pulu

Minä olin 17 aloittaessani seurustelun 13 vuotta vanhemman mieheni kanssa ja kyllä me lähipiiriltä saimme pari ensimmäistä vuotta paljon epäilyjä suhteen vakavuudesta, mutta nyt kun viidettä vuotta yhdessä olemme olleet ja elämä on hyvin tasapainoista sekä hyvää, niin nämä epäilykset ovat laantuneet.

Vierailija kirjoitti:

Ja sinä olet nyt yhtä alhainen kuin se nainen joka sinun miehesi kanssa heilasteli. Noh, kukin tekee niinkuin parhaaksi katsoo. Itse en tuollaisen "koston" jälkeen tuntisi oloani mitenkään yleväksi ja voittajaksi. Kaikista paras ns. kosto olisi ollut jatkaa elämää entistä vahvempana ja tehdä elämästään sellaista kun haluaa. Ei vajota tuolle tasolle. Todistit ettoet itse ole sen parempi.

Ei tuollainen toimi, oikeasti. Olen vasta parikymppinen mutta jo nyt olen monta kertaa pannut merkille että eivät tuollaiset mulkerot piittaa, jos pää ylhäällä jatkat matkaasi ylpeänä siitä, että et alentunut samalle tasolle. Uskovaisuudestani huolimatta minä en näe toisen posken kääntämistä lyöjälle ihailtavana ja toimivana asiana jos et satu olemaan Jeesus. Noloa, joidenkin mielestä, mutta minä lyön samalla voimalla takaisin. Karma kyllä toteutuu, jos sitä vähän avittaa.

Kaikkea nämä rasvamollukat saavatkin olemassaolollaan ja erityisesti näyttäytyessään aikaan. Miettikää jos vaikka polvilla tai lapaluilla kävisi sama efekti!

No komeaksi en todellakaan sanoisi mutta en kyllä ryppyiseksikään, nuohan ovat tavallisia ilmejuonteita joita jo vauvoillakin on.

Syitä on monia, päällimmäisin on se, että en vain koe tarvetta lapselle. Toinen on eettiset syyt, maailma on oikeasti todella vääränlainen lapsen elämää varten, en myöskään halua että lapseni joutuisi kokemaan paineita ulkonäkönsä ja mammonan vuoksi. Niillehän tänä päivänä eletään. Kolmannakseen lapset ovat äärimmäisen tylsiä olentoja, ja tyhmiä, jos vertaa eläinlapsiin eikä mikään mikä liittyy lapsen elämään kiinnosta minua.

Neljännekseen en aio kuluttaa rahaa ja aikaa asiaan jota en halua, laskuja lukuunottamatta, käytän sen mieluummin itseeni ja läheisimpiini. Viidennekseen ulkonäkö on suorastaan rapistunut kaikilla tuttavillani ensimmäisen kahden vuoden aikana lapsen hankinnasta, enkä halua rupsahtaa ennen aikojani.

Seitsemäs syy on se, että lapset osaavat olla pirun julmia ja ilkeitä, saati sitten teinit, enkä omassa kodissani aio kuunnella keneltäkään itseni haukkumista, mitä tuttavani saavat lapsiltaan kuulla hyvästä kasvatuksesta huolimatta. Kahdeksas ja kenties se painavin syy on, että minun elämäni on tarkoitettu johonkin muuhun kuin lapsen kasvattamiseen, olen hyvä kirjoittaja ja uskon elämäntehtäväni olevan kirjoittaminen, vaikka en alaa opiskelekaan. Saatan valvoa teokseni kanssa inspirastiopuuskissa aamukuuteen viikkotolkulla, ei sellaisessa rytmissä lasta kasvateta. Kaikki muukin aikani käytän johonkin oleellisempaan ja tärkeämpään kuin jälkikasvu.

Muoks. Kuudes syy jäi välistä, se olkoon se, että vanhemmat kokevat järkyttävää painetta tänä päivänä vanhemmuudesta, pääosin toisten vanhempien taholta, enkä kaipaa sellaista elämääni.