Poppu

- Aamu- ja iltatoimet samassa järjestyksessä.
- Ruoka suunnitellaan ja tehdään niin että riittää kahdelle päivälle, kaupassa käydään pari kertaa viikossa, välipalat teen valmiiksi koululaiselle.
- Pyykki- ja siivouspäivät on tietyt päivät. Kaikki tietää päivät ja omat tehtävät.

Vuorotyön vuoksi ei voi enää liikaa elää rutiinilla.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 14:03"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 20:50"]Likapyykit koriin. Sieltä koneeseen. Koneesta kuivuu telineelle. Telineeltä viikkaus ja heti kaappiin. Niin yksinkertaista. [/quote][quote author="Vierailija" time="13.04.2015 klo 20:50"]Likapyykit koriin. Sieltä koneeseen. Koneesta kuivuu telineelle. Telineeltä viikkaus ja heti kaappiin. Niin yksinkertaista. [/quote] Sama. Minäkään en ymmärrä jumalattomia pyykkikasoja ja joidenkin valitusta kun se on niin työlästä. Ei ole, konehan ne pesee.

[/quote]

Samoilla linjoilla. Jos on esimerkiksi astianpesukone, pitääkö odottaa, että tiskipöytä tursuaa likaisia astioita ennenkuin sen jaksaa tyhjentää. Mieleeni juolahtaa ensimmäisenä vaan laiskuus tällaisissa peruskotitöissä.

Mikä on sen kiusallisempaa kuin mennä kyläillessä vessaan, jossa lattiasta kattoon on pyykkivuoret. Onneksi ne on sentään eroteltuina puhtaisiin ja likaisiin kasoihin. 

Meillä pestään neljän hengen pyykit kaksi kertaa viikossa, yleensä keskiviikko ja lauantai on pyykkipäivä.

Pyykit kuivataan kuivausrummussa, etenkin pyyhe- ja lakanapyykit. Telinettä käytetään yleensä vaan vaatteille, jotka ei sovi rumpuun. Heti kuivuttua jokainen vie oman nippunsa omiin kaappeihin ja vaatehuoneeseen. 

Kotona: pidän vesilasia/pulloa kokoajan näkyvillä.

Töissä: juomapullo. Työvuoron ajan pidän sitä ikkunalaudalla näkyvällä paikalla, kävellessäni ohi juon aina huikat. Ehtisinkö noin 1l juoda vuoron aikana.

Niinpä, elämä on valintoja täynnä. Mutta oman työni kautta olen myös nähnyt kuinka toisten omaiset vierailee, huolehtii ja kuinka heille soitellaan, vieraillaan kerran viikossa/syntymäpäivinä, mutta itse en ainakaan halua olla se, jonka luona sitten vanhana ei kukaan käy ja ainut asioista huolehtiva ihminen on se kahdeksasta neljään istuva edunvalvoja, joka ei tiedä asiakkaistaan kuin nimen ja pankkitilin saldon.