pulu
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...
Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.
Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa.
En ihmettelisi vaikka saisin siitä hyvästä syntisenä pakanana hylätyn leikkikurssista.
Luultavasti tulisi hylätty. Ja vakavasti pohdittaisiin onko tämä opiskelu sinua varten?
Näin todella on tapahtunut, ei minulle vaan toiselle luokkalaisille; hän kyseenalaisti mm. sen, että onko musiikkileikkien ja tuolijumppien kuuluttava välttämättä vanhuksen elämään ja myöhemmin hän sanoi että ihmiset eivät pidä yleisesti sellaisesta leikkimisestä missä pitää olla todella läheisessä kontaktissa toisen kanssa, ja seurauksena oli että leikkikurssin opettaja oli ottanut tämän puheeksi linjavastaavamme kanssa ja he sitten pitivät pienen puhuttelun aiheesta. No, luokkakaverin kanta ei muuttunut.
Minä taas kyseenalaistin sen, että lasten pitäisi aina, säästä huolimatta olla leikkimässä ulkona leikkituokioiden aikana ja että heille pitäisi jokaiselle hetkelle keksiä aktiviteetteja. Saamme näissä tuokiotehtävissä miinusta jos tuokiota ei pidetä ulkona (vaikka kyseessä olisi esim. tarinankuunteluhetki) tai jos emme ole suunnitelleet vaikka temppuratatuokiolle jonotushetkiin tekemistä lapsille (siis kun lapsi odottaa jonossa vuoroaan että saa mennä radalle). Selitin sen sillä että temppuradassa itsessään on tarpeeksi aktiviteettia ja että lapsen täytyy varhain jo oppia myös odottamaan vuoroaan eikä olettaa että hänelle keksitään joka ikiselle luppoajalle jotain tehtävää, siinähän väsyykin jos jossain jonossakin pitää hyppiä X-hyppyjä yms. Tästä täysin asiallisesta kyseenalaistamisesta sain minäkin tiukkaa palautetta arviointikeskustelussa.
Vierailija kirjoitti:
pulutossu kirjoitti:
Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...
Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.
Linkkaa tää myös niille jotka teitä kouluttaa.
En ihmettelisi vaikka saisin siitä hyvästä syntisenä pakanana hylätyn leikkikurssista.
Voi että. Tietäisitte paljonko meillä ohjaajakoulutuksessa painotetaan että leikkiminen on tärkeää iästä huolimatta, aikuiset kaipaavat leikkimistä mutta eivät kehtaa sanoa sitä, oikeasti he nauttivat suuresti leikkimisestä, tutustumisleikit saavat jään (ja pään) hajoamaan ja kaikki pohjimmiltaan tykkäävät niistä, vanhukset haluavat leikkiä ja heidän tarvitsee leikkiä, monta kertaa viikossa, leikkikää, leikkikää, koskettakaa, leikkikää, koskettakaa, laittakaa heidän välilleen kontaktia ja vuorovaikutusta...
Olen linkannut luokkalaisilleni tämän sivun ja totesimme vain, että jonain päivänä mekin olemme noita kanteleella ponilaulua soittavia imbesillejä joita vihataan ja joille nauretaan. Voin sanoa että ei meistäkään kukaan siitä pakkoleikittämisestä pidä, mutta kun koulutukseemme kuuluu se niin vahvasti, niin ei siitä uskalla irtautua, varsinkin kun meitä jatkuvasti aivopestään siihen miten kaikki rakastavat leikkimistä. Meillä oli erillinen kurssi pelkästään tutustumisleikeille, miettikää.
Ensimmäisen kerran nyt varmaan syntypäivänäni, siitä lähtien äiti sanoi joka päivä minulle nuo sanat, mummuni sanoi myös aina puhelimessa ja kasvotusten. Mieheltä kuulin nämä sanat muutama viikko tutustumisen jälkeen, viimeisimmän kerran eilen.
En kehtaa sanoa koulua, vaikka kaikki luokkalaiset nyt varmaan joka tapauksessa tunnistavat minut näistä teksteistä jos tätä lukuvinkkiäni läpi käyvät, mutta sen sanon, että tämä on ihan yleinen asenne liki kaikissa ohjaajakoulutuksissa. Valitettavasti.
Josta tuli mieleeni, että meidän tulisi kahden viikon päästä pitää uudelle, ensimmäisen vuoden ohjaajaopiskelijoille 5-6 tutustumisleikkiä, jota opettajat tulevat siis valvomaan. Onko teillä heittää ideoita siedettäviin tutustumisleikkeihin, tätä kun ei voi skipata mitenkään, enkä haluaisi näitä opiskelijoita pakottaa mihinkään idioottimaiseen. *tähän silmiä pyörittelevä emoji* Luokkalaiseni ovat ehdottaneet esim. sitä täällä monesti mainittua vessapaperileikkiä, oman nimen lausumista jonkun tietyn tanssiliikkeen tahtiin ja ah niin hirveää ponileikkiä. Kyseessä siis 16-50-vuotiaat opiskelijat, joita meidän tulee leikittää.