pulu

En muuten tunnista itseäni tuosta kuvailustasi, mutta tuo tiukan ponnarin sopimattomuus kyllä täsmää täysin minuun. Pääni muotoon ei vain käy tuo perusponnari, en osaa selittää miksi, mutta kalloni näyttää valtavalta ja erityisesti takaraivon alueelta kun sliippaan kaikki hiukset taakse ja sidon ponnarille. Se, että jättäisin etuhiuksiin hieman hapsottavia hiuksia, pehmentäisi lookia, mutta ne häiritsevät niin että alitajuntaisesti aina vetäisen ne hapsut korvan taakse. Haluaisin osata kaikkia kauniita kampauksia, etenkin lettien tekemistä, mutta kun en opi.

Vierailija kirjoitti:

Ja heti paikalla tähän aloitukseen syöksyi pari mammaa kertomaan, että urheilu ja terveelliset elämäntavat ne vasta ihmisen rumentavatkin. Lihavuuskin kaunistaa, hohhoijaa.

Hehän puhuivat vain koko elämän kestäneestä rääkkidieetistä eikä terveellisistä elämäntavoista. Ja se on totuus, että vanhemmiten pieni pyöreys (ei lihavuus) saavat naisen näyttämään pehmeämmältä ja hyvin säilyneeltä, sillä rypyt ovat huomaamattomammat. Ja tämä pätee siis lähes kaikkiin ikäluokkiin, että pieni pehmeys on vain terveyden kannalta hyvästä, eli joku pömppis ei ole kauhistus.

3, 4, ja 5 olivat kamalia, ensimmäinen ihan sievä, joskin varmaan aika epäkäytännöllinen, toka oli rockimpi mutta aika halvan näköinen, kuutonen oli, no, ihan ok. Näistä kenties paras.

Minulla menee vuodessa ehkä satanen, jos siis kaikki deodorantit, shampoot ja rasvatkin lasketaan. Jos pelkät meikit lasketaan, niin meikkivoide 7 €, kulmakarvageeli 5 €, puuteri 6 €, kulmakarvakynä 8 €. Muita meikkejä en käytä, eli se tekisi 2,1 € per kuukausi. Hiukseni värjään itse kerran vuodessa (juurikasvu ei ole ruma koska oma sävyni on niin lähellä värjäysväriä, se kuitenkin jonkin verran kuivattaa erittäin rasvaista tukkaani ja se on paremman näköinen silloin) ja leikkautan kuudella eurolla myös kerran vuodessa latvat. Näistä tulee yhteensä noin 18 € lisää.

Eikö se kultainen keskitie olisi paras? Minä olen onnellinen siitä että en saanut niitä 2000-luvun muotijuttuja, vain siksi koska kaikille muillakin oli. Äitini oli yksinhuoltaja, minä ainoa lapsi, ja jos vaikka farkkuni menivät rikki, hän osti minulle uudet, mutta hintaluokka asetettiin ja se oli järkevä: max 60 €. Silloin opin etsimään laatua ja hyviä tuotteita halvemmalla hinnalla ja kiertämään kaikenmaailman merkkiliikkeet kaukaa.

En usko, että nuorelle oikeasti olisi hyväksi tuo että vanhemmat silmää räpäyttämättä ostavat tuotteet, jotka lapset haluavat vain siksi että muillakin on. Esimerkiksi Jopo on todella epäergonominen pyörä, jos välität lapsesi ryhdistä ja selästä/niskasta, ei sellaista missään nimessä suositella ostettavan, vaan kunnon polkupyörä Jopon tilalle. Myös se, että vanhemmat kannustavat lasta joskus kulkemaan vastavirtaan eikä aina lampaana kulkemaan muiden perässä, vaikuttaa (positiivisesti) hänen itsetuntoonsa. Joissain asioissa voi tietysti antaa periksi, mutta kuten sanoin, kultainen keskitie on paras.