille!
Minä olen opiskelija (viittomakielen ohjaaja) ja kolmen vuoden päästä kun valmistun, olisi tavoitteena opiskella toimintaterapeutiksi. Mieheni on koulutukseltaan kokki mutta hän on eläkkeellä.
No, mikäs sinulle tuli? Tietääkseni sanaa hihhuli ei ole varattu ainoastaan uskovaisille, vaan se termi sopii erittäin hyvin tähän joukkoon, joka halveksii heitä, jotka eivät kirkosta eroa. En muuten sanonut, olenko eronnut kirkosta, sanoin vain, että jos näille paasaajille (käykö tuo sana paremmin?) vastaa kielteisesti, niin alkaa armoton käännyttäminen. Suoraan sanottuna en ymmärtänyt tuota päivystämiskommenttiasi, minä olen täällä pitkin vuotta aina silloin tällöin, enkä törmää kirkosta eroamiseen liittyviin aloituksiin oikeastaan koskaan muulloin (ellei jokin kohu ole ollut päällä) toisin kuin vuoden lopussa.
Yritetään pitää tämä keskustelu asiallisena, itse kukin. Ei ole tarvetta mennä henkilökohtaisuuksiin. Ja vaikka asia ei sinulle kuulu, niin minä en ole koskaan eläessäni kuulunut kirkkoon. Yllätyitkö tästä?