Pulihapuliini

Millä raskausviikolla olet menossa? Tuo tarvehan vain nousee raskauden edetessä koko ajan.

Lääkärin mukaan suurin nousu insuliinin tarpeessa on siinä rv20 eteenpäin, voi olla vähän myöhemminkin. Johonkin noille viikoille saakka käytin jotain 25ky, kunnes insuliinin tarve lähti sitten nousukiitoon molemmissa raskauksissa.

Esikoisen kanssa suurin annos iltainsuliinia (Protaphane) oli 72ky, kunnes muutamaa viikkoa ennen synnytystä tarve laski niin, että lopussa käytin 50-52ky. Nyt toisessa raskaudessa suurin annos oli 68ky, ja nyt rv36 tarve laskenut sen verran, että testailen tässä pärjäisikö 54 yksiköllä. Viime yönä oli sen verran pahat hypoglykemiat, että pakko laskea ja yrittää löytää sopiva annostus.

Vinkkeinä aamun arvoihin myös se, että jos annostus on liian iso, sokerit tuppaa nousemaan aamusta. Johtuu siitä, että jos verensokeri hujahtaa yöllä hypojen puolelle, etkä herää korjaamaan sitä, maksa korjaa itse ongelman nostamalla sitten verensokerin aamulla liian korkealle. Voi johtaa siihen, että tulee nostettua turhaan annostusta, mutta sinulla tuskin on (vielä) tätä ongelmaa. Koholla oleviin aamusokereihin vaikuttaa toisinaan myös huonot unet ja stressi, että vaikka annostus olisi oikea, niin joku päivä voi tulla heilahdus. Jos taas jatkuvasti koholla, niin sitten väärä annostus. Ei tuossa muuta voi, kun jatkaa annostuksen nostamista ja katsoa, missä vaiheessa tasaantuu.

Mittaile kuitenkin myös yöllä sokereita, ettei käy niin, että aamun nousu johtuukin jonain päivänä liian pienen annostuksen sijaan liian suuresta, ja yritä olla stressaamatta vaikka kaikki arvot ei täysin puitteissa olisikaan. Stressi vain pahentaa asiaa.

Hei!

Tämä raskaus tuntuu vaikeammalta kuin ensimmäinen, varmaan levon puutteen takia, kun pitäisi jaksaa kolotuksista huolimatta olla menossa tuon 1v 2kk esikoisen perässä koko ajan. Lonkkaa kolottaa, selkää jomottaa, hemoglobiinit laskeneet 30 pykälää (ei kuitenkaan vielä anemiaa, mutta rautalisä piti aloittaa) ja jo pelkkä seisominen tuntuu joskus siltä kuin olisi maratonin juossut. Syke on taivaissa, sokerit on taivaissa ja refluksi vaivaa lääkityksestä huolimatta. Ruokavalio ei ole yhtä hyvä kuin pitäisi olla insuliinihoidossa, mutta en vaan jaksa stressata koko aikaa.

Pohkeet kramppaa yöllä asentoa vaihtaessa, toinen käsi puutuu kokonaan nukkuessa ja harjoitussupistuksia ollut jatkuvasti rv 17 alkaen. Muksu myllää paljon. Raivotarjonnassa on ja pylly pystyssä niin, että on mahdollisimman tukala olla mahdollisimman ison osan päivästä :D

Tarvikkeet on hankittu, työkaverilta ostin sisarusrattaat ja ison läjän poikien vaatteita. Isosiskolta jää myös paljon vaatteita käyttöön, lähinnä ne kukkamekot laitoin pois. Isosiskolle hankittu isompi sänky ja turvaistuin, joten vanhat jää pikkuiselle. Vielä peittosetin hankin, niin on jotain omaa ja uutta uudella tulokkaallakin, vaikka eihän sitä vauva tiedä tai välitä, mistä ja kenen käytössä tavarat on olleet.

Eri sairaalaan ollaan menossa tällä kertaa, jos vaikka syntyisi vapaaehtoisesti ettei jouduta käynnistykseen, joten toivotaan, että palvelu olisi sielläkin hyvää, ettei tarvitse sitten myöhemmin kirjoitella tuohon huonot sairaalakokemukset - ketjuun :D

Tervetuloa, Peach!

Tuo 24/7 krapulafiilis on niin tuttua. Minä sentään sain tehtyä ja syötyäkin ruokaa, mutta muutaman kerran kävi niin, etten ehtinyt syödä ajoissa ja edellinen ateria tuli sen takia ulos... Eikä esikoisen kakkavaippojen vaihtaminen ja pyllyn peseminenkään ole mitään herkkua, kun hajuaisti on vielä herkempi kuin ekassa raskaudessa...

Olen miettinyt, että imettämisellä ja yöheräämisillä on varmaan vaikutuksensa siihen, miksi tässä raskaudessa on ollut niin paljon kurjempi olo kuin ekassa. Viimeksi pystyin myös lepäämään tarvittaessa, mutta ei onnistu nyt kun esikoinen tulee hädissään huutamaan korvan juureen, jos yritänkin asettua makuulle. Tämän takia ne varmaan suosittelee neuvolassa, ettei uutta raskautta ennen kuin edellisestä on vuosi, kun on äidille niin rankkaa. Ei ole myöskään mukavaa imettää hampaita saavaa lasta kipeillä rinnoilla :D

Kiloja tuli alkuraskaudessa 4kg+, kun koko ajan piti syödä. Viimeksi tuli koko raskausaikana 16kg, jotka lähti parissa kuukaudessa, niin en ole jaksanut ottaa pulttia painonnoususta. Lääkärit voi toki olla eri mieltä, kun viimeksikin käynnistyksen syynä oli "obesiteetti" ja liiallinen painon nousu, mikä suoraan sanottuna vähän huvitti, koska jos olisin ollut 2kg kevyempi ennen ekaa raskautta (eli BMI olisi ollut alle 25), niin tuo 16kg olisi ollut sallituissa painon nousun rajoissa, mutta koska BMI oli 25,7, niin ei kun tuli liikaa painoa :D

Tällä kertaa lähtöpaino oli normaalipainon rajoissa, joten saa nähdä miten tällä kertaa menee.

Raskaudesta on nyt kerrottu lähes kaikille läheisille ja valtaosa paljastikin jo arvanneensa, kun maha on niin näkyvä :)

Tervetuloa Enninen ja Jenspa85! Täällä on vähän hiljaista, mutta toivottavasti vilkastuu ennen pitkään, kun rakenneultrat alkaa olla edessä muillakin.

Itsellä on ylimääräinen ultra ennen rakenneultraa tuossa lokakuun lopussa, koska riskiraskaus (diabetes ja verenhyytymishäiriö), joten joudun käymään äitipolilla melkeinpä kerran kuussa. Ensimmäisessä raskaudessa oli vielä mukavaa, että pääsi näkemään pikkuisen välillä parikin kertaa kuussa, mutta nyt kun on hoitovapaalla ja tulot pienet ja jokaiselle käynnille täytyy hankkia lapsenvahti, tuntuu siltä, että joutuu käymään, vaikka ei haluaisi ja olisi varaakaan.

Joko te olette kertoneet ystäville ja sukulaisille raskaudesta? Meillä äitini arvasi mahan turvotuksen takia, joten kerroin sitten kaikille muille paitsi miehen perheelle. Jätin miehen vastuulle kertoa, mutta ei ole sanonut halaistua sanaa, vaikka tilaisuuksia olisi ollut, joten täytynee kertoa itse.

Ihanaa, että olette tehneet keskustelun myös meille huhtikuisille. Olen sitä aika pitkään kaipaillut, mutten itse uskaltanut tehdä :)

Olen 32v, ja toinen lapsi tulossa. Rv 13+2, laskettu aika 3.4. Esikoinen on nyt 10kk, eli ikäeroa lapsille tulee vain 1v 4kk. Hoitovapaalla olen, enkä varmaan ehdi töissä käydä ennen uutta äitiyslomaa kuin korkeintaan kääntymässä. Suunnittelin pitäväni viimevuotiset lomat hoitovapaan ja uuden äitiysvapaan välissä.

Olo ollut paljon karmeampi kuin ekassa raskaudessa, ekat viikot oli pahoinvointia suunnilleen 24/7, nykyään enimmäkseen aamuisin ja iltaisin ja joskus on pitänyt rynnätä oksentamaankin. Refluksi vaivaa, eikä reseptilääkityskään auta. Selkä reistaa, mutta esikoista pitäisi silti jaksaa nostella.

Viime raskaudessa oli insuliinihoitoinen raskausdiabetes, joka jäi synnytyksen jälkeen ns. päälle, eli sokerit jäi koholle, joten tällä kertaa insuliinit on olleet alusta asti käytössä. Vähän hankalaa, kun pahoinvointi on erittäin vahvasti kytköksissä nälkään, joten kun nälkä iskee, pitäisi ruoka olla jo suussa, eikä vasta silloin ruveta laskemaan hiilihydraatteja ja pukkaamaan piikkiä. Hypoglykemioitakin on ollut, kun ei ole ehtinyt ajoissa syömään.

Hankintoja olen mietiskellyt, lähinnä sisarusrattaita ja sitä pitääkö hankkia toinenkin pinnasänky. Ja esikoinenkin pitäisi ehtiä vieroittaa rinnalta ja saada nukkumaan omassa sängyssä, kun on viime aikoina tykästynyt liikaa nukkumaan meidän välissä, vaikka ennen nukkui nätisti pinnasängyssään. Tekemistä olisi, kunhan vain olisi jaksamistakin :D