portland

Paranemisia Kaneli ❤️

Ja jaksamista kaikille, eri kierron vaiheissanne.

Minulla ei ole mitään uutta kerrottavana, mutta työjuhannus ja nämä parin tunnin vuorojenvälit yksin kotona on nostanut kirjoittamistarpeen.

Olen tähän asti hiukan vierastanut, tai en ainakaan osaten samaistua, siihen että pitkään yrittäneet voivat kokea jopa vauvan näkemisen raskaana. Nyt yhtäkkiä ymmärrän. On kuin olisin nyt herännyt oikeasti todellisuuteen ja ne omat toiveet kristallisoituneet. Tottakai asia on tähänkin asti harmittanut ja *ituttanut, mutta jokin minussa on osannut puskea sitä loitommalle.

Haluan vauvan, haluan perheen, niin niin kovasti ja koen niin vahvaa epäreiluutta siitä, ettemme sitä saa ilman hoitoja, jos silloinkaan. Oli pakko itkeä ihan vuolaasti eilen koko tilannetta. Piti ensin odottaa 35. ikävuoteen asti, että löytyi parisuhde ja nyt kun ne toiveet, joista olin monelta osin jo luopunut, olisivatkin mahdollisia niin se ei tapahdukaan itsestään ja luonnollisesti vaan vaatii aika, rahaa ja kovaa henkistä työtä. Samalla vauvoja tupsahtaa maailmaan ympärilläni ja raskaudutaan tuosta noin vain, osa ollen täysin ymmärtämättömiä siitä kuinka valtava onni ja lahja se on. "Hankitaan lapsia". Toki ne tulevatkin melko helposti suurelle osalle ja hyvä niin, mutta huomaan itse olevan hiukan katkera. Kai sekin on luonnollista. Toivottavasti saan sen tunteen kuitenkin pidettyä aisoissa, en halua myrkyttää itseäni sillä. Huomaan myös, etten enää halua puhua tästä "projektista" läheisteni kanssa, kukaan heistä ei vaan ymmärrä mitä tämä on. "Älä stressaa", "nauti nyt kun saatte olla kaksin", "kyllä se teillekin tulee" jne. En tietenkään odota, että kaikki vaan ymmärtäisivät, mutta jostain syystä juuri tämä asia on niin vaikea ja syvälle menevä, että sitä on todella vaikea jakaa sitä kokemattoman ihmisen kanssa. Tämä on yllättänyt minut, olen normaalisti todella avoin kaikkien asioiden kanssa.

Sanoin tästä jotain yhdelle tuttavalle, jonka tiedän käyneen läpi lapsettomuutta ja mainitsin mm. kuinka se rahallinen puoli harmittaa, nytkin kun menen aukkariin niin tämä yksi tutkimus tulee maksamaan n 500€. Hän siinä sitten melkein kyynelsilmin totesi, että hän olisi ottanut vaikka kymppitonnin lainaa jos olisi ollut ajoissa liikkeellä (hänellä tuli ikä vastaan jne). Tämä ravisti minut hyvällä tavalla hereille ja yritän nyt olla miettimättä sitä rahaa. Ei ole omaa asuntoa eikä säästöjä, mutta on vakityö ja mahdollisuus maksaa pois lainaa ja luottoja, jos sellaisia pitää ottaa. En halua itse olla 48-vuotias, katsoen taaksepäin ja harmitellen sitä, että antoi mahdollisuuden mennä.

Joten hoitopolulle me tässä nyt mennään ja toivotaan hartaasti, että kevyet keinot auttaisivat. Askel kerrallaan, jaksamisen mukaan.

Toivottavasti kaikilla on mukava juhannus meneillään ❤️

Chard kirjoitti:

Käyttäjä15391 kirjoitti:

Onnea plussanneille!

Kuinka yleisiä menkkamaiset tuntemukset ovat ennen hcg-plussaa?

Minulla alkoivat sellaiset dpo 4 ja jatkuivat tänään dpo 5. Ei kipua, mutta vatsan vääntelyä. Lisäksi ovuloineen munasarjan puolella tuntuu ohimenevää kipua, ikään kuin pientä repimistä. Tuntemukset alkoivat eilen juoksulenkin jälkeen, oli eka juoksulenkki inseminaation jälkeen. Kävin kylläkin lenkillä myös tänään, sillä käsittääkseni raskaampi liikunta kiellettyä vain munasolupunktion ja tuoresiirto-ivf:n jälkeen.

Mietin, onko ajallinen yhteys lenkkeihin sattumaa, ja menikö tämä kierto harakoille, syystä tai toisesta.

No mulla on ollut menkkamaisia tuntemuksia sekä lapsettomuushoitojen tärppejä ennen että nyt parissa negakierrossa myös ja kummassakin täysin toisistaan poikkeavat menkkamaiset juilinnat noin vajaa viikko oviksen jälkeen. Että ota tuosta nyt selvää.. Päätin nyt, että mikään oire ei enää tarkoita yhtään mitään minun kohdallani. Parissa kierrossa on koettu vaikka mitä tuntemuksia :D

portland, alkoiko menkat siis kunnolla tuon testin jälkeen? Mä en kyllä ymmärrä noita onestep-liuskoja, enkä sitä että miten huono tuuri voi olla, että usean testin kasasta molemmissa kierroissa mulla on just siellä dpo 10-11 osunut se yksi huvikseen haamuileva testi..? Samaa erää kuitenkin ja kaikkea.

Joo, ihan kunnon menkat kipuineen kaikkineen. Näköjään minulla on nykyään neljä päivää tiputtelua ennen varsinaista vuotoa, tai ollut viimeiset kahdeksan kiertoa. Ja kyllä nuo oirekuvat ovat vaan mitä moninaisempia eri kierroissa, ei mitään logiikkaa, 😄.

En luota pätkääkään noihin liuskoihin, olen kuullut niin paljon huonoa niistä ja kaikenlaisista virheellisistä tuloksista. Jospa sitä joskus pääsisi sit ostamaan kunnon clearbluen digin, jos ne menkat joku päivi olisivatkin myöhässä.

Kultakala kirjoitti:

Hei kaikille!

Törmäsin tähän keskusteluun käytännössä vahingossa. En tajunnutkaan että kaipailisin juttuseuraa muista samassa tilanteessa olevilta, mutta kun olen lueskellut tätä ketjua nyt pari päivää, ja ihmetellyt miten olenkaan pärjännyt ilman!

Täällä siis tuore vaimo 25v, ja ihanista ihanin mies 30v. Ollaan oltu yhdessä 3v, ja jätettiin minipillerit pois nyt toukokuun alussa. Ollaan molemmat aina tahdottu lapsia ja vauvakuume on molemmilla polttava. Ollaan kuitenkin yritetty suhtautua tähän projektiin "tulee, jos on tullakseen" - periaatteella ja tähän asti se on mukavasti onnistunutkin, saa nähdä miten kauan kestää. Ihanaa huomata, että muutkin tarkkailevat kehoaan ja näkevät raskausoireita kaikkialla, en olekaan ainoa!

Onko kellään kokemusta, miten pian kierto palautuu minipillerien jälkeen? (en ymmärrettävästi ole kahlannut ihan koko ketjua, hormonikierukasta monet kertoivat, että kierto palautunut nopeastikin) Itsellä vuoto tuli heti pillerien lopettamisen jälkeen, mutta sen jälkeen ei mitään ole kuulunut. Pillerit aloitettiin 6v sitten kipeiden kuukautisten hoitoon ja kierto oli sitä ennen napakasti aina 35päivää, pillerien aikaan vuodot harvenivat parin-kolmen kuukauden välein tuleviksi, melko epäsäännöllisiksi mutta kivuttomiksi, onneksi!

Optimistisesti toivoin, että kierto palautuisi heti normaaliksi pillerien lopettamisen jälkeen, mutta eipä nyt siltä näytä. Tein jo optimistisesti pari raskaustestiäkin, viimeisimmän tänä aamuna, mutta tukevasti negatiivista näyttää. Tiesin, ettei se nyt ekasta kierrosta nappaa, mutta... Äiti ja sisko ovat olleet superhedelmällisiä, ovat tyyliin yhdestä silmäniskusta pamahtaneet raskaiksi, elättelin toivetta että minulle olisi samat geenit suotu. Tosin olivat molemmat nuorempia esikoisen saadessaan, 20-vuotiaita. Olen ihan liian tietoinen iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen, olen aina toivonut äitiyttä nuorena, mutta oikea mies tuli vastaan vasta sitten, kun oli tarkoitus.

Toki tässä on ehtinyt miettiä jo kaikki mahdolliset endometrioosista ja PCOS:sta lähtien, mutta yritän hillitä itseäni ettei juttu lähde ihan laukalle. Ollaan kuitenkin molemmat perusterveitä, ei ole mitään lääkityksiä ja meillä on terveelliset elämäntavat.

Kiva päästä tutustumaan teihin, paljon plussatuulia kaikille juhannukseen! Itse kuumottelen nyt kuukautisten alkamista, kun ilman niitä on vähän paha lähteä ovulaatiota laskemaan.

Tervetuloa! Minipillereistä on hyvin erilaisia kokemuksia, joillain kestää useampi kuukausi ennen kuin kierto palautuu, toisilla se lähtee heti. Itsellä kävi niin, että eka vuoto tuli heti viimeisen pillerin jälkeen, mutta sen jälkeen kesti 42 päivää ennen seuraavaa vuotoa. Normikiertoni on 28-33 päivää. Sen pitkän kierron jälkeen on ollut normaalia. Toivottavasti vuoto tulee kohta ja pääset ns. tositoimiin, :). 

Omaa pientä raportointia. Tänään sain ensimmäistä kertaa koko 1.5 vuoden yrityksen aikana haamun raskaustestiin. Ikinä ennen ole ollut värin värähdystäkään. Mutta, se oli onestepin paskaliuska, joita on tullut ovulaatiotestien mukana, joten en todellakaan lähtenyt riemuitsemaan. Testasin koska on, taas, ollut uusia oireita viimeiset kolme päivää (mm. ihmeellistä kellontarkkaa pahoinvointia iltapäivisin ja rinnat olleet uudesta kohdasta arkoja). Kyllä tässä on tosiaan ollut maan ja taivaan välistä oireita milloin missäkin kierrossa, "kaikki" käyty läpi, heh. Testannut en ole kuitenkaan noin vuoteen. 

Noh, eka haamu ikinä nosti tottakai fiiliksiä ja varmasti jossain syvällä  niitä toiveitakin, vaikka tiesin, että se on varmasti vain onestepin harhoja. 

Yk19 lähtikin käyntiin pari tuntia myöhemmin tuosta. Se pieni toiveenkipinä kuitenkin herätti jotain ja päätin, että varaan nyt ne viimeiset jatkotutkimukset yksityiselle gynelle. Maksakoot mitä maksaa. On tosiaan mennyt 1.5 vuotta yrityksen aloittamisesta eikä tähän mennessä minkäänlaista tulosta, joten tuskin sellaista nyt yhtäkkiä tuleekaan. Vähän pelottaa ajatus siitä, että missä vaiheessa sitä sitten voi luovuttaa, miten pitkälle tätä pitää viedä? Olisi niin paljon helpompaa mikäli olisi löytynyt syy, sitten sitä osaisi kohdistaa odotuksia eri tavalla, joissain tilanteissa jopa saada onnistumisprosentteja. Nyt kaikki on jonkinlaista hakuammuntaa ja kokeilua. Pitää toki vielä puhua miehen kanssa, hän on edelleen enemmän "tulee jos on tullakseen"-fiiliksillä, mutta itse haluan kyllä nyt lähteä kaivamaan vähän syvemmälle tätä pirullista suota. Vaikkei sitä pohjaa ehkä ikinä vastaan tulisikaan. 

Alkoholista niin olin itse suht tarkka ekojen yrityskiertojen aikana, mutta sitten lopetin ja päätin, että elän ihan normielämää kunnes saan testissä plussan. En tosin käy baareissa tai juo itseni humalaan juuri koskaan enää, mutta jos jotkut juhlat olisivat osuneet kierron loppuvaiheille niin olisin surutta juonut joitain annoksia. Oma filosofia on, että raskaana olen vasta kun se näkyy testissä. Lisäksi, ennen kuin istukka muodostuu niin ei ole muutenkaan suoraa "yhteyttä" alkion ja minun kehoni välillä.

Mutta jokainen taplaa omalla tyylillään näissä, mielestäni ei ole oikeaa tai väärää tapaa.

Tsemppiä kaikille, varsinkin nega-kanssasisarille ❤️

Täälläkin dpo10-12 (en saanut ovulaatiota varmasti kiinni) ja eilen alkoi tiputtelu 😟. Tullee lyhyehkö kierto (nyt kp25/27-33). Kerran saatiin talleteltua, sattumalta oikeaan aikaankin (mies ei joutunutkaan leikkaukseen!), joten uskalsin jopa jostain syystä vaihteeksi vähän toivoa.

Viime aikoina olen ollut levänneempi ja energisempi, joten olen taas alkanut miettimään hoitoja ja tarkentavia tutkimuksia. Olisinpa viisi vuotta nuorempi, ei olisi kiire ja pakko tehdä päätöksiä heti... Haluan lapsen, mutta samalla minulla ei henkisellä tasolla ole kiire asian kanssa, joten siksikin tämä biologian asettama tikittävä kello tuottaa tuskaa.

Noh, täytyy vaikka syksyyn mennessä taas tehdä jonkinlaisia päätöksiä.