piupau94

[quote author="camillah" time="16.08.2013 klo 07:52"]

Huomenta

On se jännä miten vauvakuumeilu iskee vaikka on ensin ajatellut "järjellä" että odottaa kun esim työpaikka tai asunto on saatu. Mun poikaystävä on vakituisessa työssä, eli sinänsä hyvä että toinen tienaa jo rahaa. Onko Lilliliana teillä molemmilla vauvakuumetta ilmassa?

Miten pitkään te keskustelijat olette seurustelleet kun kuumeilu tai yritys on alkanut? 

Me ollaan oltu vasta alle vuosi yhdessä ja vähän kummastelua on tullut joiltain ette mites nyt noi aikaisin lasta hankkimaan. Tiedän, että edetään melko rivakasti, mutta jos tunne on sellainen niin kai sitä pitää sydäntään kuunnella :)

[/quote]

Me ollaan seurusteltu 4 vuotta ja siitä 2 vuotta kihloissa :). Ja nyt menossa rv 5+5.. Ystäväni mielestä olemme aivan liian aikaisessa, mutta meistä hetki tuntuu ihan oikealta.. :)

Tulihan sä viiva siihen testiin :)! Vaikkakin oli aika haalea, mutta ehkäpä siellä joku tosiaan matkassa on :-)!

Niin varmaan pelkää, mutta olen yrittänyt sanoa että pieni nyytti ei ole este sille etten pitäisi häntä tärkeänä, hän on tärkeä mutta eri tavalla. Ehkä tilanne tasaantuu, toivottavasti ainakin:/, sillä en halua menettää ystävääni sen takia että menen elämässä eteenpäin oman tahtoni enkä hänen tahtonsa mukaan..

Kuinka teillä muilla nuorilla on ystävät suhtautunut vauvan hankintaan? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska oma ystäväni lähinnä alkoi syyttämään minua siitä että pilaa hänen ja oman nuoruuteni lapsella, kuulemma hänen elämänsä sillä että en pääse viettämään iltaa lasin ääreen tai baariin.. Ehdotin hänelle että tottakai voin lähteä, mutta olen späin, mutta eihän se käynyt, koska siitä katoaa se kaikki into ja hauskuus :o.. Ja tulen kuulemma olemaan aina vain lapsen kanssa, enkä voi lähteä viettämään iltaa enää samalla tavalla, enkä tietenkään voi mutta ei elämä siihen lopu kun lapsi tulee! Olen kuulemma nyt jo niin muuttunut kotihiireksi, vaikka tosiaan vasta yritämme lasta, ja kotihiiren minusta tekee se ettemme ole vähän yli viikkoon nähneet..

Olin jotenki kuvitellut että syyllistämisen sijaan ystäväni olisi ollut iloinen puolestamme, mutta ei :o.. Ystäväni on kuitenkin koko ajan tiennyt että lapset tulee kuulumaan elämääni.. Ehkä ystäväni reaktio on ihan sallittu, ja olen itse liian herkkänahkainen, mutta järkytti silti nuo 'syytökset' hänen nuoruuden pilaamisesta..

Heippa!

Täällä 19-vuotias ja mieheni 26, meillä esikoinen kovassa yrityksessä (:.. Kauhea vauvakuume ollut jo pidemmän aikaa.. Nyt yk2 menossa ja toivon kovasti että ne menkat jää nyt tulematta :/