pulu

Vierailija kirjoitti:

Itse kirjoitit, että teini halusi uuden puhelimen ja sinä sanoit, että ei hankita niin kauan kuin vanha toimii.

Miksi ihmeessä et istunut teinin kanssa miettimään, miksi täytyy saada uusi puhelin, millainen sen tulisi olla, mitä se maksaa jne. ja yhdessä olisitte suunnitelleet sen hankinnan? Ei huomenna tai ensi viikolla, ei välttämättä kokonaan vanhempien maksamana, mutta kuitenkin niin, että teinille olisi selvää, koska hän sen saa.

Nyt lupasit uuden, kun vanha on rikki. Kyllä, menit sen lupaamaan, joten olisi pitänyt jo siinä vaiheessa ymmärtää, mitä lupauksesta seuraa. Voit tietty kiusata teiniä ostamalla vanhan tai olemalla ostamatta, mutta nyt on kyseessä muutakin kuin puhelin eli uskottavuutesi vanhempana. Pidätkö lupauksesi vai menetkö sen vesittämään? Nuori voi loppuikänsä vedota siihen, että ensin lupasit ja sitten rikoit lupauksesi, miksi hänenkään täytyy lupauksiaan pitää?

Minsta on väärin rangaista nuorta vanhempansa virheestä.

Oikein aivoihin sattuu lukea noin surkeasta kasvatusmetodista.

Kyllä itse asiassa. Kauneimmillaan hän näyttäisi kuvien perusteella olevan hattukuvassa ja sen oikealla puolella olevassa kuvassa. Olen aina sanonut, että naururypyt kaunistavat, enkä tarkoita nyt henkisellä tavalla vaan ihan oikeasti naururypyt ja -juonteet ovat parhaimmillaan silmissäni ulkonäölle suotuja lahjoja samalla tavalla kuin kiinteät rinnat, pyöreä peppu, valkoiset hampaat tai kiiltävät hiukset.

Mutta eikö noin pitkän ketjun poistamisen sijasta voisi poistaa ne yksittäiset, asiattomat viestit? Minä luulen että tämän palstan modet ovat hylänneet Aihe vapaa-kaupungin ja koneelle on asetettu automaattikuollettaja, joka poistaa ketjun heti jos yksikin klikkaa asiaton-painiketta.

On sitä nolompaakin nähty mutta mielestäni ne olivat nolon näköisiä jo sillä hetkellä kun suunnittelija piirsi ne paperille, joten olen sikäli vähän huono vastaamaan.

Toisin kuin monet muut, minä en suosittele äkkimuutoksia ja ehdottomuutta elämäntapaa korjattaessa. Jos sinulla on ollut tapana syödä joka päivä suklaapatukka, vähennä määrää ensimmäisellä viikolla yhdellä, eli ole yksi päivä syömättä herkkua. Seuraavalla viikolla kaksi, sitten taas kolme. Sekä mieleni että kehoni ehti tottua tuossa rytmissä muutoksiin ja hiljalleen kalorimäärät vähenivät ja liikunta (jota sovelsin tuohon samaan tyyliin, eli ekalla viikolla yhtenä iltana puolen tunnin lenkille, tokalla viikolla kahtena iltana) lisääntyi. Tuon ympärille minun oli suhteellisen helppoa liittää lisää kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon, vähentää napostelu minimiin ja ottaa liikunta osaksi arkeani. En siis kokenut sellaista shokkia elämästä ilman suklaata/jäätelöä/pikaruokaa, jonka koin aina aikaisemmin kun vedin armottoman stoppirajan kaikelle herkuille, aloitin lenkkeilyn jokaisena iltana ensimmäisestä päivästä lähtien ja vedin tunnin, pari hölkkälenkkejä verenmaku suussa, söin vain salaattia, pähkinöitä ja hedelmiä. No tuollainen rääkki ei kovin kauan kantanut ja pian palasin takaisin entiseen, siksi suosittelen rauhallista alkua.