pulu

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäisenä tulee sellainen aika välinpitämätön ajatus, että hyvä kun mun ei tarvitse tehdä tuolle asialle mitään. Jos se huuto jatkuu, ärsyynnyn, tuskastun ja ahdistun, mutten näytä sitä ulospäin.

Olen usein miettinyt, miten typerästi ihmispoikanen on viritetty. Se on niin avuton ja hoitajastaan riippuvainen, mutta kuitenkin se sitten huutaa ja rääkyy jatkuvasti niin että ajaa ympäristönsä hulluuden partaalle. Ja jos vauvan yrittää hiljentää vähänkin kovakouraisemmin, niin kas, se menee rikki tai kuolee. Kyllä mun käy sääliksi vanhempia tässä kohtaa. Eikö sen vauvan kannattaisi ottaa sellainen taktiikka että olisi vaan sievä ja sopuisa, sitten siitä voisi haluta huolehtiakin eikä vain vaientaa.

Ihmislapsi on todella typerä. Esim. seepranpoikanen synnyttyään nousee jaloilleen 5 minuutissa ja kävelee vartin päästä äitinsä kanssa turvallisille maille. Ihmislapsi konttaa, ryömii ja kuolaa 1-2 ensimmäistä vuottaan ja sitten lukuisten yritysten myötä vasta nousee jaloilleen.

99 % tapauksista ärsyttää mutta toisaalta silloin saan myös mielihyvää sen tiedostamisesta, että kotona en joudu koskaan tuollaista kuuntelemaan. Minulla ei synny huolta vauvan olotilasta, jos tämä itkee tai tekee mitään muutakaan, joskus juttelimme tästä erityispedagogiikan opettajani kanssa ja hän antoi ymmärtää, että minulla on siinä tapauksessa psykopaattisia piirteitä, jos en vaikkapa nähdessäni vauvan lastenkärryissä asuntolamme aulassa, tunne huolta siitä, missä tämän vanhemmat ovat ja miten vauva voi. No, ei voi mitään.

Jos lapsen jäätelö tippuu, ilmapallo karkaa tai hän on eksyksissä, tunnen usein piston sydämessäni ja tarpeen vaatiessa autan, mutta vauvojen ja lasten turhautumiseen liittyvä/turha itku on raivostuttavaa.

Tuo yksi vastaaja väitti että hän ottaa syliin itkevän vauvan jos äiti/isä on vaikkapa vessassa, niin en todellakaan usko että kukaan katsoo hyvällä jos joku random eukko tai ukko nappaa lapsen syliinsä sillä välin kun itse on asioimassa, itki lapsi tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

pulutossu kirjoitti:

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset eroavat kirkosta, mutta on se hieman huvittavaa, että joka vuoden lopussa palstoille pomppaavat nämä eroa kirkosta-hihhulit intoilemaan luvuista. Totuus on se, että tämä vuosi oli todella huono eromäärissä verrattuna edellisiin, ei siinä ole mitään riemuitsemista, vähän sama asia kuin jäisi neljänneksi viiden hengen juoksukilpailussa, varsinkin kun tämä vuosi oli muistaakseni sellainen milloin kirkkoon liityttiin aikaisempia vuosia enemmän.

Ja ehkä vähän menevät hermot myös siihen kun viikoittain minut pysäytetään töihin kävellessäni ja kysytään "oletko jo eronnut kirkosta" ja jos kysymykseen vastaa kielteisesti niin auta armias mikä käännytys siitä starttaa.

Miksi luulet että lähetystyö olisi yksin kirkon oikeus?

En ole missään vaiheessa sanonut tai mielestäni antanut edes ymmärtää näin, on aivan samantekevää paukutetaanko päätäni Raamatulla, Koraanilla, reseptikirjalla tai kirkosta eroamistilastojen kopionipulla, hermot menevät silti.

Jonne Aaron?

Mites on Juha Tapion laita?