
Pohojan Akka
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Pohojan Akka kirjoitti:
Sitoutumiskammoinen ja aikaisemmasta suhteestaan traumatisoitunut, haluaa elää "villiä nuoruutta" uudelleen vailla vastuita. Ei parisuhdemateriaalia ollenkaan.
Sieltä taas diagnoosit ikea-keittiön laadulla.
Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta perustaa perhettä jokaisen av-mamman kanssa. Tai kenenkään. On ihan fiksua, että nelikymppiset, joilla on jo lapsia, eivät tee enää uusia.
Traumat taitavat olla sinulla, kun olet noin vihamielinen täysin tuntematonta ja ap:n kuvauksen perusteella täysin asiallisesti käyttäytyvää ihmistä kohtaan.
Hah haaa jaa hidasta taputusta päälle. Kuka on sanonut, että pitäisi? Ei tietenkään pidä, mut ap haluaa lapsia, joten tavoitteet eivät kohtaa. Parempi olla jatkamatta suhdetta, että mieskin pääsee toteuttamaan itseään. End of story.
Nuku hyvin, syö hyvin, liiku kohtuudella, äläkä jojottele painon kanssa, koska se veltostaa ihoa. Vältä liikaa alkoholia, älä tupakoi, äläkä meikkaa liikaa ja rasita ihoa liian vahvoilla puhdistusaineilla. Anti-aging voiteet ovat humpuukia. Jos haluat, voit ravita ihoa esim. Bio-oil ihoöljyllä, kehäkukkavoiteella, tai jos haluat törsätä, niin islantilainen Bioeffect seerumi kuurina kerran pari vuodessa vahvistaa ihoa. Ja sit asia, jota kukaan lääkäri (Suomessa) ei saisi ääneen sanoa, mutta tämä vinkki on lääkäriltä: Estrogeenivoide - juuri se, jota laitetaan just sinne. Jos välttämättä haluaa, voi kokeilla kuuriluontoisesti, mitä estrogeenivoide saa aikaiseksi omilla kasvoilla, mutta sitä ei saa käyttää säännöllisesti.
Sitoutumiskammoinen ja aikaisemmasta suhteestaan traumatisoitunut, haluaa elää "villiä nuoruutta" uudelleen vailla vastuita. Ei parisuhdemateriaalia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Terapiat ei auta mitään. Ainut mikä auttaa on rauhoittava lääke ja beetasalpaaja.
Paitsi että beetasalpaaja auttaa paniikkihäiriötyyliseen oireeseen, tasaamalla sydämen sykettä ja sitä kautta tuntee olonsa rauhallisemmaksi (parasympaattisen hermoston vaste.) Rauhoittava lääke tekee uneliaaksi ja "flegmaattiseksi" ja vaimentaa reaktioita, mutta ei hoida itse pelkoa. Jos on sosiaalisten tilanteiden pelko, joka ei oireile paniikkihäiriön tapaan, paras apu löytyy jonkin muotoisesta kognitiivis-behavioraalisesta terapiasta, mikä muoto kenellekin parhaiten sopii.
Jos mies parisuhteen ja perhe-elämän jälkeisessä elämässään toteaa tapailun alussa, ettei halua kenenkään rajoittavan itseään tai luvata mitään, on siihen harvoin muuta syytä, kuin rajoittavaksi koettu aikaisempi elämä/kumppani/perhe-elämä ja mitä muuta lupaamishaluttomuus kertoo kuin sitoutumishaluttomuutta? Hänellä on siihen täysi oikeus ja hyvä, että on rehellinen. Joskus tuollainen huvitteluvaihe voi olla hyvinkin avartava, mikäli nuorempana on jäänyt huvittelut huvittelematta. Ehkä hän myöhemmin elämässään tulee olemaan parisuhdemateriaalia, mutta vielä ei selvästikään. Sä et nyt hoksannut, että mä en tuominnut kumpaakaan tai sanonut, että kummankaan pitäisi myöntyä toisensa tavotteisiin. Heidän vaan ei kannata olla yhdessä, koska siitä seuraisi pahaa mieltä molemmille. Ei trauman toteaminen ole tuomitsemista, vähättelyä, haukkumista tms, vaan ihan pelkkää toteamista. Mikään diagnostinen arviohan se ei ehkä näin välikäsien kautta anonyymina nettipalstalla voi olla, eiks vaan?
Haasta riitaa jonkun toisen kanssa jooko?