pulu

Minä lausun sen niin kuin saksanopettajani lausui; Mynhjen.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella naisella on hintansa. Terv. varakas vanhempi mies joka on käyttänyt n. 100 000 euroa naisiin viimeisen 10v aikana. Ja eivät olleet maksullisia vaan tavallisia naisia ketkä oikeasta hinnasta levittivät lettunsa.

Jokaisella miehellä on myös hintansa, jos tarjoan sinulle miljoonaa sillä että annat minulle kielihoitoa niin varmasti suostut.

Ärsyttää:



Mielipidettään keskustelukumppanista riippuen jatkuvasti vaihtava.



Asiasta tietämättömien/vain sivukorvalla kuulleiden ihmisten päteminen.



Henkilöt, jotka eivät ymmärrä henkilökohtaisia rajoja eivätkä osaa siten nähdä, milloin on hyvä hetki vaikka jutella tai milloin se menee jo tuppautumisen ja tyrkyttämisen puolelle.



Rahatilannettaan valittavat ja sossua syyttelevät tyypit, jotka vain eivät itse osaa minkäänlaista rahanhallintaa tai budjetointia.



Eläimiä halveksivat ja aliarvioivat ihmiset.

Ihmiset, jotka tekevät tietyt asiat tietyllä tavalla, koska "näin tämä ollaan aina tehty."

Ällöttää: Ihmiset jotka eivät hoida päivittäistä hygieniaansa tai ovat keksineet jotain korvaavaa tilalle, kuten sitruunahappodeodorantti tai kalanmaksaöljyshampoo.



Seksuaalisesti muita ahdistelevat ihmiset, ikää katsomatta.

Minä uskon että medialla ja somella on valtava vaikutus myös tähän, sillä ulkonäköpaineet muokattujen selfieiden keskellä ovat paisuneet, myös bloggaajat ja vloggaajat lataavat helposti saataville meikkausvinkkejä ja kauneus näkyy mielestäni ennemminkin kuvissa. Livenä jokin coutoring(?) näyttää nimittäin aika hurjalta ja rumalta, kuvissa taas lähes täydelliseltä. Kauniin ulkonäön tavoittelusta on tehty ihan luonnollinen, normaali asia, jota "kaikki" tekevät. Ihmiset saattavat käyttää viimeiset rahansa kynsi,- hius-/ripsihuoltoon tai tekorusketukseen ym. eikä sitä sillä lailla kummastella kuin vaikka 90-luvulla olisi tehty. Se on aika surullistakin, koska lapset kasvavat tähän pinnalliseen muottiin.

Yläkoulun jälkeen pääsin ammattikouluun pääsykokeiden kautta lukemaan koruartesaaniksi ja kiusaaminen loppui kuin seinään. Menestyin luokallani ja sain stipendin, mutta tiesin että tuolla alalla en tulisi pysymään, tarkoitukseni olisi jossain muualla. Sitä kautta kuitenkin löysin nykyisen mieheni, kun hän tilasi minulta korun ja sen luovutushetkessä välillämme löi kipinöitä ja hän pyysi minua treffeille ravintolaan. Ikäeroa meillä oli 13 vuotta, mies oli vuosi sitten eronnut ja työtön taidemaalari, mutta lukuisten vaikeuksien kautta saimme toisemme ja elämämme on nyt tasapainoista. Muutin hänen luokseen asumaan 17-vuotiaana vuotiaana, ja kahden vuoden päästä menimme kihloihin.

Valmistumiseni jälkeen pidin kaksi välivuotta ja etsin itseäni. Halusin näyttelijäksi enemmän kuin mitään muuta, ja hain Teakiin kolmesti. Neljättä kertaa ei tullut, sillä ymmärsin sen, että vaikka jollain ihmeellä saisin näyttelijän koulutuksen, päätyisin luultavasti työttömäksi freelanceriksi kuten lähes kaikki Teakista ja Nätystä valmistuvat. Löysin kutsumukseni ihmisten läheltä, alalta, jossa myös tarvitaan ilmaisutaitoa; viittomakieli. Pääsin 150 hakijan joukosta 20 hengen ryhmään opiskelemaan viittomakielen perustutkintoa, ja tämän jälkeen yritän kaikkeni päästäkseni opiskelemaan toimintaterapeutiksi. Muutin opiskelun perässä Turkuun. Tällä hetkellä panostan koulunkäyntiin, parisuhteeseen ja uusiin ystäviini, joita sain uudelta paikkakunnaltani. Näen äitiäni lähes viikoittain, hän on elämäni tärkein henkilö. Teen yhä koruja sivutyönä ja harrastuksena, pajatilat sain tietynlaisena anteeksipyyntöä kaikesta menneestä tuolta uusveljeltäni, nykyisin siis aikuiselta mieheltä, joka omistaa ison hallin lähellä minua ja jonka kanssa tapasimme pitkän ajan jälkeen samassa rappukäytävässä, missä kumpainenkin asui. Hassu sattuma siis. Hänen kanssaan minulla on nykyisin melko hyvät välit. Suunnittelemme mieheni kanssa häitä ja omaa taloa, lapsia emme halua, mutta lemmikkien suhteen meillä on haaveemme. Kirjoitan romaania, jonka toivon joskus julkaistavan, mutta olen melko itsekriittinen kirjoittaja joten katsotaan nyt saanko tuota koskaan edes kirjoitettua loppuun, kun jatkuvasti löydän korjattavaa. Teatteria harrastan yhä vakavasti, ja kaikki muutenkin tuntuu nyt olevan jotenkin elämässäni niin hyvin.