ptr

hei tuu vaan tohon toiseen ketjuun, siellä on useampi samassa tilanteessa :)

terolutit auttaa mitään, mun mielestä ne auttaa siihen..? (voin toki olla väärässä) mä oon myös kuullut siitä, että jos on epäsäännöllinen kierto niin pääsis vähän nopeampaa. me odoteltiin tasan vuosi ja tehtiin ne alkututkimukset sitä odotellessa. ajattelin itse nyt tämän kuun vetää ovistikuilla kun ei mitään kuulu eikä näy, että jos mun omat tuntemukset vaikka heittääkin ja ovis tapahtuu joskus paaaaljon myöhemmin. mun oli pakko myös soittaa neuvolaan, kun tuntuu että mulle lyödään vaan aikoja aikojen perään ja kukaan ei infoa mua millään + se, että hiukset lähtee aika reippaalla vauhdilla. sain sitä kautta toivoa tähän hommaan ja etenkin poistettua stressiä, jihuu!

tsemppiä teille molemmille :)

Miten teillä touhutaan oviksen aikaan? Jalat ristissä & käsilläseisontaa ja toivotaan että tavarat pysyy sisällä? :D Me ollaan miehen kanssa yritetty nyt 1v2kk, eikä ketään näy missään. Ovuloin kuitenkin joka kuukausi ja aika on polille vasta loka- ja marraskuulle. Mietin, voiko tässä tehdä enää muuta kuin odotella? Ilokseni huomasin stressin ansiosta että hiukset ovat ruvenneet lähtemään ja mietin miten sitäkin saisi lievitettyä tai jopa poistettua. Tässä nyt alka kieltämättä pieni epätoivo iskeä.. :(

"Kiva" kuulla että on muitakin joilla pelko takapuolessa. Meille tuli kutsu polille lokakuun lopulle, eikä taaskaan mitään hajua mitä tapahtuu. Kokoajan vaan eletään toiveissa että saisin soittaa niille, että aika voitaisiin perua. Pahinta ei ollut se, että asialle alettiin tekemään jotakin vaan se, kun kukaan ei ole edelleenkään kertonut mitä tuleman pitää. En tiedä pitäisikö soittaa polille suoraan kun ei näistä keskusteluistakaan sitä ole selvinnyt. Mulla ajoittui viimeisin ovulaatio juurikin kesälomalle ja miehen piiiitkien vapaiden yhteyteen, jotenkin vaan kokoajan odottaa että josko nyt. Kuitenkin sen verran pessimistiksi olen tullut, etten toisaalta edes enää toivo lasta; eihän sitä kuitenkaan tule. Toivon sinulle toiveissa90 tsemppiä ja hirmupaljon plussatuulia, toivottavasti kirjoittelisit etenemisistänne :)

Me ollaan miehen kanssa reilu vuosi yritetty ensimmäistä yhteistä lasta, ja viimekerralla neuvolan tädin juttusilla ollessani kysyin näistä konsteista ja vinkeistä mitä netissä pyörii. Vastaus oli hyvinkin selvä; ei auta uskoa niihin ollenkaan. Unohda kaikki vippaskonstit ja keskity siihen, että seksi & arkiset asiat tuntuu sinusta itsestä hyvältä. Mulla oli/on edelleen ylipainoa jonnin verran, käskettiin sitäkin pudottamaan ja nyt tuloksena -17kg. Voipi olla että on lähtenyt liian rajusti, mutta en kyllä lähtenyt sitä estelemäänkään kun rupesi ropisemaan. Oman hyvän olon kautta moni varmasti onnistuu, meillä kun ei ainakaan testeissä mitään poikkeavaa löytynyt. :)