pulu

Koska itse työskentelen koulumaailmassa, olen noteerannut sen, että valtaosa liikunnanopettajista ovat itse entisiä urheilijoita tai pakkomielteisen intohimoisesti siihen suhtautuvia. Heillä ei ole sellaista pedagogista osaamista ja pitkän tähtäimen näkökulmaa, vaikka liikunnanopettajan koulutuksen olisivatkin käyneet.

Liikunta on kyllä sellainen oppiaine minkä toteutusta en koskaan lakkaa hämmästelemästä. Tuloskeskeisyys, parhaiden suorittajien suosiminen, opettajan henkilökohtaisten mielenkiinnonkohteiden mukaan meneminen, lajien sukupuolittaminen, tietoinen tai tiedostamaton "huonompien" nolaaminen...

En esimerkiksi ymmärtänyt koskaan sitä, miksi pojat pelasivat jääkiekkoa ja tytöt ringetteä. Vaikka joskus olisimme kerran kokeilleet jääkiekkoa, niin pojat eivät ringetteen tutustuneet senkään vertaa. Sama juttu telinevoimistelun ja tanssin kanssa. Tällainen sukupuolittaminen on vanhanaikaista ja ylläpitää ajatusta siitä, että vaikkapa telinevoimistelu on vain tytöille ja ringette jotenkin vähempiarvoinen kuin jääkiekko.

Puhumattakaan joukkuevalinnoista. Kuinka kenelläkään on koskaan edes tullut mieleen, että tuo olisi hyvä idea? Mitä sillä yritetään opettaa, kun ei edes missään kohtaa kannusteta siihen, että valitaan ikään kuin järjestyksessä tai reippaan asenteen perusteella tms.?

pulupentele kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta, edellisessä suhteessani koin melko kovia paineita näyttää hyvältä. Tiesin, että olen oikein nätti, etenkin kun laittaudun, mutta silti tunsin itseni exän silmissä kovin mitättömäksi. Minulla on hyvä itsetunto, mutta kaipasin niin hirveästi häneltä kehuja, huomiointia. Kun oikein laittauduin ja olin mielestäni kauniin näköinen, toivoin, että hän sanoisi vaikka että "olet nätti." Mutta se ei vain ollut hänen tapaistaan, ei ollut koskaan ollut. Hänen exänsä ovat myös kauniita ja hän pitää naisen estetiikasta, mutta ei kehunut heitäkään. Tiesin, että hän ei olisi ollut kanssani, jos ei olisi pitänyt ulkonäöstäni. Yhden kerran hän sanoi joskus että "hel**tti sentään kun sä oot kaunis nainen" ja vaikka se tapahtui aivan suhteen alussa, sain siitä hyvää mieltä aina kelatessani tuota lausetta. Hän kehui kyllä seksikkäitä julkkiksia ja ystäviäni, ei siis mitenkään limaisesti, mutta kehui kuitenkin. Hyvännäköinen, seksikäs, yms. Se ei olisi haitannut, jos itse olisin saanut siitä osani.

Joku voi pitää heikkoutena sitä, että janosin exäni kehuja, mutta se vain on minun tarpeeni. Jossain kohtaa keskustelin hänen kanssaan asiasta ja kysyin, kokeeko hän sen vaikeaksi antaa minulle sanallista huomiota. Vastaus oli kyllä, mutta hän ei tiennyt, miksi se ongelma hänellä oli aina ollut. Miksi hän voi kehua tuntematonta näyttelijää tai kumppaninsa ystävää, mutta ei itse puolisoa, vaikka selvästi kuitenkin himoitsi tätä?

Jatkan vielä tästä, että itse olen aina ollut luonteva kehuja ja nautin siitä, että ihminen, joka ansaitsee kehunsa, saa ne myös kuulla. Olin aivan hulluna exääni ja ylistin häntä aina kun sille oli syytä. Hänen kroppaansa, huumorintajuaan, kokkaus- ja ajotaitojaan, kasvojaan, hiuksiaan, hymyään, puhetyyliään, työmoraaliaan, käytöstapojaan jne. En ollut tajunnut sitä, että jollekin ihmiselle jopa oman kumppanin kehuminen voi olla todella vaikeaa.

Ymmärrän ap:ta, edellisessä suhteessani koin melko kovia paineita näyttää hyvältä. Tiesin, että olen oikein nätti, etenkin kun laittaudun, mutta silti tunsin itseni exän silmissä kovin mitättömäksi. Minulla on hyvä itsetunto, mutta kaipasin niin hirveästi häneltä kehuja, huomiointia. Kun oikein laittauduin ja olin mielestäni kauniin näköinen, toivoin, että hän sanoisi vaikka että "olet nätti." Mutta se ei vain ollut hänen tapaistaan, ei ollut koskaan ollut. Hänen exänsä ovat myös kauniita ja hän pitää naisen estetiikasta, mutta ei kehunut heitäkään. Tiesin, että hän ei olisi ollut kanssani, jos ei olisi pitänyt ulkonäöstäni. Yhden kerran hän sanoi joskus että "hel**tti sentään kun sä oot kaunis nainen" ja vaikka se tapahtui aivan suhteen alussa, sain siitä hyvää mieltä aina kelatessani tuota lausetta. Hän kehui kyllä seksikkäitä julkkiksia ja ystäviäni, ei siis mitenkään limaisesti, mutta kehui kuitenkin. Hyvännäköinen, seksikäs, yms. Se ei olisi haitannut, jos itse olisin saanut siitä osani.

Joku voi pitää heikkoutena sitä, että janosin exäni kehuja, mutta se vain on minun tarpeeni. Jossain kohtaa keskustelin hänen kanssaan asiasta ja kysyin, kokeeko hän sen vaikeaksi antaa minulle sanallista huomiota. Vastaus oli kyllä, mutta hän ei tiennyt, miksi se ongelma hänellä oli aina ollut. Miksi hän voi kehua tuntematonta näyttelijää tai kumppaninsa ystävää, mutta ei itse puolisoa, vaikka selvästi kuitenkin himoitsi tätä?

Vierailija kirjoitti:

pulupentele kirjoitti:

En kyllä ihan ymmärrä, mitä Petra on tuonut tuonne taloon. En ole katsonut 24/7:ää, joten perustan mielipiteeni vain koostelähetyksiin. Vetoaako hän siksi ihmisiin, koska on urheilija, ei ärsytä olemuksellaan eikä tuo radikaaleja mielipiteitä tms. esille?

Sanoo pari kertaa päivässä jonkun hassun lauseen. Lopun ajan murjottaa nurkassa.

No kun tällaisen kuvan hänestä olen saanutkin. Aloin oikein miettiä että milloin olen kuullut edes hän äänensä missään kohtaa noista koosteista. Ehkä äänestäjät vain näkevät hänessä jotain mitä minä en näe.